Virkattuja joulukuusia

Olen joko todella pahasti myöhässä tai sitten olen hyvissä ajoin. Toissa jouluna näin jossakin ihania virkattuja joulukuusia. Silloin aika ei antanut myöten tehdä niitä. Viimekin jouluna kuuset kummittelivat want to do -listallani, mutta aina joku akuutimpi työ kiilasi edelle. Vihdoin olen virkannut omat joulukuuseni. Ensimmäisestä tuli valkoinen, sen latvaan lensi pieni lintu, kuin varpunen jouluaamuna.

Lankalaatikossani oli useampi pieni nöttönen valkoista, joten jatkoin valkoisilla kuusilla. Seuraavasta tuli hyvin pieni kuusi, vain 5 senttiä korkea, mutta niinhän kaikki puut ovat alkuunsa pikkuisia.

Halusin pukea lumipeitteiset kuuset juhla-asuun, toiset saivat ylleen jotain hienompaa, toiset jäivät aika vaatimattomiksi.

Aloitin latvasta ja jatkoin niin pitkään kuin lankaa riitti. Lisäsin aina kaksi silmukkaa joka toisella kierroksella. Täytin kuuset päättelystä yli jääneillä villalangan pätkillä (erinomainen kierrätystapa, jota en ole ennen kokeillut). Pohjalle ennen pahvikiekkoa sujautin vielä kiven, jotta kuuset pysyvät paremmin pystyssä. Kaikki kuuset eivät ole lumipeitteisiä. Olisipa vihreiden lankojen jämävarastoni ollut suurempi....

Minusta näistä tuli kiva pieni metsä, jossa toivottavasti kasvaa jatkossa paljon lisää kuusia! Pieni hopeinen porokin sopisi joukkoon, mutta en tähän hätään ehtinyt lähteä kaivamaan joulukoristeita vintistä.

Huomenna kummitellaan ja keppostellaan, joten toivotan jo tässä vaiheessa 

Happy Halloween!!! 

Kamala (-n) kiva pipo

Pipahdimme syyslomalla Tukholmassa. Siellä kuopus näki Peak Performancen pipon, johon tykästyi ikihyviksi. Mielestäni hinta laatu suhde ei kohdannut ollenkaan, joten lupasin tehdä hänelle vastaavanlaisen.

Värien takia valitsin langaksi Jannea. Värit ovat inspiraatiopipon mukaiset ja kuopuksen mielestä aivan mahtavat. Minusta nuo ovat kaikkea muuta kuin mahtavat, varsinkin yhdessä. Olen käyttänyt Jannea aikaisemminkin, mutta tällä kertaa langan virkkaaminen oli suorastaan tuskaista. Työ ei sujunut ollenkaan ja oli kaikin puolin raskasta. Ensin tein kiinteitä silmukoita, mutta purin työn ja vaihdoin pylväisiin.

Kuopuksen talvitakissa on vihreää ja mustaa. Kun kaivoin takin esille, huomasin ilokseni, että siinä on myös kirkkaan sinisiä yksityiskohtia. Pipo sopii siis ihan täydellisesti talvitakin kanssa.

Varastosta löytyi juuri oikean väristä fleeceä vuoriin.  Ja vuorihan pipossa on oltava, muuten villapipo kutittaa liikaa.

Tupsu on pullea, niinkuin sen minusta kuuluu ollakin.

Pipo on minun mielestäni  aivan kamala. Värit, tuntuma ja malli, mikään ei ole oikein kohdallaan minun makuuni. Mutta kun kuopus sen eilen illalla laittoi päähänsä ja sanoi: "Äiti, tää on mun uus lempipipo", niin uskottava se kai on, että pipo on kamalan kiva. (Anteeksi erittäin huono illalla sisällä otettu kuva.)

Tänään on tasan kaksi kuukautta jouluun, jippii!! En ole ihan varma, kuka meillä eniten laskee noita päiviä, lapset vai minä. Ehkä seuraavaksi teenkin jotain jouluista... Mukavaa viikonloppua!

Virkattu kissa

Miaauuu! En ole kissa ihminen. En sitten ollenkaan. Tottakai kissanpennut ovat ihania ja söpöjä ja kaikkea mahdollista, mutta silti. Pidän koirista paljon enemmän. Myönnän toki, etten ole koskaan tuntenut yhtään kissaa, joten mielipiteeni on oikeastaan pelkkä ennakkoluulo. Silti - tai juuri sen takia - halusin virkata kissan. Ainakin kokeilla.

Inspiraation kissaan sain täältä. Lankoina käytin HjerteGarnin BlendBamboota ja SandnesGarnin MandarinPetit:iä. Langan menekistä ei ole hajuakaan, koska täytin kissaa aina yksi ruumiinosa kerrallaan. Koukkuna 3mm. Viiksikarvat kierrätin jonkun paidan tuotelapusta. Silmät ovat oikeasti valkoiset puuhelmet, mutta mustalla spriitussilla sain niistä sopivan mustat.

Kissassa on jotain kivaa, mutta täysin tyytyväinen en ole työhön. Mittasuhteet eivät ole parhaat mahdolliset eivätkä pojat ole omineet tätä niinkuin monille muille töilleni on käynyt. Ehkä pidän kissan lähelläni ja tutustun siihen kaikessa rauhassa.

Koko ajan kissaa virkatessani pyöri mielessäni Tammen Kultaiset kirjat -sarjan Maalarikissat -kirjan lause: "Hei hurraa Kasi hei hurraa Masi nyt maalarikissoille hurrataan!" Olkoon tämä kissa siis Kasi. Aika näyttää, saako se kaveriksi Masin. Nyt kuitenkin vuorossa pipoja!

Pellava tabletit

Ulkona on niin ihanat syksyn värit, että kaipasin sisällekin jotakin piristystä maanläheisten värien joukkoon. Oranssia, poltettua oranssia, terracottaa, tiiltä - huomaan kaipaavani lämpimiä, murrettuja oranssin sävyjä syksyisin. Tänä vuonna ompelin meille oranssit tabletit Linumin kivipestystä pellavasta. Hetken mietin, että josko ompelisin servietit, mutta väri on enemmän esillä tableteissa joten päädyin niihin.

Pieni juttu ja ompelutyönä sieltä yksinkertaisimmasta päästä, mutta valtava piristysruiske koko kotiin. Kun vielä sytyttää oransseja kynttilöitä, niin ei haittaa syksyn sateet ollenkaan. Ostin kangasta noin viisi senttiä liikaa. Tuosta ylimääräisestä suikaleesta ompelin muutaman pikkuisen sydämen. Ne saavat roikkua koristeena tai toimia serviettirenkaina. Hääpäivämme lähestyessä tein jo koekattauksen.

Ja tietysti oranssi pellava sopii erinomaisesti myös Halloweeniin. Brukan SWEETS -kulho on uusi hankinta tälle syksylle. Se on paljon kirkkaampi oranssi kuin tabletit, mutta eihän niitä tarvitse käyttää vierekkäin.

Nyt ulos nauttimaan luonnon oransseista sävyistä ja happirikkaasta ilmasta. Hyvää viikonloppua Sinulle!

63 vetoketjua

Tiesin, että minulle on kertynyt paljon vetoketjuja, mutta silti yllätyin kun keräsin ne kaikki yhteen kasaan ja laskin ne. 63 kappaletta. Kuusikymmentäkolme. Se on paljon kun joukossa on vain kolme sellaista, jotka olen ostanut. Kaikki muut on irrotettu muuten roskiin menevistä vaatteista, muutama on ihan uusi mutta lahjoituksena saatu. 

Olen säilyttänyt vetoketjujani ja muita "varastojani" kenkälaatikoissa. Ne eivät ole kovin kauniita sellaisenaan, varsinkin kun kaikki ovat erinäköisiä ja -kokoisia, mutta mielestäni äärimmäisen käteviä. Osana tämän syksyn siivoa ja järjestä -kampanjaani päätin, että päällystän nuo varastolaatikkoni. Vetoketjulaatikko oli ensimmäinen.

Olisin halunnut laatikoiden päihin sellaiset metalliset vetimet, joihin saa sujautettua paperin ja paperiin voisi kirjoittaa laatikon sisällön. En kuitenkaan ollut valmis investoimaan tähän projektiin, joten painoin kankaalle laatikon sisällön. Ompelin kankaan teksteineen vahvikehuovan ympärille (ja kyllä, se meni juuri niin vinoon kuin miltä näyttääkin) ja kiinnitin sen tarranauhalla laatikon päätyyn. Laatikon alareunaan ompelin vielä tuollaisen vetolenkin helpottamaan laatikon vetämistä pinosta.

Tämä on hyvä alku. Vanha Pentikin kankaasta aikoinaan ompelemani nyt jo valitettavan tahrainen pöytäliina sai arvoisensa uuden elämän. Kuminauhat ym odottelevat vielä omia laatikoitaan, tai niiden laatikot päällystämistä. Kankaat olen jo katsonut valmiiksi.

Ihan kaikki vetoketjuni eivät muuttaneet uuten kotiinsa. Osan niistä ompelin pieniin pussukoihin. Kuten huomaatte, alkaa joulu pikku hiljaa hiipiä mieleen.

Vaikka nämä vetoketjut eivät päätyneet enää laatikkoon, hyvässä järjestyksessä ne ovat yhtä kaikki.

Ahkeraa viikon jatkoa!

Mitä isot edellä...

Mitä isot edellä sitä pienet perässä pitäisi muuttaa muotoon mitä isoveljet edellä, sitä pikkuveljet perässä. Esikoisen saatua oman kännykkäpussinsa halusi pikkuvelikin omansa. Tasapuolisuuden vuoksi en voinut kuin ryhtyä tuumasta toimeen. Syntyi kännykkäpussi mallia SuperMario.

Pussi on toteutettu muuten samalla tavoin kuin esikoisen oma, mutta SuperMarion sieni on applikoitu. Ilmeisesti kyse on 1-Up hahmosta, mutta pojat puhuvat yleisesti Upista. Olkoon siis niin. Onnistuin kierrättämään kaikki materiaalit tai käyttämään varastoistani löytyviä, mutta nyörin jouduin käydä ostamassa. Varastoistani löytyi ainoastaan tekokuituisia ja väärän värisiä. Klipsin olen ottanut talteen joulupukin tuomista hanskoista.

Kuopus on tyytyväinen kännykkäpussiinsa, joten niin olen minäkin. Ja myönnettävähän se on, että kännykkäkin pysyy parempana näin. Minkäköhänlaisen pussin tekisin omalle kännykälleni....

Ainoa, mikä minua vähän harmittaa on se, että annoin pussit jo nyt pojille. Tämä olisi ollut erinomainen joululahja kummallekin. Joko sinä olet miettinyt joulua tai joululahjoja?

Virkattu koira Bobby

Virkkasin koiran. Ihan vain siksi, että halusin.

Huhtikuun lopulla eksyin tähän blogiin ja olin myyty. Niin ihanat koirat, että halusin tehdä samanlaisen, tai edes saman oloisen. Ainakin yrittää.

Jo puolivalmiina se ilmoitti olevansa Bobby, puhdasrotuinen variksennoutaja. Inspiraatio ja idea ovat mainitsemastani blogin kuvasta, mutta malli ja lankavalinnat ovat omiani. Silmukka ja kerros kerrallaan kokeilin ja hain muotoja.

Lankoina Blend Bamboota ja Mandarin Petitiä, koukkuna 3mm. Korvat ja hännän kudoin nelosen puikoilla Novitan Foxi-langasta. Turvasilmiä, vanua ja Foxia lukuunottamatta kaikki materiaalit ovat nimenomaan tätä projektia varten hankittuja. Joskus on ihana tehdä tällaisiakin projekteja, ja mistäpä niitä jämälankoja muuten tulisi...

Bobbyn maha olisi saanut olla vielä pulleampi, tai ehkä Bobby on vaan kovin laihassa kunnossa juostuaan varisten perässä.

Laiha tai pullea, ihan sama, minusta Bobby on suloinen otus.

Taidanpa keittää kupin teetä ja istua sohvalle kuuntelemaan sateen ropinaa. Toivottavasti samalla keksin, minkä käsityön seuraavaksi haluaisin tehdä. Mitä sinulla on työn alla? Ehkä jo jotain hyshys-joulujuttuja?

Harmaita raitoja

Ja vähän muitakin värejä, mutta aloitetaan harmailla raidoilla. Jossakin aivojeni sopukoissa on pitkään kutkuttanut halu tehdä raidallinen pupu, trikoosta. Kangaskaappiani läpi käydessäni löysin pienen palan Marimekon harmaavalkoista tasaraitaa. Nyt tai ei koskaan, ajattelin.

Tildan kaavoilla ompelin pupun. Lasten mielestä siitä tuli ihan gangsterin näköinen kaulahuiveineen. Minusta se on Väiski. Väiskillä ei ole pituutta kuin noin 26 senttiä, mutta jotain hellyyttävää siinä on.

Väiskiä on kiva pitää kädessä ja roikottaa pitkistä sääristään, pesty trikoo on ihanan pehmeä poskea vasten. Meillä ei kuitenkaan ole tarvetta Väiskille, joten taidan laittaa sen lahjalaatikkoon odottamaan oikeaan kotiinsa pääsyä. Parhaiten Väiski sopisi jonkun vauvan kaveriksi.

Harmaita raitoja kudoin myös villasukkiin. Ihan niinkuin pupu tarvitsi piristykseksi punaisen huivin, harmaat raidat tarvitsivat kaveriksi yhden turkoosin. Perusvillasukat Nallesta koossa noin 37, puikoilla 3 kulutus 78 grammaa.

Vaan olenhan saanut työstää värikkäämpiäkin raitoja. Esikoisen lempivillasukat olivat jääneet auttamatta pieniksi. Kun ehdotin tekeväni uudet, hän aneli, että eikö näitä voisi vaan vähän suurentaa. Katselin vuorotellen virttyneitä sukkia ja poikaa ja päätin, että kokeillaan.

Purin sukat varren alareunaan asti, koska tällä tavoin pystyin lisäämään kantapäähän vähän korkeutta. Jostain luin, että niin sukat pysyisivät paremmin jalassa. Olkoot nämä nyt sitten testisukat! Tuntui hölmöltä kutoa sukat melkein kokonaan uusiksi, mutta saipahan esikoinen lempisukkansa takaisin - ei välttämättä yhtä pehmeinä kuin ennen  mutta ainakin oikeassa koossa.

Hyvin erilaisista raidoista laitan vielä yhden kuvan. En ole koskaan kuivattanut omenoita, joten halusin kokeilla. Keittiön jakkaraan sain hyvin sidottua naruja, joihin ripustaa omensiivut kuivumaan. Jakkara omenoineen kylppäriin nauttimaan lattialämmöstä ja sitten vain odotetaan. Saa nähdä, jääkö tämä yhden kerran kokeiluksi vai tuleeko tästä tapa. Onko sinulla kokemuksia omenoiden kuivattamisesta ja niiden käytöstä?

 
Raitoja (virkattuja) minulla on seuraavassakin projektissa, mutta siitä lisää työn valmistuttua. Ahkeraa lähestyvää viikonloppua!

Kännykkäpussi mallia Tylypahka

Minun vanha, Gollan kännykkäpussini on pyörinyt meillä paikasta toiseen. Se on jo hyvin kulunut ja joka tapauksessa liian pieni minun puhelimelleni. Mitäköhän varten olen sitä oikeastaan säästänyt? Esikoinen sen nappasi yksi päivä kaulaansa ja sanoi ottavansa sen käyttöönsä. Katselin poikaa hetken aikaa ja kysyin, haluaisiko hän kukkien sijaan mieluummin Harry Potter -aiheisen kännykkäpussin. Ei tarvinnut ylipuhua, idea oli myyty.

Ompelin pussin vanhoista housuistani ja vuoritin sen jumppapussista saamallani kankaalla. Hyvin pitkälti siis samat materiaalit kuin toilettilaukussa. Vetoketju, tarranauhat ja lenkki kaulanauhaa varten ovat kaikki kierrätettyjä ja löytyivät varastosta, klipsi ja nyöri on kierrätetty minun Gollan pussistani. Vain Tylypahkan kangasmerkki on uusi.

Mallia otin omasta pussistani. Tasku on ehkä alunperin tarkoitettu pankkikortille, avaimille tai kolikoille, mutta esikoinen laittoi taskuun heti kuulokkeensa.

Vähän tässä pussukassa oli säätämistä, niin pieniä kohtia ommella, että ompelukoneeni tuntui monesti liian isolta. Ja tummansinisen kankaan ompelemiseen ei mikään valo tuntunut riittävän. Silti olen tyytyväinen lopputulokseen.

Yksityiskohdat ovat aina olleet minulle tärkeitä. Katsellessani oman pussini tekotapaa ihmettelin, miksi etupuolelle oli ommeltu ylimääräinen sauma yläreunaan (joo, tajusin, siihen sai Gollan merkin hyvin kiinni). Päätin lisätä sen pojankin kännykkäpussiin. Niin se vaan on, että yksi pieni taitos antaa aika paljon ilmettä koko pussille, vaikka siihen ei mitään merkkiä tullutkaan.

Aikamoista näpertelyä, mutta mielestäni kannatti. Loppuun vielä kuva vanhasta pussistani, jonka vihdoin heitin pois (irrotettuani siitä tietenkin vetoketjun jotakin seuraavaa projektia varten). Syyssiivousta siis tämäkin!

Aurinkoista viikonloppua!

Uudet vanhat pellavapussilakanat

Olen haaveillut pellavalakanoista pidemmän aikaa, mutta en ole koskaan raaskinut niitä ostaa. Kahden pussilakanan hinta on ollut mielestäni liikaa. Vihdoin keksin toimivan sovelluksen ja nyt meillä on maailman parhaat pellavalakanat.

Ostin H&M:ltä yhden vaaleansinisen pellavapussilakanan. Ratkoin kappaleet irti toisistaan ja ompelin ne kiinni isotätini kapiolakanoihin. Isotätini kuoli naimattomana, joten lakanat ovat odottaneet vuosikymmeniä käyttäjäänsä. Lakanat ovat alunperin tarkoitetut käytettäväksi irallisen täkin kanssa, mutta nyt niistä tuli pussilakanat. Ihoa vasten on ihana vanha valkoinen lakana, päällä näkyy vaaleansininen kangas ja sitä vasten valkoinen pitsi kirjailuineen.

Pidän vanhojen lakanoiden pitsistä todella paljon. Tunnearvoa lisää se, että isotädilläni on samat nimikirjaimet kuin minun kapioissani olisi ollut, jos olisin sellaisia joskus tehnyt.

Mutta HenkkaMaukasta en osta lakanoita enää ikinä. Pellavakangas on hyvän tuntuista, mutta... Halusin lakanoiden reunat lankasuoriksi, ja lopulta jouduin oikaisemaan pitkiä sivuja melkein 10 senttiä! Lyhyissä sivuissa oli vinoumaa melkein kaksi senttiä. Lakana ei siis ollut suorakulmio, niinkuin oletin, vaan suunnikas, vinoneliö. Onneksi lakana oli leveämpi kuin isotätini lakanat, joten sain sopivan kokoiset pussilakanat meille.

Meidän uudet vanhat pellavapussilakanat ovat ryppyiset, koska meillä ei ole mankelia, mutta minusta ne ovat maailman parhaat.