27.9.2013

Huovutetut tossut

Sekalainen kasa Novitan Huopasta ja Lampolaa sekä jotain muuta huopuvaa lankaa päätyi tossuiksi. Minulle itselleni, mökkitossuiksi.


Otin kerän ja jaoin sen kahtia, yksi nöttönen kumpaankin tossuun. Kun lanka oli loppu, aloitin seuraavan värin. Sen enempää suunnittelematta käytin värin kerrallaan loppuun. Jälkiviisaana on helppo todeta, että kantaosan harmaa on liian hallitseva ja olisi pitänyt jakaa ainakin kahteen raitaan, mutta näillä mennään.


Tein tossut Moda 8/2012 ohjeella numero 29. Lanka on eri kuin ohjeessa, siksi tossut olisivat voineet olla kokoa isommat. Puikkoina 8 mm, langankulutus 89 grammaa. Olen positiivisesti yllättynyt, miten tasaisesti eri värit ja eri valmistajien langat huopuivat.


Näillä tossuilla oli kiire valmistua. Edelliset kun olivat jo aika viileät...


Edelliset tossut olen ostanut valmiina. Hyvää napakkaa huopaa enkä vielä raaskinut heittää pois. Osaako joku sanoa, miten pystyisin paikkaamaan nuo reiälliset tossut? Voinko märkä- tai neulahuovuttaa niihin paikan vai mitä minun kannattaisi niille tehdä?

Hyvää viikonloppua Sinulle. Minä ainakin aion nauttia raikkaasta syysilmasta ja mukillisesta glögiä!

22.9.2013

Virkattu kori ja ristipistoja

Viikonloppuna juhlimme kesäkauden päättymistä jo perinteeksi muodostuneiden venetsialaisten muodossa serkkuni mökillä. Halusin jälleen viedä lahjaksi itse tehtyä. Pitkään mietin, mitä se olisi, kunnes muistin kesällä muutamankin kerran kuulleeni, että kännyköille ei löydy sopivaa paikkkaa. Virkkasin korin kännyköitä varten. Jotta kori varmasti pysyy mökillä eikä kulkeutuisi kaupunkiin, nimikoin korin pistelemällä vuorikankaaseen mökin nimen.


Virkkasin korin Hanko-langasta kutosen koukulla (tiedän, siitä ei ole kovin kauan kun vannoin vihaavani tätä lankaa ja vältteleväni sitä pitkän aikaa...). Tein niin löysää kuin pystyin ja työ sujui  melkeinpä jouhevasti.


Pohjan halkaisija on noin 16 cm. Sen virkkasin kerroksittain sulkien kerroksen aina piilosilmukalla; näin pysyin laskuissa lisäysten kanssa. Reuna on noin 10 cm korkea, sen virkkasin spiraalina, jotta näkyviin ei jäänyt saumaa. Kori oli ihan kiva, mutta kaipasi jotakin lisää. Jos ei muuta niin napakkuutta.


Ja sitähän vuori koriin tuo. Vuorin ompelin kaksinkertaisesta pellavakankaasta. Vuorin voi kääntää ympäri, jos toinen puoli likastuu tai ei halua tuijottaa pistelyä. Kori on ajateltu kännyköitä varten, mutta hyvin se toimii leipäkorina...


...tai pienen käsityön korina.


Korin paketoin sellofaaniin, solmin niinistä rusetin ympärille ja lisäsin vielä sydännarun koristeeksi. Lahja oli valmis annettavaksi.


Kesä on ohi, uskottava se on, mutta rehellisyyden nimissä syksy on jo tervetullut. Viileät illat, villasukat ja kynttilät. Tunnelmallista syksyä Sinulle!

16.9.2013

Projektipusseja ja projekteja

Miten tässä näin kävi... Voidakseni aloittaa uusimman projektini, minun piti ensin ommella projektipussi ja vasta sitten aloittaa itse projekti! Onneksi sattui sopivasti, että kun olin ostamassa lankoja, löysin mitä ihanimman kankaan ompelukassiini. En yleensä ole mikään suuri retron ystävä, mutta tämä englantilaisen The Henley Studiosin kangas suorastaan huusi päästä mukaani.


Kankaan koko määräsi kassin koon, joten mittanauhaa tässä ompeluksessa ei paljoa käytetty. Saumat ompelin ranskalaisella saumalla (?), jotta on siisti sisäpuoleltakin ilman vuorta.


Kassin kahvat kierrätin vanhasta paperikassista. Tumma ruskea rauhoittaa kokonaisuutta ja tuo ryhtiä kuviolliseen kassiiin.


Yritän säilyttää keskeneräisiä projektejani kasseissa, ja mieluiten ei muovisissa. Niin ne ovat helposti mukaan otettavissa ja pysyvät ehkä vähän paremmin järjestyksessä. Keväällä ompelin tämän kassin kaapissa marinoituneesta Finlaysonin kankaasta.


Halusin käyttää kankaan kokonaan loppuun, joten ompelin kahvat samasta kankaasta kuin kassin. Ihan siisti näinkin. Kahvassa roikkuu esikoisen äitienpäivälahjaksi antama avaimenperä.


Ensin esitellyssä kassissa säilytän huiviprojektiani, tässä toisessa keskeneräisiä sukkia. Lisäksi minulla on projektipussina kankainen mainoskassi. Kassi on mielestäni ruma, mutta juuri sopivan kokoinen säilyttää langanloppuja odottamassa koukulle pääsyä.


Näistä olisi tarkoitus koukuttaa afrikkalaisia kukkia. Ne ovat niin kauniita, vaikka en ihan tarkkaan vielä tiedä, että mitä niistä on tulossa.


Ja sitten on vielä kutimuskori olohuoneen lattialla, jossa odottavat työstämistä yksi villapaita ja yksi pipo.



Kyllä projekteja riittää, ja mielessä vielä vaikka kuinka monta. Pääsenköhän ikinä tilanteeseen, että minulla olisi vain yksi projekti meneillään ja tekisin sen valmiiksi ennen kuin aloitan seuraavan? Tuskin, mutta ensi kerralla lupaan esitellä jotain valmista.

Touhukasta viikkoa Sinulle!

10.9.2013

Mauri mäyräkoiran villapaita

Eräänä aamuna pojat totesivat melkein yhteen ääneen, että Maurilla on kylmä, että Mauri tarvitsee villapaidan. Äiti, tekisitkö Maurille villapaidan? En keksinyt vastaukseksi muuta kuin, että mistä väreistä Mauri pitää?


Mauri mäyräkoira on pehmolelu, unikaveri, jonka kuopus sai ristiäislahjaksi. Sillä on paksu turkki, mutta silti se tarvitsi villapaidan. Lienee sanomattakin selvää, että mitään ohjetta villapaitaan ei löytynyt, 3½ sukkapuikoilla tikuttelin menemään raita kerrallaan. Mielestäni paita onnistui aika hyvin ja vaikka ensin epäröin värien kanssa, niin kokonaisuudesta tuli värikäs mutta sopuisa. Kyllä kudottu pinta on aina kaunista, vai mitä?


Paidan olisi kuulemma pitänyt olla pidempi, mutta valitut värit ja niihin sopivat langat eivät riittäneet enempään. Toisaalta, näin on tilaa rapsuttaa Mauria mahasta nostamatta paidan helmaa yhtään ylemmäs.


Mauria on rapsutettu viime aikoina tavallistakin enemmän. Jouduimme luopumaan Topista, maailman suloisimmasta koiranpennusta, joten tämä oli varmastikin jonkunlainen terapiaprojekti sekä minulle että pojille. Näin pojat näkevät Maurin uudessa villapaidassaan.


Tykkään tehdä leluja ja juttuja lapsille. Sen takia tämä oli mieleinen neulomus ja valmistui nopeasti. Lankaa kului 91 grammaa, enimmäkseen Novitan Nallea ja Woolia. 


Vuorossa olisi villasukkia, koska aivan varmasti syksy ja saapaskelit alkavat lähiaikoina. Minä näen mielessäni kaikkia ihania värejä, pojat haluaisivat mustaa!!! Katsotaan, saanko nämä kaksi toivetta kohtaamaan. Iloista viikon jatkoa!

5.9.2013

Virkattu kassi

Sen piti olla kesäkassi. Ostin langat toukokuussa ja aloitin sen kesäkuussa. Heinäkuussa katkaisin koukun, elokuussa vihdoin sain hankittua siihen napin. Syyskuussa se valmistui. Kesäkassi, jota syksyn tullen pitänee nimittää vain virkatuksi kassiksi.


Malli kassiin on omasta päästä. Samantapaisia olen nähnyt vaikka kuinka, joten idea on monesta lähteestä kopioitu. Toteutus selvisi matkan varrella. Aloitin tekemällä pohjan ja sen jälkeen kerroksittain kiinteitä silmukoita. Kerroksen vaihtumiskohta jäi rumasti näkyviin, joten kun pääsin valkoiseen, aloin virkata spiraalina.


Mietin kassiin vetoketjuakin, mutta en jaksanut alkaa säätää sen kanssa. Menin siitä, mistä aita on matalin ja virkkasin lenkin, jolla kassi suljetaan. Nappi on Nappitalosta. Se olisi voinut olla kokoa isompi, mutta minä hölmö lähdin nappiostoksille ilman kassia, joten tällä mennään.


Halusin kassiin vuorin. Pysyy pienetkin tavarat sisällä ja toisaalta se ryhdistää kassia mukavasti. Ruudullinen pellavakangas löytyi kangasvarastostani.


Kahvat tuottivat eniten päänvaivaa. Etsin turhaan kirppiksiltä kapeaa nahkavyötä, joka oli ensimmäinen ajatukseni. Sitten mietin virkattuja kahvoja, mutta en osannut päättää, miten päin ne tekisin. Lopulta päädyin ompelemaan kahvat pellavasta. Ompelujälki ei ole paras mahdollinen, mutta olen tyytyväinen valintaani - vaikka pohjan lanka ei olekaan ihan samaa sävyä kuin pellava.


Pidän virkatusta kassistani - kesäkassistani. Se on juuri sopivan kokoinen kassi lompakolle, kännykälle ja avaimille. Hanko-langalla virkkaamisesta en sen sijaan pidä en sitten yhtään. En tiedä, johtuuko katkenneesta koukusta vai siitä, että tiukalla käsialalla työ oli kauhean raskasta hommaa. Ihan heti en edes haaveile käyttäväni loppuja Hankoja. Seuraavaksi puikoille pääsee villalankaa.

2.9.2013

Punaista

Omenoita. Kauniita punaviiruisia omenoita. Omasta puusta mökillä. Kahdesta puusta yhteensä 32 kappaletta. Määrä ei päätä huimaa, mutta kyllä siitä muutaman omenakaurapaistoksen ja omenapiirakan tekee. 32 omenaa kahdesta puusta ei ole paljoa, mutta se on 32 syötävää omenaa enemmän kuin vuosi sitten. Olen tyytyväinen!


Chilisato ei sekään päätä huimaa - 6 palkoa neljästä taimesta! Mutta se ei haittaa, ensisijainen tarkoitus kun oli kokeilla, saanko yhtään kukkaa saati hedelmää kasvamaan.


Sadon pienuus ei haittaa, koska minulla on täysi työ keksiä käyttöä näillekin. Ehkäpä Kapteeni Koukku voisi antaa vähän vinkkejä?


Olisin halunnut jatkaa tähän ihanilla kuvilla puolukoista, mutta niitä ei mökillämme ollut yhtään. Kaksi viikkoa sitten oli raakileita vaikka kuinka, mutta liekö kuivuus ja aurinko vieneet marjat kun nyt ei ollut mitään jäljellä. Sen sijaan minä sain ensimmäiset punaiset ajatukset päähäni. Kehtaanko edes tunnustaa, että elokuun puolella aloin miettiä joulua... Parempi olisi vielä keskittyä saamaan kesäkäsityöt valmiiksi...

Iloista viikkoa Sinulle!