Ostolakkoni aikana olen kaivannut ehkä kaikkein eniten kukkia. Tulppaaneita, ruusuja ja varsinkin joulukukkia. En ostanut kanervia syksyllä, vaikka mieli kyllä teki, enkä ole ostanut yhtä ainoaa joulukukkaa. Ne ovat kauniita ja kuuluvat jouluun, mutta silti, ne on pakattu muovipurkkeihin, kääritty muoviin, usein niissä on vielä muovinen tuotelappu kiinnitettynä muovisella tikulla. Käytännössä ne ovat kertakäyttöisiä, vaikka teoriassa amarylliksen voi saada kukkimaan uudestaan. 

Serkkuni mielestä joulu ei tule ilman kukkia, joten hän toi minulle hyasintin. Ja voi sitä iloa, minkä yksi kukka voikaan tuoda. Kyllä, arvostan tätä ihan eri tavalla kuin itse ruokakaupasta mukaani nappaamaa kukkaa. Sain serkultani myös joulukaktuksen pistokkaita. Toivottavasti minulla on ensi jouluna oma joulukaktus! 

Ilman (osto)kukkia olisi helpompi elää, jos olisi mökillä tai kävisi siellä säännöllisesti. Luonto kyllä tarjoaa ihan riittävästi vaihtoehtoja, mutta katajanoksat eivät kestä maljakossa viikkotolkulla ja mustikanvarvut alkavat kukkia. Minä ainakaan en osaa ennakoida vaikka kuusi viikkoa etukäteen, mitä kaikkea metsästä tulisi varata mukaan. Suunnitelmallisuus auttaisi tässäkin asiassa, ehkäpä ensi vuonna onnistun paremmin.

Joulusiivoukseni ei tunnu etenevän ollenkaan - muualla kuin lankalaatikossani. Kudoin taas yhdet jämälankasukat.

  

Sukista jäi jäljelle vielä pienempiä lankanöttösiä. Laitoin nämä talteen, vaikka mietin kyllä, että miksi ihmeessä. Alle metrin pätkät laitoin pois, mutta 1-4 metrin nöttöset voi hyvin käyttää parsimiseen joskus. Taidan olla varautumassa maailmanloppuun tai tilanteeseen, jossa maapallon pelastamiseksi langat, kankaat ja ompelu- sekä askartelutarvikkeet säännöstellään ja laitetaan kortille. Ja haluan olla silloin varautunut. Ihan älytöntä. Ei tyhjene koti tällä tavalla.

Herkuttelun määrästä päätellen en ole varautumassa maailmanloppuun enkä edes pyrkimässä kestävämpään elämään. Tein kuopuksen kanssa lakristifudgea. Ah ihanuutta! Vaikka raaka-aineet eivät ole pakattuna muoviin vaan kaikki kierrätettäviä, oli roskan määrä moninkertainen verrattuna siihen, että olisimme käyneet ostamassa omaan pussiin valmista fudgea. Se ei tietysti ole sama, mutta nämä olisi voinut säästää jouluksi eikä syödä jo ennen kolmatta adventtia ihan vain siksi, kun ne oli niin hyviä. Itsekuri, se on nyt hukassa, ja ilman itsekuria matka kohti kestävämpää elämää ei onnistu.

Ruokakaupassa leivontahyllyllä nousi karvat pystyyn. Strösseleitä ja muita koristeita löytyi toinen toistaan houkuttelevampia uutuksia. Mutta kaikki se,  mikä ennen oli pakattu lasipurkkeihin (toki muovikorkilla), löytyi nyt muovipurkeista. Miksi ihmeessä? Tällaiset askeleet ovat askeleita aivan väärään suuntaan. Onneksi pärjään kyllä hyvin ilman strösseleitäkin, varsinkin jouluna.

Maailman pelastamiseksi turhalta muovilta tein mehiläisvahakääreitä. Olen itse käyttänyt näitä jo noin vuoden verran ja tykkään kovasti. Osa menee myyjäisiin, osa päätynee lahjapaketteihin (mutta shhh. sitä ei saisi sanoa ääneen näin lähellä joulua). Vyötin aina yhden isomman ja yhden pienemmän yhteen, vyötteeseen kirjoitin käyttö- ja hoito-ohjeet. Näitä jää myös muutama yli, joten jos jollakulla on kiinnostusta ostaa näitä, laittakaa minulle viestiä.

Joulu lähestyy hurjaa vauhtia. Vielä pitäisi käydä ostamassa muutama lahja ja tehdä pari juttua. Ja se joulusiivous. Ei kuitenkaan tänään. Tänään on kolmas adventti ja aion kaikessa rauhassa nollata mieleni, polttaa kynttilöitä ja rakentaa palapeliä.