Värien takia valitsin langaksi Jannea. Värit ovat inspiraatiopipon mukaiset ja kuopuksen mielestä aivan mahtavat. Minusta nuo ovat kaikkea muuta kuin mahtavat, varsinkin yhdessä. Olen käyttänyt Jannea aikaisemminkin, mutta tällä kertaa langan virkkaaminen oli suorastaan tuskaista. Työ ei sujunut ollenkaan ja oli kaikin puolin raskasta. Ensin tein kiinteitä silmukoita, mutta purin työn ja vaihdoin pylväisiin.
Kuopuksen talvitakissa on vihreää ja mustaa. Kun kaivoin takin esille, huomasin ilokseni, että siinä on myös kirkkaan sinisiä yksityiskohtia. Pipo sopii siis ihan täydellisesti talvitakin kanssa.
Varastosta löytyi juuri oikean väristä fleeceä vuoriin. Ja vuorihan pipossa on oltava, muuten villapipo kutittaa liikaa.
Tupsu on pullea, niinkuin sen minusta kuuluu ollakin.
Pipo on minun mielestäni aivan kamala. Värit, tuntuma ja malli, mikään ei ole oikein kohdallaan minun makuuni. Mutta kun kuopus sen eilen illalla laittoi päähänsä ja sanoi: "Äiti, tää on mun uus lempipipo", niin uskottava se kai on, että pipo on kamalan kiva. (Anteeksi erittäin huono illalla sisällä otettu kuva.)
Tänään on tasan kaksi kuukautta jouluun, jippii!! En ole ihan varma, kuka meillä eniten laskee noita päiviä, lapset vai minä. Ehkä seuraavaksi teenkin jotain jouluista... Mukavaa viikonloppua!
Niinhän sitä sanotaan että kauneus on katsojan silmässä =) Mä just eilen kaupassa katselin samankaltaisia pipoja. Leveitä virkattuja raitoja parissa kolmessa värissä. Joten taitaa pipon saaja olla trendien harjalla!
VastaaPoistaNäinhän se on, ja yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Pipo on lämmin ja pojan mieleen joten minä pidän loput mölyt mahassani.
Poista