En voi sanoa kokeneeni minkäänlaista valaistumista tai puhdistumista, en ole saanut lisää aikaa vuorokauteen eikä pankkitilini saldo ole noussut mihinkään ennätyslukemiin. Olen rikkonut lakkoa kolmesti: vahingossa ja ajattelematta ostin sukkapuikot, jotta sain anopin lahjasukat tehtyä, ja puisen vessaharjan, koska olin sellaista pitkään etsinyt. Toissa päivänä ostin kahdeksan nappia ihan tietoisena siitä, että se rikkoo ostolakkoani.
Kyllä, minulla olisi ollut kahdeksan nappia kotonakin (heh, minulla on varmasti 80 nappia purkissa), mutta kun teen ison työn villatakin kutomisessa, haluan, että napitkin ovat mieleiset, jotta takkia tulee käytettyä vuosikausia. Tottakai olisin voinut nyt ommella siihen väliaikaisesti vain jotkut napit ja ostaa mieleiset ostolakon jälkeen, mutta haluan saada villatakin kerralla kuntoon enkä ottaa riskiä, että se nappien takia ufoutuu uudestaan.
Ostolakkoni päällimmäisenä syynä olivat tekemättömät projektit, joihin materiaalit oli hankittuna. Sen sijaan, että olisin tehnyt niitä, hamstrasin lisää materiaaleja uusiin projekteihin - osin hyvin saman kaltaisiin kuin mihin materiaalit olivat jo olemassa. Ylikulutusta ylikuluttamisen päälle. Kun aloitin ostolakkoani, listasin 44 projektia. Olen tehnyt niitä urakalla pois, nyt jäljellä on 23. Ostamalla nämä napit saan lähiaikoina taas yhden projektin valmiiksi ja sitten olen puolessa välissä. Jee!
Ennen ostolakkoa projektit olivat vain mielessäni ja siksi niitä "unohtui" samalla kun lankoja tai kankaita siivosi kaapin perukoille. Ostolakon alussa listasin projketit, mutta siinäkin ne olivat vain ranskalaisia viivoja ja niiden työmäärää oli vaikea hahmottaa. Samanlaisia viivoja olivat lapaset ja torkkupeitto. Instan #makenine innoitti minua listaamaan projektejani helpommin hahmotettavaan muotoon. Yhdeksän ei tietenkään riitä minulle mihinkään, mutta halusin kuitenkin piirtää tekemättömät työt paremmin esille. Tähän taulukkoon listasin 15 työtä (lista ei ole valmis), tämä auttoi minua ymmärtämään, että ihan oikeasti, yksi ihminen pystyy tekemään vain tietyn määrän käsitöitä vuoden aikana. Niitä on ihan turha hamstrata lisää, jos edellisetkin ovat tekemättä.
Ostolakkoni on paisunut tarkoittamaan hyvin paljon kaikkea muutakin kuin ostamattomuutta. Olen tämän puolen vuoden aikana lukenut ilmastomuutokseen liittyviä juttuja enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ahdistuksissani yrittänyt elää kestävämmin ja ohjata perhettäni samaan suuntaan. Vaikka välillä tuntuu, että teini-ikäisten lasten toiminnan muuttaminen on vaikeaa, on todettava, että vielä vaikeampaa se on 50+ miehen suhteen. Mieheni on tukenut minua ostolakossani ja kiitettävästi syö kaikkia ei aina niin onnistuneita ruokakokeilujani, mutta silti. Lasten syömästä ketsupista kertyvät muovipullot eivät ole mitään verrattuna vaikka miehen juomaan kahviin tai hankkimiin urheiluvarusteisiin.
Olen rohkaistunut olemaan sukuni ituhippiviherpiipertäjä, olen se kummajainen, joka paikkaa vaatteensa, jättää joulukukatkin ostamatta ja yrittää välttää roskien lisäksi kaikkea turhaa kulutusta. Tiedän, etteivät esimerkiksi siskoni ymmärrä kaikkea tekemääni ja he pyörittelevät silmiään kuullessaan uusimmista tavoitteistani, mutta entä sitten. Tämä on minun elämäni ja minä vastaan siitä.
Haastoin tammikuun alussa koko perheemme vähentämään sähkönkulutusta 10 %:lla viime vuoden tammikuuhun verrattuna. Jos onnistuisimme, kävisimme ostamassa kunnon pizzat. Koskaan aikaisemmin eivät lapset ole muistaneet sammuttaa valoja niin hyvin, koskaan aikaisemmin ei mies ole muistanut sammuttaa illalla telkkarista virtaa (on laittanut sen vain stand by :lle). Aikaisemmin olen surutta lämmittäyt uunin tarvittaessa joka päivä vaikka yhtä asiaa varten, tänä vuonna olen tehnyt aina vähintään kaksi asiaa yhdellä lämmityksellä. Mutta me onnistuimme, itse asiassa erittäin hyvin, vähensimme kulutusta 22,4 %:lla! Vielä pitäisi löytää ne todelliset kulutussyöpöt, onko se pesukone, uuni vai mikä. Lienee selvää, että sama haaste (eri porkkanalla) toteutetaan myös helmikuussa!
Sähkönkulutuksen vähentäminen on tietysti osin ristiriidassa sen kanssa, että haluaisin tehdä mahdollisimman ison osan ruoasta itse. Leipä on parasta uunituoreena, vaikka osan voi laittaa pakkaseen, sitä täytyy silti leipoa usein. Kyse on tasapainon löytämisestä, siitä kultaisesta kestävästä keskitiestä. Kumpi on oikeasti parempi, yksi paketti hiivaa vai jatkuva juuren ruokkiminen ja osan juuresta hävittäminen. Minulla on vielä paljon opittavaa.
Yritän edelleen opetella juomaan kahvini kauramaidolla. Lapseni kysyi yksi päivä, että miksi sitten juot sitä, jos et tykkää siitä. Erinomainen kysymys. Päätin, että jatkossa juon harvemmin kahvia ja useammin teetä. Silloin harvoin, kun juon kahvia, voin / aion / saan (toistaiseksi) nauttia sen lehmänmaidon kanssa.
Kulunut puoli vuotta on avannut silmäni niin monella tavalla, etten osaa sitä sanoiksi pukea. Kuluneet kuusi kuukautta eivät ole olleet ankeita, päinvastoin. Tavoitteeni on, että pystyn jatkamaan valitsemallani tiellä ja että sekä mieheni että lapseni haluaisivat valita samoin.
Ihanaa lumista helmikuuta!
Ostolakko antaa varmasti ajattelemisen aihetta. MInuun kolahti tuo lause, jossa totesit, että yksi ihminen pystyy tekemään vain tietyn verran käsitöitä vuodessa ja että on turha hamstrata materiaaleja enemmän. Niin totta. Itse yrittelen lankalakkoa ja olen ostoksia vähentänytkin, mutta lipsun siitä koko ajan. Ja lankavarasto vaan kasvaa...
VastaaPoistaMutta ihanaa helmikuuta sinullekin.
Olen yrittänyt monet kerrat vähentää langan ostamista ja pitänyt jos jonkunlaisia lakkojakin, mutta kaikki ne ovat päättyneet epäonnistumiseen. Minulla toimii näköjään vain kaikki tai ei mitään.
PoistaMahtavaa, oot jo puolessavälissä! Ja keskeneräiset käsityötkin on huvenneet. :) Nuo pikkulipsahdukset ovat todellakin pientä, ja ihan järjellisiä juttuja. Toivottavasti osaat myös iloitaa uusista oivalluksista ja elämäntavoista, eikä koko ajan tunnu suorittamiselta. Ja hei, en usko, että hirveän moni pystyisi samaan! Joten hattua nostan. :)
VastaaPoistaKiitos! Välillä tuntuu suorittamiselta kun päätän tehdä projektilistalta jonkun jutun pois vaikka ei yhtään huvittaisi, mutta muuten ja kokonaisuutena nautin tästä. Kun kieltää itseltään ostamisen, saa tilalle nautinnon jo olemassa olevasta ja vapautuu haluamasta kaikenlaista. Ostolakkoani hämärtää tietysti se, että se ei koske lasten tarpeita, mutta hyvin olen pystynyt pitämään erillään omat ja lasten hankinnat.
Poista