Väriä mailanpäähän

Jo keväällä alkanut pohdintani siitä, millaisen mailahupun minä haluan, on päättynyt. Tai siis en tietenkään minä tarvitse huppua, vaan golfmailani, puuviitoseni. Halusin väriä mailan päähän ja mikäpä sen parempi kuin pinkki.

Tummansininen bägi ja draiveria suojaava tehdasvalmisteinen Jeppe-koira tarvitsivat piristystä. Eikä haittaa, vaikka huono-onninen pelaajakin välillä saisi piristystä.

Mieskin kaipasi uusia mailahuppuja ja esitti väritoiveina sinisen, oranssin ja valkoisen. Mitäpä sitä vaimo muuta kuin toteuttamaan esitettyjä toiveita.

Tällaisten väriläiskien kanssa on ilo pelata, ei haittaa tuulet eikä sateet.

Kun mies oli pelannut muutaman kierroksen näiden huppujen kanssa, hankki hän yhden uuden mailan ja samalla pyysi saada vielä yhden mailahupun. Ole hyvä, rakas.

Lankana kaikissa 7veljestä. Malli oma, vaikka idea on hyvinkin vanha. Mailahuppujen tekeminen on melkein kuin villasukkia kutoisi. Puuvillalankojakin olisi vino pino odottamassa projektien toteutusta, mutta kummasti vaan villalangat hakeutuvat puikoille.

Sateista kesäkuun loppua. Toivottavasti heinäkuu on aurinkoisempi ja pistää puutarhan kasevihin vauhtia!