Syysloman satoa

Minä en pidä sienistä. Niitä on inhottava kerätä kun niissä on etanoita ja matoja ja kaikkea muuta limaista. Sammakoitakin parveilee juuri sienten alla. Ainakin luulen niin. En pidä sienten mausta enkä niiden koostumuksesta, joten olen ruokkinut tuota mielikuvaa inhottavista sienistä ja kamalasta sienestyksestä. Ja jättänyt sienet niitä enemmän arvostaville.

Viime viikolla olimme mökillä viettämässä lasten syyslomaa. Teimme hienon metsäretken lasten ja naapureiden kanssa lähimetsään. Naapurin rouva osaa sienestää, ja hän sai minut houkuteltua seuraavana päivänä uudestaan metsälle. Tällä kertaa sienikorit mukana suppilovahveroita keräämään. Ja kuinkas ollakaan, elämäni ensimmäinen sieniretki ei ollutkaan niin limainen ja kamala ja inhottava kuin olin aina luullut. Päinvastoin! Sienestys oli mukavaa puuhaa ja saaliskin mielestäni aika hieno!

Haasteen ensimmäinen osa on siis suoritettu. Nyt pitäisi vielä löytää joku herkullinen resepti suppiksille ja tehdä jotain oikeasti herkullista.

Sienisaaliin lisäksi sain syyslomalla kohtuullisen tossusaaliin. Molemmat pojat tarvitsivat uudet mökkitossut. Novitan Lampolaa poikien valitsemissa väreissä, ohje 78 Novitan Talvi 2010 lehdestä vähän mukaeltuna. Yhteensä 132 grammaa lankaa kahteen pariin lasten kokoa. Pesu ja reilu venytys. Kyllä nyt kelpaa tepastella!

Pinta ei huopunut aivan niin tasaiseksi ja tiiviiksi kuin olisin toivonut, mutta en uskalla pestä toista kertaa. Pelkään, että huopuvat liikaa ja käyvät pieniksi, ja kuumaveristen lasten jalkoihin jopa liian kuumiksi. Pari kierrosta tossut jalassa terassilla ja lähikallioilla ajavat varmaan saman asian!