Penaali

Suoria lainauksia kuopuksen ja minun välisestä keskustelusta muutama viikko takaperin:
- Äiti, voisitko sä tehdä mulle uuden penaalin?
- Onko sun edellinen mennyt rikki?
- Se on ihan hyvä vielä, mutta ajattele miten paljon helpompaa mun olis käydä koulua, kun penaalissa olis paikat valmiina kynille ja ne olis siinä järjestyksessä ja kumikin olisi helppo vaan ottaa omasta kotelostaan eikä mun tarvis käyttää tunnilla aikaa tavaroiden etsimiseen?
- En tiennytkään, että teillä on tunnilla noin kova kiire (hymähdän). Minkälainen sen penaalin sitten pitäisi olla?
- Se olis niinku tän muotonen ja sit siinä olis vetoketju että se aukeais kokonaan sillai näin ja tässä olis kynät ja tässä olis kumi. Ja se vois olla vihree tai musta.

Hyvin argumentoitu, hyvin suunniteltu. Minä heltisin ja ryhdyin toimeen. Lopputuloksena melkein esitettyjen toiveiden mukainen penaali.

Kannen sisäpuolella kuminauhalenkeillä paikat kynille.

Sisäpuolella heti etureunassa samoin kuminauhasta paikka kumille.

Yritin toteuttaa mahdollisimman hyvin esitetyt toiveet. Paitsi että ei tullut vihreää, koska varastostani ei löytynyt mitään sopivaa vihreää kangasta. Ompelin penaalin vanhojen farkkujen lahkeista. Sisäosan sentään vuoritin mustalla kankaalla. Alunperin yksinkertainen ajatus tuotti yllättävän paljon pohdintaa ja pähkäilyä. Vetoketju asettui kerrankin hyvin (heti ensiyrittämällä), mutta pohjassa ja kannessa tukikankaana käyttämäni kovikehuopa ei tunnu asettuvan ei sitten millään.

Valkoinen vetoketju kaipasi tuekseen vielä jotain valkoista. Eri kuva-ajatusten jälkeen päädyin applikoimaan pojan nimen kanteen. Luulisi tämän penaalin palautuvan takaisin omistajalleen, jos joskus katoaa jonnekin.

Yllättävän haastava projekti kaikkine näpertelyineen, mutta kiva sellainen. Kaikki materiaalit löytyi omasta varastosta, vetoketju ja farkku kierrätettyä. Minä näen tässä vaikka mitä virheitä, mutta kun poika on tyytyväinen ja iloinen uudesta penaalistaan, olen minäkin.