Kevättä ja vähän keskeneräistä

Ihana kevät on täällä. Aurinkoa ja vesilätäköitä. Lumen alta paljastuvaa asfalttia, mutaisen maan hajua. Helmililjoja. Yleensä olen ostanut narsisseja, mutta tänä keväänä halusin helmililjoja.

Kevät on ihania pienen pieniä taimia. Kesään ja kukintaan on vielä matkaa, mutta sitä odotellessa voi nauttia vaikka herneenversoista. Nämä kylvin pari viikkoa sitten ja nyt ne ovat jo syötäviä. Ja niin herkullisia! Tai siis maku on, purkki on niin ruma, että sille pitäisi tehdä mahdollisimman pian jotakin.

Ihan niinkuin niin monelle muullekin asialle. Kevätsiivous antaa odottaa itseään. Tarkoitus on sitä ennen selvittää "odottaa korjausta" -pinoni. Olen kerännyt työpöydän tuolille kaikki ne vaatteet, jotka odottavat korjausta tai tuunausta tai jotain. Ne ovat tuolin karmilla, koska a) siitä ne on helppo vaikka yksitellen ohimennen hoitaa b) siinä ne ovat niin hyvin tyrkyllä, että niitä ei voi unohtaa ja c) niille ei ole mitään muutakaan paikkaa.

Pinossa on ainakin villapaita, johon pitää tehdä kyynärpaikat, housut, joista puuttuu nappi ja polveen pitää tehdä paikka, sukkia, joiden reiät on paikattava, kangasta, josta aion ommella tabletteja.... Pino ei vain ole kutistunut yhtään moneen kuukauteen, päinvastoin. Nyt se haittaa jo istumistakin. Kummallista, vaikka se on siinä niin hyvin tyrkyllä koko ajan... Jotenkin tuntuu vain aina olevan jokin muu mielekkäämpi käsityö kesken. Jokin tai jotkin. Laskin nimittäin, että tällä hetkellä on kesken kaksi virkkaustyötä, kolme ristipistoa, kaksi neuletta. Jotta tekeminen ei varmasti lopu kesken, ostin pari kerää Novitan Woolin ihanaa kevään uutuusväriä, petrolia, sekä Linumin niin herkullista raita- ja kukkakangasta.

Ja kun vielä tunnustan, että tilasin kaksi ristipistomallia ja muutaman pistelykankaan, ja lainasin kaksi ihanaa kirjaa, joista haluaisin tehdä ainakin kolme neuletyötä, voinee syystäkin sanoa, että nyt lähti lapasesta. Voisiko tästä kaikesta syyttää kevättä? Vai olenko ihan mahdoton tapaus ja ajatus siitä, että olisi vain yksi työ kesken, on minun kohdallani utopiaa?

Hyvää viikonloppua!