Perunamaa

Minulla on perunamaa! Ja siellä kasvaa ainakin yksi itänyt peruna!

Oikeasti perunamaa on tietenkin myös mieheni ja lasteni, meidän yhteinen, mutta minä taidan olla siitä eniten innoissani. Yhdessä sitä viikko sitten alettiin kaivaa kivikovaan saviseen vesijättömaahan. Hyvin monta lapioniskua, monen monta kääntöä talikolla, hikeä ja epäuskoa, valtavasti kiviä ja rikkaruohoja. Lopuksi sekaan ämpärikaupalla hiekkaa, 320 litraa turvetta ja 150 litraa multaa. Ja siinä se sitten oli, minun perunamaani!

Se ei ole suuren suuri (enempää ei olisi jaksanut kaivaa vaikka tilaa olisi ollutkin), mutta se on silti perunamaa. Haluaisin matalan aidan sen ympärille, variksenpelättimen ja kauniin kyltin perunamaa. Keväällä on niin paljon puuhaa puutarhassa, että kivat lisäjutut antavat odottaa itseään vielä hetken.  

Viikko sitten kaivamisen päätteeksi istutimme esi-idätetyt (?) Annabel-perunat, joista nyt siis ainakin yksi on oikeasti itänyt. Kyllä, olen aloittelija, ja termitkin ovat hakusessa. Jätimme sisälle esi-idätykseen Timot. Luulin jo niiden pilaantuneen ja olin heittämässä niitä pois, kun idut olivat niin tummia. Onneksi en heti heittänyt, googlettamalla selvisi, että valossa itäneenä Timon itujen kuuluukin olla tummia. Mitä kaikkea minulla onkaan vielä opittavana!

Perunamaa on niin paakkuinen vielä, että istutusvako oli mahdoton saada suoraksi. Olen hyvin epäuskoinen, kasvaako peruna tuossa ollenkaan, mutta eipä ole kovin hienoa ja tasaista maa oikeilla perunapelloillakaan!

 
Olen innoissani perunamaastani, mutta vielä enemmän olen innoissani tästä päivästä, Äitienpäivästä. Minulle se on ehdottomasti vuoden tärkein päivä. En saanut yhtään ruusua tänään, joten tämä postaus ei pääty vaaleanpunaiseen kuvaan, mutta ei se haittaa, sain kaksi niin ihanaa itse tehtyä ja itse kirjoitettua korttia, että niistä nousi kyynel silmään. Äitiys on minulle kaikki kaikessa, äitinä oleminen parasta mitä tiedän!

Oikein hyvää äitienpäivää kaikille!