Joulusiivousta

Aloitin joulusiivouksen lankalaatikostani. Tai sitten nimenomaan välttelin joulusiivousta keräämällä lankalaatikostani kaikkein pienimmät jämälankakeräni ja aloittamalla taas yhden uuden työn.   

Syntyi noin koon 29 villasukka ja sille pari. Molemmat ovat vielä päättelemättä. Tietysti. Meidän perheessä ei kenelläkään ole enää näin pientä jalkaa, joten nämä sukat menevät joulumyyjäisiin.

Näiden villasukkien kutominen kuvastaa elämääni tällä hetkellä. Ei se ehkä ihan täydellinen kaaos ole, mutta siltä se välillä tuntuu. Olisi niin paljon tärkeämpiäkin asioita tehtävänä, mutta sitä ryhtyy siihen kaikkein mukavimpaan, sohvan nurkassa istumiseen kutimus kädessä. Päivät ovat samaa harmaata arkea, vaikka odotankin joulua innoissani ja luulin valmistautuvani siihen mielelläni.

Olen täällä blogissakin hehkuttanut sitä, kuinka helppoa ostolakko on, mutta ehkä sittenkin ostamattomuus vaatii veronsa, ennenkuin siihen tosissaan tottuu. Kaikki mainokset ärsyttävät (vieläpä potenssiin X kun Black Friday on muuttunut kokonaiseksi viikoksi). Mutta sittenkin, pitäisikö ostaa koiralle herkkujoulukalenteri? Ei tietenkään. Entä koiralle ja muulle perheelle samisjouluyöpuvut? Ei todellakaan.

Minulla on parvekkeella oksia ja muuta askartelumateriaalia, josta on tarkoitus työstää erilaisia joulukoristeita. En saa ostaa materiaalia, mutta omasta mökkimetsästä saan kerätä vaikka kuinka, heh. Kranssin haluaisin ainakin tehdä (myin kirppiksellä meidän yli kymmenen vuotta vanhan ovikranssin) ja käyttää oksia muutenkin, mutta jotenkin on vaikea ryhtyä tuumasa toimeen. Mitä oikeasti haluaisin? Tai tarvitsisin? Tai edes osaisin tehdä? Ehkä ajatus kirkastuu ennen joulua, ehkä oksat päätyvät sellaisenaan maljakkoon, ehkä ne löytyvät aaton aattona biojätteestä, saa nähdä.

Askartelumateriaalia olisi muutenkin vaikka kuinka paljon. Mikä ihmeen hamsteri minä oikein olen? Hain vintistä vinon pinon vanhoja housuja, joista ompelin koiran leluluita. Meidän koira rakastaa niitä, mutta silti niitä on nyt enemmän kuin mitä yksi koira tarvitsee elinaikanaan. Tai mitä tuttavapiiristä löytyy koiria lahjottavaksi. Housupino muutti muotoaan, nyt minulla on kasa kangassilppua. Mitä ihmettä tästä vielä keksisi? Muuta kuin sekajäteastian täydennystä?

Samalla kannoin vintistä kasan vanhoja fleecejä, on suikaleita peitosta, vanhan takin puolikas, polvesta reiälliset liian pienet housut. Aiemmin etsin tästä pinosta kangasta, kun halusin ommella pipoihin kutittamattoman vuorin, enää en tekisi niin.  Askartelumateriaaliksi olen tätä pinoa säilyttänyt, mutta rajansa kaikella. Minulla on yksi idea, mihin näitä tarvitsen, mutta sen jälkeen, onko oikea osoite sekajäte? Olisikohan päiväkodilla tai koululla käyttöä näille?

Olen edellisessä elämässäni elänyt varmaan pula-ajalla, kun tuntuu, että ajattelen aina ja kaikesta, että tätä voi vielä tarvita. Nyt kun olen ostolakossa ja varsinkin kun olen yrittänyt sisäistää, että tulee käyttää sitä, mitä on, haluaisin hyödyntää tämänkin materiaalin, mutta mitä kodin raivaamista se on, jos jokaisen epämääräisen pinon laittaa takaisin paikoilleen odottamaan mieleen ehkä jo 30 vuoden kuluttua tulevaa ideaa? Ei ainakaan tehokasta joulusiivousta.

Sain siskoltani pussillisen kynttilänjämiä. Nämä tekivät minut iloiseksi, koska kunhan ehdin, näistä tulee uusi kynttilä. Nämä eivät ahdista, että näistä pitäisi keksiä joskus tehdä jotain, nämä ovat oikeasti hyödyksi.

Joulukuu ei ole vielä edes alkanut. Mitä enemmän yritän vältellä kaikkea joulu-bling-blingiä ja lahjavuoria, sitä stressaantuneempi huomaan olevani. Enkö voisi vain uskoa, että kaikkea ostettavaa ei tarvitse korvata tekemällä itse, vaikka materiaalia olisi siihen ja tuhanteen muuhun vastaavaan kaappien kätköissä valmiina? Milloin oivallan, että vähemmän on enemmän? Milloin ymmärrän vain olla ja nauttia lähestyvästä joulusta? Milloin hyväksyn, että joulu lähestyy ja meillä on kaikkea jo valmiiksi enemmän kuin tarpeeksi?

Huomenna teen ensimmäistä kertaa ikinä piparitaikina alusta asti itse, viikonloppuna toivottavasti leivon siitä pipareita. Toivon, että nämä pitkän kaavan mukaan tehdyt piparit auttaisivat rauhoittumaan. Haluaisin nauttia palavasta kynttilästä ja höyryävästä glögistä ilman tunnetta, että jotain pitäisi tehdä samalla.

Taitaa olla niin, että lankalaatikon sijaan minun pitäisi aloittaa joulusiivouksen tekeminen omasta päästäni.