Minulla on kaapissa sekalainen kasa isoisoäitini pitsinenäliinoja. Liinat ovat hienosti tärkättyjä ja silitettyjä, mutta niin kellastuneita ja tahraisia, että niitä ei alkuperäisessä muodossaan tule käytettyä. Iso osa pitseistäkin on kellastuneita, mutta ovat ne vaan niin kauniita. Vai mitä sanotte tästä?
En tiedä pitsien tarkempaa alkuperää tekijästä puhumattakaan. Onko kauppatavaraa vai sukulaiseni itse tekemää. En osaa edes sanoa, miten esimerkiksi kuvan pitsi on valmistettu, onko mahdollisesti nyplätty? Sen vain tiedän, että kaapin perukoilla menevät hukkaan.
Kun sain tilauksen tehdä purkin hattuja, tiesin, mihin ainakin osan pitseistä haluan käyttää. Parempi se on, että kauniit pitsit pääsevät jonkun toisen kodissa ihailtavaksi kuin se, että minä marinoisin niitä kaapissa odottaen jotain parempaa käyttötarkoitusta, mitä ei ehkä koskaan tule. Carpe diem - tartu hetkeen koskee myös perintöpitsejä. Siispä irrotin pitsit, pesin kunnolla ja niin sai perintöpitsit uuden elämän: purkinhattua koristamassa.
Itse hatun ompelin Linumin puuvillakankaasta, rypytyksen tein ompelemalla hatun taakse kuminauhan. Pitsin ompelin reunaan ja koristelin vielä pellavanauharusetilla ja helmiäisnapilla. Mielestäni tästä tuli kaunis. Täytynee tehdä itsellekin muutama kappale!
Hyvää viikonjatkoa lukijoilleni ja Irmeli, tervetuloa joukkoon mukaan.
Hillityn kaunis purkin hattu pitseineen, hieno toteutus. Kyllä kannattaa ottaa pitsit esille, on ne vaan niin kauniita.
VastaaPoistaKaunis! Ihana kun vanha pitsi pääsee esille ja ihailtavaksi.
VastaaPoista