Ostolakon jälkeen

Vuoden ostolakkoni päättyi melkein kaksi viikkoa sitten. Kaksi viikkoa olen elänyt kuin jossain välitilassa, tietämättä mitä pitäisi tai kannattaisi tai saisi tehdä. Olo on ollut jotenkin turvaton. Olen ostanut mehiläisvahaa ja mustaa ompelulankaa, niinkuin olin suunnitellut. Lisäksi ostin kaksi uutta juomalasia - alkukesästä oli sama malli saatavilla kierrätyslasista, mutta ei enää. En käynyt kirppareilla tai Kierrätyskeskuksessa katsomassa laseja, ostin nämä koska halusin.

Vielä ostolakkoni aikana purin itselleni noin 10 vuotta siten kutomani polvisukat. Kaikkina näinä vuosina käytin sukkia ehkä kaksi kertaa, en halunnut pitää niitä lahkeiden päällä ja lahkeiden alla ne eivät pysyneet jalassa. Enkä halunnut täyttää laatikoitani käyttämättömillä asioilla. Oikeasti purin vain varret kutoakseni sukkiini tavalliset, lyhyet varret. Ylijäämälangasta kudoin vielä yhdet villasukat noin koossa 37, lanka ei ihan riittänyt joten jatkoin sitä laatikossani olevalla tummansinisellä Maijalla. Kivat perussukat, tykkään edelleen tuosta Nallen Kesä-väristä.

Lakon päätyttyä olen ostanut kaksi kerää lankaa, toisen väriin ihastuin ja toinen oli sopivasti tarjouksessa. Kumpaakaan en oikeasti tarvinnut, vaikka tiedän kyllä, että tulen ne käyttämään. Huono omatunto kolkutti, sen sijaan että olisin alkanut kutoa uusia lankoja, kävin vanhoja jämiäni läpi ja vähän suunnittelin seuraavia projekteja niistä.

Ostin myös 2 metriä puuvillakangasta, koska ihastuin siihen instassa. En nähnyt mitään mainosta, eli periaatteessa en ole edes mainoksen uhri, olen vain heikko ihminen joka ihastui ja osti haluamansa miettimättä yhtään tuotteen hiilijalanjälkeä tai sen korvaamista jollain jo olemassa olevalla.

Parantaakseni omaatuntoani, ikään kuin hyvitelläkseni itseäni, kävin läpi lasten vaatteita ja poistin kasan pieneksi jääneitä. Rikkinäisiä ja korjattuja ei kukaan huoli, mutta en heittänyt niitä roskiin. Kunhan aika antaa myöten, minulla on idea näiden hyödyntämiseen.

Ompelin kummitytölle syntymäpäivälahjaksi hänen toivomansa putkikassin. Ihana toive, kiva saada toteuttaa. Sen valmistuminen jä niin viime tippaan, että en ehtinyt ottaa kuin yhden fiilistelykuvan. Kummityttö oli kuitenkin silmin nähden tyytyväinen, siksi laitan sen tänne itselleni musitiin.

Vajaa kaksi viikkoa mennyt ja rehellisesti sanottuna mopo on jo karannut käsistä. Haluan jatkaa ostolakkoani. Aion jatkaa ostolakkoani. Haluan sen rauhan, minkä julkinen lakko minulle antaa, sen turvallisuuden tunteen, yleisen hyväksynnän. Tekemättömiä projekteja on edelleen ihan riittävästi, samoin materiaaleja niitä varten. Viime viikolla julkaistu ilmastoraportti ei ainakaan huojentanut mieltäni yhtään tämän maapallomme tilasta, päinvastoin.

Jatkossakin saan ostaa hajonneen tavaran tilalle korvaavan (käytettyä tulee suosia ensisijaisesti), ensi kesänä saan ostaa uuden mekon esikoisen rippijuhliin ja kun ajankohjtaista, saan ostaa kangasta päällystääkseni nojatuolimme. Muuten ostolakko on voimassa 31.7.2020 asti. Ihan oikeasti en tarvitse yhtään mitään tavaraa lisää. En halua tavaraa lisää. Tarvitsen - toivon - vain punaa tomattieni poskille.