27.1.2017

Oh hoh!

En voi muuta sanoa kuin että oh hoh! Ihmetellä, miten tässä näin on päässyt käymään. Olen mielestäni käyttänyt hyvin tehokkaasti jämälankoja pois ja olin vakaasti siinä käsityksessä, että lankavarastoni olisi kutistunut vuoden takaisesta. Tyhjensin lankalaatikkoni sänkymme päälle muistuttaakseni itselleni, mitä kaikkea päällimmäisten kerien alle on jäänyt marinoitumaan.


Paksumpia sukkalankoja on reilu 2 400 grammaa, Nalle-paksuisia on 2 070 grammaa ja ohuita 630 grammaa. Aika monet sukat ja lapaset, jos niin ajattelee. Muita sekalaisia on yhteensä 1 420 grammaa, puuvillalankojakin sateenkaaren väreissä 1 740 grammaa. Lankalaatikossani on siis yhteensä noin 8 260 grammaa lankaa. Se on paljon, mutta ei mikään mahdoton määrä.


Tässä ei tietenkään ole mukana niitä lankoja, jotka ovat kiinni pienemmissä keskeneräisissä töissä. Mukaan täytyy tottakai laskea 400 grammaa Isoveli lankaa, joka odottaa mökillä kutoutumista tyynynpäälliseksi. Ja ne 550 grammaa Rowan Denimiä, mitkä ovat odottaneet yli 6 vuotta kutoutumista pojan neuleeksi. Ja ne 300 grammaa Rowanin Felted tweediä, jotka syksyllä ostin pelastaakseni yhden aikoinaan epäonnistuneen villapaidan.


Kun grammoihin vielä lisätään 500 grammaa Allinoa, josta on ollut jo kaksi vuotta tuloillaan minulle neule, on lankavarastoni yhteensä jo yli 10 kiloa.


Eikä siinä vielä kaikki... Siskoni oli käynyt läpi omia lankavarastojaan ja tarjosi minulle kassillista lankaa. Tajusin olevani aito lankahamsteri vastatessani tarjoukseen kiitos, mielelläni otan langat ja keksin niille jotain käyttöä. Samalla kasvatin muutenkin muhkeaa varastoani 770 grammalla.


Kuin kuorrutuksena koko varastolle, tulee lukemaan vielä lisätä 1 300 grammaa Cascade Yarnsin Cascade 220 -villalankaa, josta tulee esikoiselle peitto joku kaunis päivä.


Mutta ihan oikeasti, aikuisten oikeasti, minulla on yli 12 kiloa lankaa! Maaliskuussa 2016 sain lukemaksi noin 11 kiloa, huhtikuussa 2015 vain noin 9 kiloa. Lienee sanomattakin selvää, että langanostolakko alkoi än yy tee nyt ja todellakin toivon, että se pitää paremmin kuin aiempina kertoina. Uskaltaisinkohan inventoida kankaani?

19.1.2017

Pokémon Go -läppälapaset

Lapset saivat joululahjaksi Pokémon Go -pelit. Ilmojen kylmennyttyä sormet jäätyivät pelatessa, koska lapasia tai mitään muitakaan hanskoja ei pystynyt pitämään. Ehdotukseni kutoa läppälapaset hyväksyttiin siltä seisomalta. Keräsin kaikki merinolankojeni loput, yhden valkoisen kerän kävin ostamassa, mukana pallomeressä oli myös miehen piposta jäänyt ihana lyijyn värinen jämäkerä. Pojat valitsivat mieleisimmät ja sommittelivat raitoja.


Kuopus oli selvästi enemmän värien perään! Aika hurjathan näistä tuli, mutta löytyy ainakin helposti koulun naulakosta kaikkien mustien hanskojen seasta!


Langat olivat hyvin eri paksuisia, mutta päätin, että se ei tällä kertaa haittaa. Sormien kohdalle olisi pitänyt valita ohuempi lanka, mutta kiire saada lapaset käyttöön oli niin suuri, etten voinut purkaa.


Esikoinen oli paljon mustavalkoisempi. Valkoinen läppä ei ole se kaikkein järkevin valinta, mutta olen jo kauan sitten päättänyt olla puuttumatta lasten värivalintoihin. Ja pakko myöntää, aika kivat näistäkin tuli.


Pehmeät, lämpöiset lapaset pääsivät suoraan käyttöön, hyvä että päätellä ehdin.

12.1.2017

Lego-sukat

Miesten villasukat kokoa 43-44. Sekalainen kokoelma 7veljestä, Smartia, Jannea ja joitain tuntemattomia keränloppuja. Ei mitään ihmeellistä. Mies pyysi kutomaan eläkkeelle jäävälle kollegalleen iloiset, elämänväriset harmaat villasukat ja minä tein työtä toivottua.


Yhdessä pohdittiin noita värejä ja niiden järjestystä. Se on yllättävän vaikeaa, mitkä sopivat vierekkäin, miten saa sopuisan kokonaisuuden. Sukkia päätellessä raidat alkoivat tuntua jotenkin tutuilta, oli pakko käydä lasten Lego-laatikolla.


Huomasin kutoneeni Lego-sukat, miesten koossa!

7.1.2017

Kudottu pipo miehelle

Mies tarvitsi uuden, siistimmän pipon. Lienee sanomattakin selvää, että halusin tehdä sen itse. Mietin pitkään erilaisia malleja, jopa palmikoita, mutta päädyin lopulta erittäin yksinkertaiseen peruspipoon.


Tai no, mikä sitten on peruspipo. Kudoin pipon soveltaen tätä Always Relevant -ohjetta, silmukat ja kerrokset ovat omasta päästä. Vuorin kudoin Madelinetosh tosh sock :ista, päällinen on Tuula Salmelan Pohjan Neitoa värissä lyijy (väri aidoimmillaan kahdessa viimeisessä kuvassa).


Lanka oli nautinto kutoa ja pidän tuosta väristä! Mies oli erittäin tyytyväinen, tämä on kuulemma paras ja miellyttävin pipo ikinä!


Pohjan Neitoa jäi pieni kerä yli, joka jämälankakorin sijasta päätyi suoraan puikoille seuraavaan projektiin! Lumista viikonloppua kaikille!