Pojan villapaita

Pari vuotta sitten kuopus pyysi minua tekemään itselleen villapaidan. Valkoisen kunnon kalastajaneuleen, "samanlaisen, äiti, kuin sulla on". Jätin pyynnön sikseen, koska edelliset villapaidat ovat jääneet käyttämättä. Vime talvena pyyntö toistui yhä uudestaan ja uudestaan, joten alkuvuodesta kävin ostamassa langat, Vikingin Villeä. Aloitin villapaidan kutomisen, jonka vihdoin tänään sain valmiiksi.

Malli on joskus tällä vuosituhannella julkaistu Modassa. Minulla oli ohjeesta vain kopio, joten valitettavasti en tiedä, mistä lehdestä on kyse. Kudoin paidan viime keväänä kainaloon asti, purin ja kudoin puolta numeroa isommilla puikoilla uudestaan. Tein takakappaleen ohjeen mukaan ja totesin, että nyt ei joku täsmää. Koko tekele sai hävitä korin pohjalle. Viime viikolla hain kuopuksen uimasta ja palellen hän vihjasi, että "olisipa äiti se sun tekemä villapaita jo valmis niin mulla ei olis näin kylmä". Otin itseäni niskasta kiinni ja tein paidan valmiiksi.

Eihän paidassa paljoa ollut saumoja, mutta miten niiden ompeleminen voikin olla niin vaikeaa?

Paita on rakkaudella kudottu, se on pesty Marseille saippualla ja onhan se aivan ihanan lämmin ja pehmeä. Lankaa tähän kului yhteensä 539 grammaa! Niskaan ompelin kangasmerkin, jotta kuopuksen on helppo tietää, kumpi puoli tulee eteen ja taakse.

Lankaa jäi sen verran yli, että suunnittelin kutovani kuopuksen lempiunikaverille samanlaisen villapaidan. Poika totesi, ettei se tarvitse omaa paitaa, koska "sen on niin hyvä olla mun kainalossa".

Lämpöä Sinunkin syksyysi!

Rentouttavan rauhalliset raitasukat

Step Classic ja Regia ovat odotelleet lankalaatikossani jo muutaman vuoden puikoille pääsyä. Ajatuksena on ollut kutoa milloin mikäkin kuvio, mutta lopulta päädyin ihan vaan perussukkaan ja tasaraitaan.

Ensin tein sinivalkoiset villasukat. Miten ihanan rentouttavaa on kutoa raitaa toisensa perään. Vaikka kuinka sovitin matkan varrella ja yritin tehdä niistä minun 40 jalkaani sopivat, niin silti niistä tuli aavistuksen naftit. Ei kuin uutta sukkaa puikolle.

Ruskeavalkoraidallisista tein sitten vähän pidemmät ja sitä myöten sopivammat. Molemmat kudoin 2½ puikoilla, varressa 64 silmukkaa, teräosassa 62. Sinivalkoisissa langankulutus 61 grammaa, ruskeavalkoisissa 59. Värit ova mielestäni ihanan rauhalliset.

Kävin poikien villasukkia läpi ja kumpikaan ei oikeasti tarvitse yhtään lisää sukkia. Harmi, koska minua villasukattaa edelleen. Vaan onneksi sukkia voi kutoa myös varastoon ja lahjaksi. Lapasia on kateissa kevään jäljiltä, joten ehkäpä kudon niitä välillä.

Ihanaa syyskuuta kaikille!

Pikkuiset villasukat

Se hiipi, hiiren hiljaa ja salakavalasti takavasemmalta. Himo kutoa sukkia. Keskellä helteistä elokuuta ja kaiken muun tekemisen keskellä minun vain alkoi tehdä mieli kutoa sukkia. Korjasin esikoisen sänkyä ja ruuvimeisseli kädessäkin minun teki mieli kutoa. Etsin kadonnutta nokkahuilua ja mietin, minkäväriset sukat tekisin. Keräsin tavaroita kirppikselle ja pohdin, minkäkokoiset sukat tekisin. Pesin ikkunoita ja haaveilin istuvani sohvalla sukkapuikot kädessä.

Sänky on korjattu, huilu löytyi koululta jonkun toisen naulakosta, kirppiksellä on kauppa käynyt ihan kohtuullisesti (toki vielä riittää myytävääkin), puolet ikkunoista on pesty ja yhdet pikkuiset sukat on valmiina. Ne odottavat vielä pesua marseille-saippualla ja muotoilua, mutta ne on kudottu ja päätelty. Seuraavat sukat on puikoilla!  

Sinisen jälkeen harmaata ja punaista

Kiitos kaikille edellisen postauksen tyynyjä kehuneille. Ne olivat kesän sinisen kauteni viimeinen työ. Niitä ennen valmistui siniset mailahuput, jotka kudoin tilauksesta, New England Patriots -hengessä.

Ja näille sinisille kaveriksi harmaat mailahuput. Näistä se taisi alkaa, harmaa kauteni.

Harmaan kauteni aikana olen maalannut mökillä olevan isotätini vanhan vaatekaapin - harmaaksi. Se oli aiemmin maalattu valkoiseksi, mutta ilmeisen epäsopivalla maalilla, koska se hilseili pois. Ehkä siksi kaappi oli "piilossa" lasten huoneessa. Useamman tunnin hiomisen jälkeen mietin, että kaappi olisi ihan kaunis sellaisenaankin, osin paljaalla puupinnalla, osin vanhalla pohjamaalilla ja kitillä.

Päädyin kuitenkin maalaamaan kaapin kokonaisuudessaan. Pohjamaaliksi Otex ja sitten kolme kerrosta Laura Ashleyn Pale French Grey -maalia. Tykkään lopputuloksesta. Nyt kaappi pääsi meidän makuuhuoneeseen arvoiselleen paikalle.

Vetimet löysin Juvilta. Antiikkimessinkisiin vetimiin ja mattapintaiseen harmaaseen sopii hyvin siskoni minulle tekemä pellavasydän. Siinäkin ripaus punaista.

Punaiset hillot on keitetty, mutta odottavat vielä kauniita etikettejä. Joka vuosi olen niitä kovasti aikonut tehdä, toivottavasti tänä vuonna saan toteutettua nuo aikeet.

Nämä suorastaan jouluiset langat ostin pari viikkoa sitten, mutta saavat odottaa vielä hetken vuoroaan.

Kesä jatkuu, vaikka lomat ovatkin vaihtuneet arjeksi. Nautitaan siitä, päivät eivät ole vielä rutinoituneet, lasten koulukirjatkin hohtavat uutuuttaan suorine kulmineen. Nyt villaa puikoille!

Köyhän miehen Gant Ocean

Sain anopilta korillisen lankaa, osa minua kutsuvia, osa melkeinpä luotaansa työntäviä. Ihastelen aina muiden kykyä hyödyntää lahjoitettuja lankoja, minulle saman toteuttaminen osoittautui yllättävän haasteelliseksi tehtäväksi. Sininen ja valkoinen puuvilla puhuttelivat alkukesällä, päätin tehdä siskojeni uudelle rantamökille jotakin. Siitä se ajatus sitten lähti, ajaton palmikkotyyny ja sille kaveriksi pienen surffailun jälkeen kotikutoinen versio Gant Ocean -tyynystä.

 
Valkoinen lanka oli rehellisesti sanottuna inhottavaa kutoa. Markka-ajalta peräisin oleva hollantilaisen Lammy Yarnsin Cotton light (50% puuvillaa, 50% akryylia) kiertyi koko ajan ja kipristyi solmuun, vaikka lankaa veti kuinka vähän tahansa valmiiksi kerältä. Lanka oli ilmeisen löyhäkierteistä, koska se halkeili koko ajan. Valmis pinta sen sijaan on mielestäni hyvinkin kelvollinen.

Ostin uudet bambupuikot tähän työhön. Ajattelin, että inhottava lanka tuntuu kivemmalta hyvillä puikoilla. Vaan mitkä epäonnen puikot ne olivatkaan. Ensin ne unohtuivat kassahihnalle (kauppaan, johon matkaa mökiltä n 30 kilometriä!), sitten toinen puikko meni poikki. Onneksi sen verran läheltä kärkeä, että hiekkapaperilla hiomalla sain kuin sainkin puikosta kutomakuntoisen. Toki lyhyemmän, mutta toimivan.

Sininen lanka oli Novitan Jamaicaa. Siinä ei enää ollut hintalappua, joten iästä ei ole mitään tietoa. Sitä oli suorastaan nautinto kutoa tuon valkoisen jälkeen. Ihan mahtavan aivoton kutimus, ainoa päänvaiva oli kahden raidan sijoittelu ja niiden koko. Raidat tein edellä mainitusta valkoisesta, vaikka se olikin jonkun verran paksumpaa. Kovin oli vaikeaa saada tasaista jälkeä aikaiseksi, liekö puutarhan lapiointihommat vai nikkarointi tai maalaushommat, mitkä tekivät käsialasta epätasaista.

Kummankin tyynyn takapuoli on yksivärinen ja sileä. Reunat yhdistin virkkaamalla kiinteitä silmukoita ympäriinsä. Yhden ihmisen "hylkäämät" langat saivat mielestäni hyvän elämän näissä köyhän miehen Gant tyynyissä, jotka menevät siis tupaantuliaislahjaksi siskojeni mökille.

Ylihuomenna alkaa meidän lapsilla koulu, monilla se on alkanut jo tänään. Turvallista ja iloista kouluvuotta kaikille koululaisille ja heidän perheilleen!

Sinivalkoiset vuodesohvat

Siskoni osti tori.fi:stä mökilleen vuodesohvan, joka kaipasi kipeästi uutta verhoilua. Lupasin auttaa. Ikean sinivalkoruudullista kangasta oli kiva työstää, parin päivän aherruksen jälkeen sohva sai uuden ilmeen.

Vanha verhoilu oli rehellisesti sanottuna aivan kamala, niin kamala, että revin sen irti ennenkuin otin edes kuvaa sohvasta. Sellaista se on, kun vauhtiin pääsee, Päällystin vanhat napit sinisellä pellavakankaalla, ne tuovat kivasti ryhtiä sohvaan ja varmasti pitävät kankaat paremmin paikoillaan.

Selkänoja on taitettava. Tai siis avattava, riippuen siitä, käytetäänkö sitä patjana vai selkänojana. Tämän kanssa sai pähkäillä, miten ja missä järjestyksessä ompelu tulee tehdä. Viimeiset saumat ompelin käsin, päällinen ei ole irrotettava, koska sisko ei halunnut vetoketjuja.

Liekö suvussamme vuodesohvabuumi menossa vai mikä, mutta kun olin saanut siskoni ruutusohvan valmiiksi, osti serkkuni niinikään tori.fi:stä vuodesohvan. Ja pyysi minua päällystämään sen uudestaan. Sohvan päällinen oli suorastaan kuvottava, se oli rikkinäinen ja likainen. Joten ei "ennen" -kuvaa serkkunikaan sohvasta. Tässä sen sijaan lopputulos.

Tämän sohvan uudelleen päällystäminen oli hankalampi. Istuinosa on taitettava patja, mutta sellaisenaan liian lyhyt nukkumiseen. Selkänoja on sekin kaksiosainen, istuttaessa paksu ja pehmeä mutta nukuttaessa yksinkertaisena ja yksiosaisena riittävä. Ihana itävaltalaishenkinen edelweiss -kangas ei riittänyt yksistään, joten kaikki piiloon jäävät osat on päällystetty tukevalla puuvillakankaalla. Riittävästi pähkäilemistä tässäkin, sopivaa aivojumppaa sateisina kesäpäivinä. Selkänojan / viimeisen patjaosan ratkaisin ompelemalla toiseen tyynyyn taskun, jonne patjaosa laitetaan "piiloon".

Sinivalkoinen teema jatkuu meidänkin mökillä. Ei, kolmatta sohvaa en sentään yhtenä kesänä päällystänyt. Meillä on ruokailuryhmänä vanha jugendkalusto. Tuolit ovat kovat ja osin kuluneet niin, että istuminen ei ollut enää mukavaa. Linumin puuvillakankaasta ompelin irralliset istuintyynyt, pehmusteena vanulevyä. Yksinkertaista, lähinnä mekaanista ompelua, paitsi että ostin kangasta liian vähän ja jouduin osin jatkamaan paloja ja käyttämään toisella puolella jotain muuta kangasta. Samoin kävi kiinnitysnauhojen kanssa. Mutta ne ovat asioita, jotka vain minä huomaan.

Vielä on yksi sinivalkoinen projekti keskeneräisenä, esittelen sen heti kun saan sen valmiiksi. Sen jälkeen on muiden värien vuoro. Mustikoita olen kerännyt ahkerasti, vadelmia on enemmän kuin ehdin poimia. Punaisten vadelmien myötä minulla ajatukset harhailevat joulussa. Ihan älytöntä, varsinkin kun lämmin kesä on vihdoin täällä.

Virkattu apina ja melkein täydellinen päivä

Nousin aamulla tunti ennen lapsia ja sain kaikessa rauhassa juoda kahvin ja viimeistellä virkkaamani apinan. "Minttu" on iloinen ja ehtiväinen apina, joka ensi töikseen kiipesi pyykkinarulle roikkumaan.

Minttu on virkattu puuvilla- ja puuvillabambusekoitelangoista. Apina oli tilaustyö. Sain vapaat kädet toivomuksella mintunvihreä-harmaa-ruskea -värityksestä. Lahtelaisesta Pitsi ja Palmikko -liikkeestä löysin lopulta iloisen ja reippaan mintunvihreän sävyn, joka sopii mielestäni 2-vuotiaalle pojalle. Se saneli sitten loput langat. Ja aika iloinen kaverihan apinasta tuli, vai mitä mieltä sinä olet?

Mintusta tuli isompi kuin olin ajatellut, se on melkein 40 senttiä. Tähtäsin noin 30 senttiin, mutta raidoitus ja vartalon mittasuhteet kasvattivat halikaveria. Toivottavasti apina mahtuu uuden omistajansa sänkyyn eikä jää kokonsa vuoksi kotia vaille. Laihahan se on, joten ei vie liiemmalti tilaa.

Tuntuu aina hyvältä saada joku projekti päätökseen, mutta se ei vielä tee päivästä täydellistä, ei edes melkein. Sen sijaan mökkitien varrelta poimimani kanttarellit ja metsämansikat, oman puutarhan mansikat, takapihan mustikat ja ensimmäinen oma kesäkurpitsa nostattivat hymyn huulille. En tiedä, onko se jotain alkukantaista selviytymis- ja henkiinjäämistaistoa, mutta tällainen "saalis" saa minut iloiseksi.

Vaan mikä olisi tehnyt päivästä täydellisen? Se, että pojat olisivat olleet mukanani keräämässä marjoja, että olisin jaksanut vielä illalla hoitaa päivän tiskivuoren (kyllä, valitsin blogini päivittämisen tiskiharjan sijaan) ja että mies olisi ollut vapaalla töistä ja laittanut ruoat valmiiksi minun kerätessäni satoa koko perheelle. Nyt sohvalle ja puikot käteen!

Virkattu kännykkäpussi

Virkattu kännykkäpussi. Minulle itselleni! Niitä aurinkoisia kesäpäivä varten, kun päällä on taskuton hellemekko ja puhelin on silti pidettävä mukana, vaikka rannalla kun on uittamassa lapsia.

Ei mitään kummallista, kahden kerroksen raitoja kiinteitä silmukoita Blend Bamboolla. Sen verran väljyyttä, että puhelin on helppo sujauttaa pussiin ja ottaa sieltä pois. Nappipurkista yksi nappi ja sen ympärille lenkki ketjusilmukoilla pussin sulkemista varten. Koristeeksi muutama applikoitu kukkanen, laatikon pohjalta löytyi, mitäköhän varten hankittu.

Taakse ompelin klipsin, jolla pussin saa ripustettua kaulaan joko avainnauhaan tai erilliseen nyöriin (sopiva nyöri on vielä hankkimatta) mutta saapa sen sopivasti kiinnitettyä vaikka kesäkassiinkin.

Aurinkoista heinäkuuta ja herkullista marja-aikaa Sinulle!

Poikien shortsiyöpuvut

Kesän ensimmäisinä päivinä huomasin, että pojilta puuttuu sopivan kokoiset yöpuvut lyhyillä hihoilla ja lahkeilla. Mikä mainio tekosyy päästä ostamaan kuviollisia trikoita ja ompelemaan vaatteita! Helteet tulivat ja menivät ennenkuin sain valmista, mutta ei haittaa, peiton alla tarkenee lyhyemmissäkin vaatteissa sateisena kesänä!

Esikoisen lempivärit ovat keltainen ja musta, sählyjoukkueensa värit. Hashtag trikoo löytyi PaaPii Design Oy:ltä. Olisin halunnut sen kaveriksi yksiväristä mustaa, mutta sepä oli Eurokankaasta loppu. Jouduin tyytymään mustaharmaaraidalliseen, joka ommellessani muuttui mielessäni jopa paremmaksi vaihtoehdoksi kuin yksivärinen. Lahkeeseen vielä pelinumero ja esikoisen yöpuku oli valmis.

Kuopus valitsi Royalkestoista löytyneen koiratrikoon kaveriksi yksivärisen turkoosin (Eurokankaasta). Minä ehdotin tummansinistä, mutta onneksi kuuntelin kuopusta. Jotta shortsit oikeasti kuuluvat paidan kanssa yhteen, applikoin lahkeeseen yhden koiran. Kuopus on onnellinen uudesta yöpuvustaan.

Resoreita en erikseen ostanut, ompelin kaulukset shortsikankaista. Tämä oli poikkeuksellisesti niitä projekteja, johon mitään ei ole kierrätetty tai kaivettu varastosta, vaan kaikki ompelulankaa myöten on ostettu!

Ompelin yöpuvut ilman kaavoja. Valitsin poikien kaapista sopivat mutta reilut paidat ja shortsit ja niitä apuna käyttäen leikkasin kankaat. Näin väljissä ja hyvin kasvuvaraa sisältävissä ompeluksissa tuo valmiiden vaatteiden kopioiminen onneksi toimii.

Oli kiva ommella vaatteita pojille. Oli palkitsevaa nähdä heidän ilmeensä kun yöpuvut olivat valmiit. Olen vuoden mittaan ehdottanut erilaisia mielestäni kivoja kankaita, mutta mikään ei ole kelvannut heille. Olen jo surkutellut, että enkö enää ikinä saa ommella omille lapsilleni mitään. Onneksi sain, ainakin vielä tämän kerran.

Lundiaa Long Island -tyyliin

Mökillä on Lundian hylly tv-tasona. Muistaakseni hylly oli alunperin lastenhuoneessa kirjahyllynä. Olen aiemminkin kertonut, kuinka osin avonainen hylly kaipasi ovia, mutta kun Lundia ei valmistanut sopivan kokoisia kuin tilauksesta, jäin odottamaan muuta ratkaisua. Ja onneksi odotin, suoranaisen neronleimauksen ja muutaman sopiva sattumuksen jälkeen tv-taso on valmis.

Siskolta jäi mökkiremontissa tarpeettomaksi noin 35 vuotta vanha reilu kaksi metriä korkea puinen Lundian säleovi. Täydellisen levyinen, joten vähän mielikuvitusta peliin ja ei kun nikkaroimaan. Tässä vaiheessa koko tv-taso oli Long Island -tyylinen vain minun haaveissani. Sahaamista, vanhojen reikien paikkaamista, hiomista, liimaamista.

Valkoinen maali saa ihmeitä aikaan! Vanhat vetimet eivät enää sopineet säleoviin, joten hankin olemassa oleviin laatikoihin ja oviin samanlaiset. Cobellosta löysin mieleiset ja juuri sopivan hintaiset.

Siskolta sain myös hyvinkin paljon kierrätetyt saranat. En ole varma, onko kysymys saranoista itsessään, onko Lundian mitoitus muuttunut vuosien varrella, vai onko ovi niin vanha, että se on kutistunut, mutta jouduin kyllä kikkailemaan, että sain ovet asettumaan kohdilleen. Kaikki nämä kikkaviitoset jäävät onneksi ovien taakse piiloon.

Pohjamaalin lisäksi kolme (vai neljä...)  kerrosta maalia ja silti puun keltaisuus meinaa paistaa läpi. Tai ehkä se vain tuntuu siltä, laatikot kun olivat alunperinkin valkoiset ja niiden rinnalla maalattu puu vaikuttaa eriväriseltä. Taso oli aiemmin kahdesta Lundian pöytälevystä tehty. Vaihdoin ne yhtenäiseen liimapuulevyyn (sekin siskolta keirrätetty ;) ) ja koko kalusteen ilme rauhoittui entisestään.

Kyse on "vain" ovista, ja olen lopputulokseen tyytyväinen, mutta kyllähän tähän kierrätystuunaukseen meni aikaa. Siskolle suuri kiitos ovista, levystä ja saranoista vielä tätäkin kautta! Rahaa projektiin ei niinkään mennyt, mutta aikaa. Vaan oli se hauskaakin! Vielä haluaisin virkata korin mustasta tai tumman harmaasta juuttilangasta kaukosäätimille. Sitten tämä nurkka olisi oikeasti valmis.

Mustikat alkavat olla mukavan sinisiä. Aurinkoista heinäkuuta Sinulle!