Se alkoi viattomasti, tilauksesta tehdä muutama ripustettava pehmosydän. Mutta kuinkas kävikään? Ulkona satoi ja oli harmaata, mutta tekeminen muuttui innostukseksi ja innostus kasvoi vähän enemmäksi kuin viattomaksi. Syntyi kahdeksan sisustussydäntä.
Ja heti perään syntyi joukko ripustettavia tähtiä harmautta karkottamaan.
Pidän näistä kankaista paljon, ja siksi varmaan innoissani jatkoinkin ompelemista. Linumin raidallista, Linumin pikkuruudullisia, Linumin pellavaa sekä jotain tuntematonta, vähän paksumpaa valkoista puuvillaa. Täytteenä vanua. Tällä kertaa pienempiä pehmosydämiä, joiden taakse liimasin magneetit. Näitä on hauska kiinnittää vaikka mihin metalliseen, mutta kauniita ne ovat ihan vain lasimaljassakin. Varsinkin kun aurinkokin alkoi paistaa!
Ja niin siinä sitten kävi, että päivän päätteeksi kauniita koristeita oli jo aikamoinen kasa.
Olen pitkin viikkoa lukenut toinen toistaan ihanampia juttuja muiden blogeissa ja kirjoitellut useammankin kommentin, mutta eipä ole blogger antanut minun julkaista niitä. Useamman uudelleen kirjautumisen ja uudelleen kirjoitetun kommentin jälkeen päätin luovuttaa. Kiitos kommenteistasi, juoksevasilmukkaa, ja tervetulosa lukijoideni joukkoon, Tessa.
Ihanaa viikonloppua lukijoilleni.
23.9.2011
18.9.2011
Täydellinen hetki
Lauantai-ilta. Mies matkoilla. Yksin kotona poikien kanssa. Kaikki flunssaisia ja vähän kärttyisiä. Katsoimme yhdessä Sammyn suuren seikkailun dvd:ltä ja söimme popcornia. Leffan loputtua alkoi niin tuttu mitä mä tekisin -laulu. Pojat ovat kumpikin viime päivinä harjoitelleet kutomista, joten ehdotin, että kutokaa. Hämmästyksekseni molemmat totesivat innoissaan "joo" ja kaivoivat kutimuksensa esille.
Istuin keskellä sohvaa, yksi poika kummallakin puolen, toinen rennosti kylkeeni nojaten. Täysi rauha maassa, molemmat kutoivat. Pidin kummallekin lankaa, siihen eivät pienet sormet vielä riitä. Vuorotellen pudotin ylimääräisiä silmukoita ja muistutin, mistä puikon tulee kulkea ja mitä kautta langan tulla. Kumpikin odotti nätisti vuoroaan. Ja silloin tajusin sen. Tämä on niitä välillä kaoottiselta tuntuvan elämän täydellisiä hetkiä. Tavallinen ilta kotona, ei mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin juuri siksi niin ihmeellinen ja täydellinen. Kahden pojan äitinä en ole osannut kuin haaveilla siitä, että ehkä joku päivä voin nauttia kutomisesta yhdessä lasteni kanssa.
En raaskinut nousta hakemaan kameraa. Halusin vain olla ja nauttia. Sitä kun ei tiedä, tuleeko vastaavaa hetkeä enää toiste. Vasta jälkeenpäin otin kuvat poikien kutimuksista. Ensin esikoisen, 6v, tyylinäyte. Kuutosen puikot ja lankana Novitan Tempoa ja Katria. Mutta shh, ihan hiljaa, tästä tulee Ransulle (unikaverikoira) joululahjaksi kaulaliina.....
Ja sitten kuopuksen, 5v, tyylinäyte. Nelosen puikot ja lankoina Novitan 7 veljestä. Tästä tulee isälle isänpäivälahjaksi kaulaliina...
Sillä, mitä näistä tulee vai tuleeko koskaan mitään, ei kuitenkaan ole merkitystä. Sillä on merkitystä, että hetki oli täydellinen.
Istuin keskellä sohvaa, yksi poika kummallakin puolen, toinen rennosti kylkeeni nojaten. Täysi rauha maassa, molemmat kutoivat. Pidin kummallekin lankaa, siihen eivät pienet sormet vielä riitä. Vuorotellen pudotin ylimääräisiä silmukoita ja muistutin, mistä puikon tulee kulkea ja mitä kautta langan tulla. Kumpikin odotti nätisti vuoroaan. Ja silloin tajusin sen. Tämä on niitä välillä kaoottiselta tuntuvan elämän täydellisiä hetkiä. Tavallinen ilta kotona, ei mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin juuri siksi niin ihmeellinen ja täydellinen. Kahden pojan äitinä en ole osannut kuin haaveilla siitä, että ehkä joku päivä voin nauttia kutomisesta yhdessä lasteni kanssa.
En raaskinut nousta hakemaan kameraa. Halusin vain olla ja nauttia. Sitä kun ei tiedä, tuleeko vastaavaa hetkeä enää toiste. Vasta jälkeenpäin otin kuvat poikien kutimuksista. Ensin esikoisen, 6v, tyylinäyte. Kuutosen puikot ja lankana Novitan Tempoa ja Katria. Mutta shh, ihan hiljaa, tästä tulee Ransulle (unikaverikoira) joululahjaksi kaulaliina.....
Ja sitten kuopuksen, 5v, tyylinäyte. Nelosen puikot ja lankoina Novitan 7 veljestä. Tästä tulee isälle isänpäivälahjaksi kaulaliina...
Sillä, mitä näistä tulee vai tuleeko koskaan mitään, ei kuitenkaan ole merkitystä. Sillä on merkitystä, että hetki oli täydellinen.
13.9.2011
HeroFactory lapaset
Syksy ja sen mukana kylmenevät päivät ovat jo lähellä. Olen yrittänyt käydä läpi koko perheen kaikkia syksy- ja talvivarusteita. Vaikka kaikkea mukamas on paljon, niin kuitenkin aika pitkä tuli tarvelistasta. Ensimmäisen kohdan sain jo vedettyä yli, esikoinen tarvitsi paksummat lapaset ja minä sain ne jo tehtyä.
Toivomusväreinä olivat sininen ja valkoinen. Luonnollisena ajatuksena oli tehdä raitalapaset. Pari kertaa kudoin ja purin ja taas kudoin ja purin kunnes lopulta tein kokonaan yksiväriset siniset. Eivät puhutelleet Novitan 7 veljeksen sininen ja valkoinen samaa kieltä yhtä aikaa minun kanssani. Mikäköhän raitakammo minulle on tullut?
Lapaset oli nopea kutoa, mutta niistä tuli tylsät. Lapset ovat viime päivinä olleet innoissaan Legon HeroFactory -sarjasta, ja siitä se ajatus sitten lähti. HeroFactory-lapaset.
Valkoista ei enää kaivattu, kun ei kerran kenelläkään legoesitteen sankareistakaan ole valkoista tunnusmerkkiä. Oranssi kävi hyvin. Ja se sopi myös minulle, sain tähän tuhottua 7veljestä papukaija -kerän jämiä sopivasti oranssin osalta.
Sankari on tyytyväinen, haluaa heti näyttää eskarikavereilleen! Itselle muistiin: 7veljestä, 4 puikot, varsi 36 silmukkaa 2o2n, kärkiosa 40 s ja 36 krs ennen kavennuksia, kiilapeukalo 14s, langankulutus 58g.
Toivomusväreinä olivat sininen ja valkoinen. Luonnollisena ajatuksena oli tehdä raitalapaset. Pari kertaa kudoin ja purin ja taas kudoin ja purin kunnes lopulta tein kokonaan yksiväriset siniset. Eivät puhutelleet Novitan 7 veljeksen sininen ja valkoinen samaa kieltä yhtä aikaa minun kanssani. Mikäköhän raitakammo minulle on tullut?
Lapaset oli nopea kutoa, mutta niistä tuli tylsät. Lapset ovat viime päivinä olleet innoissaan Legon HeroFactory -sarjasta, ja siitä se ajatus sitten lähti. HeroFactory-lapaset.
Valkoista ei enää kaivattu, kun ei kerran kenelläkään legoesitteen sankareistakaan ole valkoista tunnusmerkkiä. Oranssi kävi hyvin. Ja se sopi myös minulle, sain tähän tuhottua 7veljestä papukaija -kerän jämiä sopivasti oranssin osalta.
Sankari on tyytyväinen, haluaa heti näyttää eskarikavereilleen! Itselle muistiin: 7veljestä, 4 puikot, varsi 36 silmukkaa 2o2n, kärkiosa 40 s ja 36 krs ennen kavennuksia, kiilapeukalo 14s, langankulutus 58g.
12.9.2011
Punavalkoisia pehmopossuja
Pojat ovat udelleet, että milloin se joulu oikein tulee. Olivat äärimmäisen innoissaan, kun kerroin, että kolmen kuukauden kuluttua joulukalenterista on avattu jo monta luukkua. Sen kunniaksi, tai ajan kulumista nopeuttaaksen, he halusivat kuunnella joululauluja. Niitä on nyt kuunneltu melkein viikon verran autossa. Pidän joulusta, mutta näin aikaisin en ole vielä koskaan aloittanut joulun odotusta.
Joulu mielessä tein ensimmäiset jouluaiheiset käsityöni. Olen parina viime vuonna ommellut pehmopossuja. Paljonkin. Malli on omani, mutta alkuperäinen idea tuskin on. Olen varmaan saanut ajatuksen nähtyäni mailegin pehmopossuja.
Näitä on ollut hauska ripustella sinne tänne ja kiinnittää lahjapaketteihin nauhojen sekaan kortin kanssa. Kankaina käytin tällä kertaa mm. Linumin ja Greengaten puuvillakankaita, mukana oli myös muita iloisia punavalkoisia kankaita. Possut on täytetty vanulla ja niiden silmät on maalattu.
Possuja ommellessani mietin, että mikä oikeastaan onkaan se oikea "joulun punainen"? Onko se kirkas punainen, vai oikein syvä tummanpunainen? Vai riippuuko se siitä, mihin väriin sen yhdistää? Vai mikä on materiaalina? Vai kuosina? Pidän tummanpunaisesta villasta ja pellavasta, mutta jotenkin siitä tulee niin raskas, että sikäli punavalkoinen on ehkä kuitenkin enemmän mieleeni jouluvärinä, ei pelkkä joulun punainen, mikä se sitten onkaan.
Mitä pidätte possukoista, eikö näistä tulekin hyvälle mielelle? Röh röh?
Joulu mielessä tein ensimmäiset jouluaiheiset käsityöni. Olen parina viime vuonna ommellut pehmopossuja. Paljonkin. Malli on omani, mutta alkuperäinen idea tuskin on. Olen varmaan saanut ajatuksen nähtyäni mailegin pehmopossuja.
Näitä on ollut hauska ripustella sinne tänne ja kiinnittää lahjapaketteihin nauhojen sekaan kortin kanssa. Kankaina käytin tällä kertaa mm. Linumin ja Greengaten puuvillakankaita, mukana oli myös muita iloisia punavalkoisia kankaita. Possut on täytetty vanulla ja niiden silmät on maalattu.
Possuja ommellessani mietin, että mikä oikeastaan onkaan se oikea "joulun punainen"? Onko se kirkas punainen, vai oikein syvä tummanpunainen? Vai riippuuko se siitä, mihin väriin sen yhdistää? Vai mikä on materiaalina? Vai kuosina? Pidän tummanpunaisesta villasta ja pellavasta, mutta jotenkin siitä tulee niin raskas, että sikäli punavalkoinen on ehkä kuitenkin enemmän mieleeni jouluvärinä, ei pelkkä joulun punainen, mikä se sitten onkaan.
Mitä pidätte possukoista, eikö näistä tulekin hyvälle mielelle? Röh röh?
6.9.2011
Satoa kasvimaalta ja puikoilta
Olimme mökillä viikonloppuna, nauttimassa vesisateesta ja auringonpaisteesta. Lapset aloittivat puumajan rakentamisen. Vasaroiden paukkuessa tasaiseen tahtiin sain rauhassa kulkea puutarhassa kahvikupin kanssa, nauttia kesän aikaansaannoksista ja jo vähän suunnitella tulevaakin.
Keväällä istuttamani Pohjantähti ruusu oli alkanut kukkia. Hyvin kaunis punertava kukka oli aukeamaisillaan, vaikka ei se kyllä Pohjantähden yksinkertaiselta valkoiselta kukalta näytä ollenkaan. Millaisenakohan köynnösruusu näyttäytyy ensi vuonna????
Kasvimaalla minua odottivat ihanat kesäkurpitsat. Toki satoa on saatu kesälläkin, mutta kun kesäkurpitsoja ei juuri ole kasteltu, on satokin ollut vähäisempää. Jättiläisellä, kuten lapset sitä kutsuvat, on painoa komeat 1,7 kiloa! Tiedän, ne pienimmät ovat niitä parhaimpia, mutta sosekeitossa nämä suuremmatkin kelpaavat hyvin.
Porkkanasato ei sitten onnistunut ihan yhtä hyvin. En ole varma pitäisikö tässä itkeä vai nauraa, vai häpeillen poistua takavasemmalle... Esittelen teille kuitenkin tämän vuoden suurimman porkkanani. Jotta mittasuhteet kävisivät paremmin ilmi, on kuvassa mukana syksyn pienenin kesäkurpitsa...
Ei tullut tappelua siitä kuka porkkanan saa syödä, siitä kun ei riittänyt edes yhtä haukkasua kenellekään...
Mutta niin se vaan on, aina ei voi onnistua. Joskus perussukan kutominenkin tuottaa päänvaivaa. Esikoinen tarvitsi uudet villasukat. Toivomuksena keltainen. Novitan Wool on ihanan pehmeä ja kaunis keltainen, mutta ei taida eskarilaisella kestää. Siksi lisäsin siihen tummansinistä Nallea. Eli tavallinen raitasukka oli tulossa, sen ei luulisi olevan vaikeaa, mutta lopputulos ei ainakaan minun silmääni miellytä. Ei sitten yhtään.
Melkein tekisi mieli sanoa, että nämä raitasukat ovat jopa rumat. Jotenkin raitojen koko, määrä ja rytmitys ei onnistunut ollenkaan. Sukat sinällään istuvat esikoiselle hyvin, joten ehkä ne saappaissa näkymättömissä toimivat. Ikään kuin terapiana tein heti perään kokonaan tummansiniset sukat. Ei ainakaan raidoitus mene pilalle...
Ihanaa syyskuuta kaikille lukijoilleni, erityisesti kommentoijille. Jokainen kommentti on minulle arvokas.
Keväällä istuttamani Pohjantähti ruusu oli alkanut kukkia. Hyvin kaunis punertava kukka oli aukeamaisillaan, vaikka ei se kyllä Pohjantähden yksinkertaiselta valkoiselta kukalta näytä ollenkaan. Millaisenakohan köynnösruusu näyttäytyy ensi vuonna????
Kasvimaalla minua odottivat ihanat kesäkurpitsat. Toki satoa on saatu kesälläkin, mutta kun kesäkurpitsoja ei juuri ole kasteltu, on satokin ollut vähäisempää. Jättiläisellä, kuten lapset sitä kutsuvat, on painoa komeat 1,7 kiloa! Tiedän, ne pienimmät ovat niitä parhaimpia, mutta sosekeitossa nämä suuremmatkin kelpaavat hyvin.
Porkkanasato ei sitten onnistunut ihan yhtä hyvin. En ole varma pitäisikö tässä itkeä vai nauraa, vai häpeillen poistua takavasemmalle... Esittelen teille kuitenkin tämän vuoden suurimman porkkanani. Jotta mittasuhteet kävisivät paremmin ilmi, on kuvassa mukana syksyn pienenin kesäkurpitsa...
Ei tullut tappelua siitä kuka porkkanan saa syödä, siitä kun ei riittänyt edes yhtä haukkasua kenellekään...
Mutta niin se vaan on, aina ei voi onnistua. Joskus perussukan kutominenkin tuottaa päänvaivaa. Esikoinen tarvitsi uudet villasukat. Toivomuksena keltainen. Novitan Wool on ihanan pehmeä ja kaunis keltainen, mutta ei taida eskarilaisella kestää. Siksi lisäsin siihen tummansinistä Nallea. Eli tavallinen raitasukka oli tulossa, sen ei luulisi olevan vaikeaa, mutta lopputulos ei ainakaan minun silmääni miellytä. Ei sitten yhtään.
Melkein tekisi mieli sanoa, että nämä raitasukat ovat jopa rumat. Jotenkin raitojen koko, määrä ja rytmitys ei onnistunut ollenkaan. Sukat sinällään istuvat esikoiselle hyvin, joten ehkä ne saappaissa näkymättömissä toimivat. Ikään kuin terapiana tein heti perään kokonaan tummansiniset sukat. Ei ainakaan raidoitus mene pilalle...
Ihanaa syyskuuta kaikille lukijoilleni, erityisesti kommentoijille. Jokainen kommentti on minulle arvokas.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)