Jo vihertää

Viime keväänä taitoin anopin pihasta koreanonnenpensaasta oksan. Vesilasissa se kukki kauniisti ja alkoi kasvattaa juuria. Pienen pieni pensaan alku on selvinnyt talven yli ja aloittanut kasvukautensa. Parvekkeen sisä- ja ulko-ovien välissä on sopivan viileä paikka aloitella kasvua. Osaako joku neuvoa, pitäisikö tuota minipensasta leikata haaroittumisen edesauttamiseksi?

Ensimmäinen kattaus herneenversoja on syömistä vaille valmis. Helppoa ja maukasta! Ja niin ihanan vihreää!

Pentikin Hortensia kankaassakin on ihana keväinen, vihreän sävy. Jos olisi enemmän valoa, se näkyisi kameran läpi, mutta tähän on tyytyminen.

En raaskinut ostaa kirjailtua tyynynpäällistä, vaikka sellaisesta haaveilinkin. Tyydyin puoleen metriin kangasta, johon ompelin itse valkoisen tereen antamaan ilmettä.

Tyyny on minun itselleni ostama palkinto. Ruokapöytämme tuolit ovat odottaneet päällystämistä noin kolme (vai peräti neljä?) vuotta.

Kuuden tuolin irtohupun ompeleminen kysyi hermoja, varsinkin kun mies asiasta aina silloin tällöin muistutti. Kun vihdoin ryhdyin hommaan, hajosi ompelukone. Uuden ompelukoneen hankkimisen jälkeen kaikki koristetikkauksetkin on nyt tehty ja ruokailu taas nautinnollista. Mielestäni ansaitsin yhden koristetyynyn tästä urakasta.

Toinenkin ompelemani tyyny kukkineen muistuttaa keväästä. Kankaat ovat ylijäämiä eräästä melkein valmiista projektista, siksi toinen puoli on kuviollinen ja toinen yksivärinen.

Tähänkin ompelin tereen tuomaan ryhtiä. Tumman harmaa pellava erottaa mielestäni kivasti yksivärisen ja kuviollisen puolen.

Tereen sisälle laitoin paperikasseista talteen ottamiani nyörejä, jotka kiinnitin toisiinsa maalarinteipillä, väritys mustalla tussilla. Mitä sitä sanotaankaan, moni on kakku päältä kaunis vaan on silppua sisältä...

Vihertävää väriä löytyy tästä mökille ompelemastani pöytäliinastakin. Värit ovat jotain ihan muuta kuin mitä mökillä yleisesti ottaen on, mutta nähdessäni tämän Eurokankaan palalaarissa, en voinut vastustaa.

Loppuun vielä jotain pientä ja vihreää. Virkattu kuutio.

Kun lisäsin siihen huovasta kasvot ja ripustuslenkin, syntyi Creeper -avaimenperä. Kuopuksen mielestä hauska lisä luokkakaverin Minecraft-synttärilahjaan.

Onneksi olkoon, olet selvinnyt pitkän postauksen loppuun asti. Aurinkoista maaliskuuta ja kevään odotusta Sinulle!