Yli vuosi sitten aloitin tehdä kaulaliinaa itselleni. Innoissani ja melko vauhdikkaasti kudoin sitä noin 70 senttiä, mutta sitten se jäi. Mielessäni oli epäillys väristä (ruskea kaulaliina on aika hankala mustan tai harmaan takin kanssa) ja palmikoiden asettumisesta (vetävätkö ne kuitenkin kaulaliinan kasaan vaikka sen kuinka höyryttäisi?). Viime viikolla kudoin kaulaliina 15 senttiä lisää epäillyksen kasvaessa joka silmukalla.
Sitten sen tein - purin koko työn. Lanka on niin ihanan pehmeää Schachenmayrin Alpakaa, että halusin sen ilman muuta käyttää. Se ei varmastikaan pilaannu marinoituessaan, mutta näin mielessäni ruskean pipon joululahjaksi saamani ruskean untuvaliivin kaverina. En ole tänä vuonna tehnyt yhtään pipoa itselleni, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Kaulaliinasta oli helppo laskea silmukat pipoon ja ryhtyä kutomaan.
Aika nopeastihan tällainen pipo valmistuu. 3½ puikoilla 124 silmukkaa, kulutus 82 grammaa. Kahdeksan kertaa 4o 3n 6s:n palmikko 3n -mallikerta. Eniten päänvaivaa aiheutti tupsun koko. Sen piti olla reilu, mutta ei liian iso. Ensimmäistä kertaa ikinä käytin tupsukehikkoa ja olen myyty. Loistava keksintö, minkä käytännöllisyyden ja helppouden ymmärtää vasta kun on sellaista saanut käyttää.
Ei tullut kaulaliinaa, tuli pipo. Yksi työ on pois keskeneräisten listalta, siltä samalta listalta siis, jonka tekeminen on ehtona langanostolakkoni päättämiselle. Tuo lakko on pitänyt jo yli kaksi kuukautta (mistä olen tyytyväinen) ja on edelleen voimassa, mutta joudun häpeäkseni tunnustamaan repsahtaneeni viikonloppuna Kädentaitomessuilla - mukaan tarttui 250 grammaa lankaa Titityyn osastolta, enkä edes tiedä, mitä niistä tekisin...
Hyvää viikon jatkoa!
.jpg)
Kaunis pipo. Tuo väri on ihanan pehmeä, kuvasta päätellen sopii sinulle todella hyvin.
VastaaPoistaKiitos, Maria. Pienenä vihasin tummaa ruskeaa, mutta kummasti se on nykyisin yksi lempiväreistäni.
Poista