Hupsista

Olin pyörällä keskustassa ja päätin piipahtaa Snurressa. Enhän minä mitään tarvinnut, mutta jos joku ihana lanka tulisi vastaan, voisin ajatella kutovani itselle kesäpaidan. Toisaalta, torkkupeittokin vähän huutelisi minua. Jaa että jos joku ihana lanka tulisi vastaan. Ketäköhän luulin huijaavani? Kun avaa Snurren oven, voiko muuta odottaakaan? Minä tulin kotiin mukanani kilo lankaa, puolet siitä varattuna paitaan, puolet peittoon. Hupsista.

Kotona koin hiukan huonoa omaatuntoa ja päätin laskea olemassa olevat lankani. Mielestäni olen kutonut ahkerasti ja käyttänyt hyvin jämälankoja. Toki olen ostanutkin lankaa, mutta silti. Varastoni painoi 6 634 grammaa.

Ei paha, ajattelin, mielessäni 15 kuukauden takainen lukema 8 848 grammaa. Sitten muistin, että työn alla olevat huivi, palmikkoneuletakki ja pojan villapaita, yhteensä 1 242 grammaa puuttuvat tästä. Oikea luku olisikin 7 876 grammaa.

Kun tuohon lisää uusimmat hankintani ja varmasti jossain projektipussukassa olevat juuri nyt unohtamani langat, on minun tunnustettava, että minulla on noin 9 kiloa lankaa. Vastoin luuloani varastoni ei ole pienentynyt, päinvastoin. Tiedän, etteivät langat mene pilalle, saavat marinoitua vuosiakin, mutta minulle tuo 9 kiloa on liikaa. Lupaan, että ainakin yritän saada keskeneräiset valmiiksi ja tuota perusvarastoa pienemmäksi. Sitten aloitan nuo uudet ihanuudet. Ja lupaan yrittää, ettei tuo lankavarastoni enää nykyisestään kasvaisi.

Milloin sinä olet viimeksi inventoinut lankasi? Paljonko sitä on?