Peittoasiaa

Suvivirttä kuunnellessani nousi kyyneleet silmiin ihan väkisin. Eskarilainen on nyt ekaluokkalainen ja ekaluokkalainen tokaluokkalainen. Yksi aikakausi on päättynyt ja minulla on kaksi isoa (pientä) koululaista. Mutta onneksi hekin ovat kesälomalla.

Lasten saadessa lukuvuoden päätökseen minä sain  neulotun tilkkupeiton vihdoin valmiiksi. Melkein kuin päätöksenä kevätsiivoukselle.

Pitkään pyörittelin tilkkuja ja mietin mihin järjestykseen ne laittaisin. Lopulta päädyin ryhmittelemään punaiset,  vihreät, siniset ja keltaiset omiksi alueikseen. Virkkasin palat yhteen tummalla harmaalla ja samalla langalla tein reunuksen peittoon. Mielestäni se ryhdittää tätä värien riemuvoittoa.

Riippuen mikä osa peitosta on päällimmäisenä, on vaikutelma hyvinkin erilainen. Jokainen alue johdattaa omaan tarinaansa, seikkailuun.

Kokoa peitolle tuli lopulta 83 * 105 cm, lankaa kului 734 grammaa. Tilkkuja oli kiva neuloa, mutta kasaaminen oli suorastaan tuskaista.

Vaaka ry otti peiton mieluusti vastaan, he lupasivat toimittaa sen jollekulle venäläiselle pienokaiselle. Peitto ei ole väreiltään kaikkein kaunein, mutta se on tehty lämmöllä ja ajatuksella.

Nyt kun keskeneräisenä ollut peitto on toimitettu eteenpäin, voin aloittaa seuraavaa. Haluan tehdä kuopukselle torkkupeiton. Hänen lempivärinsä on vihreä, mikä taas yksistään tuntuu minulle vieraalta väriltä. Vaan onneksi on olemassa Linum. Keväällä ostin Linumin puuvillakangasta ja ompelin siitä pöytäliinan. Eräänä päivänä pöydän ääressä kahvitellessani tajusin, että samat värit minä haluan kuopuksen peittoon.

Kesän alku tarkoittaa ihanaa touhuamista puutarhassa. Mutta se myös verottaa käsitöille ja blogeille olevaa aikaa. Sulassa sovussa sitä on ennenkin menty, joten kunhan kaikki istutustyöt on tehty, tartun koukkuun ja ryhdyn peiton tekoon.

Aurinkoista kesää Sinulle!