Kaveripatja

Olen aloittanut kunnon syyssiivouksen. Tai se on ehkä tavoitteena, ensin pitää tehdä totaalinen järjestely ja etsiä kaikille tavaroille se kuuluisa oma paikka, se on odottanut muutostamme asti eli noin puolitoista vuotta. Aloitin järjestelyn makuuhuoneestamme ja sängyn alta. Outo paikka aloittaa, mutta jonkun oli oltava ensimmäinen. Sängyn alle oli varastoitu mm. kolme vähän eri kokoista lastenpatjaa. Kaksi patjoista oli päällystetty Disneyn Autot kankaalla aikana, jolloin patjoja käytetiin temppupatjoina. Irrallisina ja erilaisilla kankailla päällystettynä patjoilla ei ollut enää käyttöä. Poistin vanhat kankaat ja leikkasin patjoista kolme samankokoista palaa. Pojat valitsivat uutta kangasta Eurokankaasta. Tämä oli lähtökohta kaveripatjalle, jollainen meiltä on puuttunut.

Patja on noin 8 cm paksu, mikä paksun maton päällä riittää oikein hyvin lasten kavereille. Aikuiselle patjaa ei ole tarkoitettu kokonsakaan puolesta, 75 cm * 195 cm.

Koko patjan idea on, että sen saa taitettua helposti kasaan ja piilotettua sängyn alle, kun se ei ole käytössä. Sinne se uppoaa lelulaatikoiden viereen.

Patjan palat, tai tarkemmin sen päällikangas, on ommeltu kiinni toisiinsa kulmista, jolloin muodostuu pitkät saranat. Nämä saranat mahdollistavat patjan taittamisen kasaan ja toisaalta pitävät palat kiinni toisissaan patjan ollessa levitettynä.

Kankaan ruudut asettuivat helposti kohdilleen ja näyttävät siistiltä patjan ollessa pinottuna.  Kangas on ihanan pehmeää, melkein flanellimaista, joten saa nähdä, miten se kestää käytössä. Tottakai patjan ompelemisessa oli oma hommansa, mutta olen iloinen kun sain kierrätettyä vanhat patjat eikä tarvinnut hankkia uutta kaveripatjaa, kolme metriä kangasta riitti. Kuvausrekvisiittana minun vanha unikaverini melkein 40 vuoden takaa.

Elokuun viimeinen viikonloppu on ohan kohta käsillä. Nautitaan siitä!