Variksenpelätin perunamaalle

Jokainen kasvimaa tarvitsee mielestäni variksenpelättimen. Jos ei lintuja pelottamaan niin kitkijää ilostuttamaan. Meidänkin perunamaa sai pelättimen.

Tämä pelätin on todellinen kierrätyksen reimuvoitto. Vanha pelätin oli päässyt kovin huonoon (lue: rumaan) kuntoon päivystettyään mansikkamaalla säiden armoilla useamman vuoden.

Lopulta pystyin hyödyntämään siitä hyvin vähän.

Pelättimen haalarit on ommeltu poikien pieneksi jääneistä farkuista. Tasku etuläpässä on farkkujen kolikkotasku.

Henkselit menevät takana ristiin niin kuin haalareissa kuuluukin. Aika pillimäiset nämä ovat, mutta lantiolla on tilaa senkin edestä. Paita on ommeltu poikien pieneksi jääneestä paidasta.

Nokka piti päällystää uudelleen, sen kangas on poikien vanhasta leikkiteltasta. Irronnut silmä oli onneksi tallessa. Hattu on säkkikankaasta leikattu ympyrä, joka on kiinnitetty liimalla, sen reunat on hapsutettu ja vanha auringonkukka housuista pääsi koristeeksi. Lapset nimesivät pelättimen Pentti Perunaksi.

Nimi on osuva, vartioihan pelätin perunamaatamme. Ja mitä ihania perunoita maassa onkaan vartioitavana! Eilen söimme ensimmäiset, jälkiruoaksi tein metsämansikkapirtelöä.

Kesäherkkujen lisäksi olemme nauttineet ihanan lainakoiran seurasta. Siskoni koira on meillä viikon ja mikä ihana, hassu tapaus koira onkaan. Takuuvarma koirakuumeen nostattaja....

Kiitos ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseeni. Jokainen on lämmittänyt mieltäni, vaikken ole päässyt niihin vastaamaankaan. Aurinkoista heinäkuuta!