Enemmän käyttöä näille olisi tietysti ollut kuukausi sitten. Mutta on niitä tänään käytetty, ainakin aamulla. Päivällä oli jo niin lämmin, ettei pipoja voinut laittaa päähän edes kuvaamisen ajaksi. Syksyllä sitten.
Tein molemmille samanlaiset, ainoastaan vähän eri kokoiset. Takasaumaan ompelin Farbenmixin tähtinauhasta eriväriset merkit helpottamaan tunnistamaan, kumpi on kumman.
Kiitos, Maria, kehotuksesta istua ulos kahvikupin kanssa. Sen tein tänään ja kyllä maistui kevät hyvälle! Kaveriksi parvekkeelle sain vanhan snoopyni, Katen. Kate on aikamoinen vilukissa, joten sillä oli päällä minun neljännellä luokalla tekemäni villapaita ja kuopuksen uusi pipo.
Kate on ihan oikea snoopy, nenän puuttumisesta huolimatta (lemmikkikanimme sen on aikanaan syönyt...), ja minulle tietysti hyvin rakas. Tänäänkin hän istui tyytyväisenä parvekkeella eikä valittanut mistään. Toisin kuin poikani, jotka ensin olivat iloisia uusista pipoistaan, mutta sitten nyrpistelivät nenäänsä, kun pipojen norsut kuulemma ovat tyttönorsuja: "Etkö sä äiti näe, niillähän on piiitkät silmäripsetkin?" Näkeehän äiti, mutta värien perusteella mielestäni ovat hyvinkin poikamaiset pipot.
Tällaisille pipoille on aina käyttöä. Nyt kun malli on olemassa ja mitat kutakuinkin hallinnassa, näitä tulee tehtyvä varmasti lisää (ehkä kuitenkin vasta syksyllä). Aurinkoista kevättä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti