Viikonloppuna juhlimme venetsialaisia, kesäkauden päättäjäisiä, serkkuni mökillä. Kesä mielessä tein lahjaksi nimikoidun koristetyynyn.
Applikoin mökin nimen ensin valkoisella puuvillakankaalla pellavakankaalle siten, että kangas kirjaimissa on lankasuoraan kun taas pellavakangas on kulmittain.
Leikkasin tekstin irti jättäen pellavaan noin puolen sentin saumavaran. Silitin sen liimakaankaan avulla tyynykankaaseen eli siniseen pellavaan kiinni. Tikkasin tekstin aivan applikoinnin vierestä kiinni ja kynsillä hapsutin pellavakankaan reunat "eläviksi".
Tyyny on ulkokäyttöön, joten päällinen täytyy voida irrottaa ja pestä. En osaa ommella vetoketjua siististi, joten käytin sen sijaan nappeja. Nappilistaan ompelin koristeeksi tereen ruudullisesta puuvillakankaasta.
Vielä ompelin tyynyn alareunaan koristeeksi raidan. Raita on samasta puuvillakankaasta ja samasta pellavasta kuin kirjaimet. Mielestäni lopputulos on kaikessa yksinkertaisuudessaan kiva ja sopii hyvin auringon harmaannuttamiin terassituoleihin.
Kesäkausi on päättynyt ja syksy täällä. Siksi olin hyvin yllättynyt kun löysin mansikkamaaltamme näin kauniin mansikan. Kyllä oli makea!
Tänään on tasan kolme kuukautta jouluaattoon. Jos lapsilta kysytään, se on iäisyys. Minulle se on juuri sen verran aikaa, että annan punaisille ajatuksille luvan vallata mielen.
24.9.2012
21.9.2012
Koiralapaset ja kettusukat
Kuopus "tilasi" jo kauan aikaa sitten itselleen koiralapaset. Pitkään pyörittelin lapasia mielessäni: tehdäkö karvaiset lapaset, joissa ulkonevat korvat ja silmät, vaiko ommella koiran kuva lapasiin kiinni. Onneksi kuopus tarkensi tilaustaa: "Äiti, voitko sä kutoa ne koirat näihin lapasiin." Mitäpä sitä muuta kuin täyttämään pojan toivomusta.
Sain kulutettua tähän pitkään laatikossa odottaneen kerän Sandnes Garnin Lanettia. Sen verran kerä oli vajaa, että piti jatkaa tuntemattomalla ruskealla langalla (joka tietysti oli vähän paksumpaa ja aiheutti ongelmia kuvioita tehtäessä). Jälkikäteen ajateltuna raidat olisi pitänyt tehdä mustalla tai valkoisella, samoin terrierit olisi pitänyt olla mustat tai valkoiset. Kuopukselle lapaset kelpaavat hyvin näinkin. Ovathan ne koiralapaset. Ja vielä läppälapaset. Itselle muistiin: 2½ puikot, 52 silmukkaa, kulutus 42 grammaa. Kuvio Lanett-Klassikot ohjekirjasta, silmukoita jäljitellen.
Kun olin päässyt hyvin marinoitujen langanloppujen kulutuksessa alkuun, jatkoin kutomalla esikoiselle villasukat. Kerä oranssia Novitan Nallea on kummitellut jo pitkään korissa. Sen verran vajaa, että sukkia siitä ei sellaisenaan saanut, vähän piti jatkaa toisella langalla. Päätin kokeilla jotain uutta ja tehdä sujat kärjestä aloittaen, halusin saada kerän käytettyä kokonaan. Jo alkumetreillä oli selvää, että näistä tulisi kettusukat, vai voiko tämä mielestäsi olla mikään muu kuin ketunhäntä?
Varret olisivat saanet olla vähän pidemmät, mutta vaikka käytin sukkiin viimeiset raidat Novitan Lakka Marjaretkestäkin, ei lanka riittänyt pidemmälle. Itse pidän näistä sukista. Olkoonkin langanlopuista tehdyt (voi kamala mikä päätteleminen näissä oli), mutta tällä kertaa värit ja raidoitus osuivat minun makuun kohdalleen. Itselle muistiin: Novitan Nalle, 3 mm puikot, 56 silmukkaa, kulutus 66 grammaa, kantapää 40 kerrosta kärjen jälkeen.
Ahkeraa viikonloppua ja tunnelmallisia pimeneviä iltoja Sinulle!
Sain kulutettua tähän pitkään laatikossa odottaneen kerän Sandnes Garnin Lanettia. Sen verran kerä oli vajaa, että piti jatkaa tuntemattomalla ruskealla langalla (joka tietysti oli vähän paksumpaa ja aiheutti ongelmia kuvioita tehtäessä). Jälkikäteen ajateltuna raidat olisi pitänyt tehdä mustalla tai valkoisella, samoin terrierit olisi pitänyt olla mustat tai valkoiset. Kuopukselle lapaset kelpaavat hyvin näinkin. Ovathan ne koiralapaset. Ja vielä läppälapaset. Itselle muistiin: 2½ puikot, 52 silmukkaa, kulutus 42 grammaa. Kuvio Lanett-Klassikot ohjekirjasta, silmukoita jäljitellen.
Kun olin päässyt hyvin marinoitujen langanloppujen kulutuksessa alkuun, jatkoin kutomalla esikoiselle villasukat. Kerä oranssia Novitan Nallea on kummitellut jo pitkään korissa. Sen verran vajaa, että sukkia siitä ei sellaisenaan saanut, vähän piti jatkaa toisella langalla. Päätin kokeilla jotain uutta ja tehdä sujat kärjestä aloittaen, halusin saada kerän käytettyä kokonaan. Jo alkumetreillä oli selvää, että näistä tulisi kettusukat, vai voiko tämä mielestäsi olla mikään muu kuin ketunhäntä?
Varret olisivat saanet olla vähän pidemmät, mutta vaikka käytin sukkiin viimeiset raidat Novitan Lakka Marjaretkestäkin, ei lanka riittänyt pidemmälle. Itse pidän näistä sukista. Olkoonkin langanlopuista tehdyt (voi kamala mikä päätteleminen näissä oli), mutta tällä kertaa värit ja raidoitus osuivat minun makuun kohdalleen. Itselle muistiin: Novitan Nalle, 3 mm puikot, 56 silmukkaa, kulutus 66 grammaa, kantapää 40 kerrosta kärjen jälkeen.
Ahkeraa viikonloppua ja tunnelmallisia pimeneviä iltoja Sinulle!
16.9.2012
Kylpytakki pojalle
Esikoinen kasvoi ulos kylpytakistaan ja on ollut jo hetken aikaa ilman. Miehellä taas on kylpytakki, jota hän ei käytännössä koskaan käytä. Olin mielestäni tosi nokkela kun keksin tehdä miehen kylpytakista pojalle sopivan. Helppo ja nopea juttu, ajattelin, eihän takkia tarvitse kuin vähän kaventaa... Kyllähän sen arvaa, että homma vaati enemmän työtä kuin ihan vaan vähän kaventamista.
Kylpytakin mittasuhteet on ihan omasta päästä sovellettu. Mallina oli miehen työstettävä takki ja pojan pieneksi jäänyt. Sain hyödynnettyä hihansuiden ja etupuolen koristetikkaukset, mistä olen tyytyväinen. Kangas on niin paksua, ettei koneeni meinannut sitä kaikista kohdin ommella. Kaulus on aika avara, ekaluokkalainen kun ei vastaa mittauhteiltaan aikuista miestä, mutta kyse on kuitenkin vain kylpytakista, joten en alkanut kikkailla mitään. Frotee antaa joka tapauksessa anteeksi hyvin paljon.
Kaappini kätköistä löysin E-kirjaimen, jonka koristetikkaukset olivat juuri oikean väriset. Tämä yksi kirjain oli mielestäni se puuttuva piste iin päälle.
Yleensä en halua koristella lastemme vaatteita heidän nimikirjaimillaan (lapsilla siis eri alkukirjaimet), suurin osa kun kiertää isoveljeltä pikkuveljelle. Tässä kylpytakissa on kuitenkin niin paljon kasvuvaraa, että kuopus tulee tarvitsemaan uuden ennenkuin tämä olisi sopiva kiertoon.
Ahkeraa alkavaa viikkoa kaikille lukijoilleni!
Kylpytakin mittasuhteet on ihan omasta päästä sovellettu. Mallina oli miehen työstettävä takki ja pojan pieneksi jäänyt. Sain hyödynnettyä hihansuiden ja etupuolen koristetikkaukset, mistä olen tyytyväinen. Kangas on niin paksua, ettei koneeni meinannut sitä kaikista kohdin ommella. Kaulus on aika avara, ekaluokkalainen kun ei vastaa mittauhteiltaan aikuista miestä, mutta kyse on kuitenkin vain kylpytakista, joten en alkanut kikkailla mitään. Frotee antaa joka tapauksessa anteeksi hyvin paljon.
Kaappini kätköistä löysin E-kirjaimen, jonka koristetikkaukset olivat juuri oikean väriset. Tämä yksi kirjain oli mielestäni se puuttuva piste iin päälle.
Yleensä en halua koristella lastemme vaatteita heidän nimikirjaimillaan (lapsilla siis eri alkukirjaimet), suurin osa kun kiertää isoveljeltä pikkuveljelle. Tässä kylpytakissa on kuitenkin niin paljon kasvuvaraa, että kuopus tulee tarvitsemaan uuden ennenkuin tämä olisi sopiva kiertoon.
Ahkeraa alkavaa viikkoa kaikille lukijoilleni!
12.9.2012
Toinen kynäpurkki
Kynäpurkkitehtailu jatkuu, kuten lupailin. Tälläkin kertaa aiheena StarWars, tarkemmin sanottuna virkattu R2D2. Ajattelin tämän tekemisen olevan helpompaa kuin Yodan, mutta toisin kävi. Oikean värisen harmaan ja sinisen löytäminen oli vaikeaa eikä yksityiskohtien toteuttaminen onnistunut niinkuin olin mielessäni ajatellut. "Äiti, tää ei kyllä oo täydellinen, mutta kyllä se silti kelpaa mulle", totesi poika purkin saadessaan.
Tyhjän hernekeittopurkin päällystäminen vanhalla villasukan varrella meni jo sujuvasti, mutta amiguruminen tekeminen oli haasteellisempaa. Virkkaamista vaikeutti se, että minä sen enempää kuin pojatkaan emme löytäneet mistään lasten R2D2-figuuria. Juuri se, mikä mielestäni on se "aito" ja josta olisin halunnut ottaa mallia, on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Mielestäni oikealla R2D2:lla on kolme "jalkaa", näillä löytämilläni avaimenperä ja Lego R2D2:lla on vain kaksi.
Nyt on pojilla hyvä mahdollisuus pitää ainakin kynät järjestyksessä työpöydillä, muuten kaaos taitaa olla hallitsematon. Mutta en voi syyttää heitä siitä, itsepähän näytän huonoa mallia...
Tällaiset pienet työt ovat ihania kun valmistuvat nopeasti. Syksyn myötä haluaisin silti aloittaa jonkun isomman neuleen, jota voisi jatkaa ja jatkaa miettimättä sen enempää, mitä seuraavaksi tekisin. Sitä ennen on kuitenkin tarve listalla aika monta pienempää juttua, villasukkia ja lapasia taitaa olla monella muullakin työn alla. Ja mikäpä olisi mukavampaa kuin istua sateisena syysiltana mukavassa tuolissa ja kutoa jotain pehmeää... Nautitaan siis!
Tyhjän hernekeittopurkin päällystäminen vanhalla villasukan varrella meni jo sujuvasti, mutta amiguruminen tekeminen oli haasteellisempaa. Virkkaamista vaikeutti se, että minä sen enempää kuin pojatkaan emme löytäneet mistään lasten R2D2-figuuria. Juuri se, mikä mielestäni on se "aito" ja josta olisin halunnut ottaa mallia, on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Mielestäni oikealla R2D2:lla on kolme "jalkaa", näillä löytämilläni avaimenperä ja Lego R2D2:lla on vain kaksi.
Nyt on pojilla hyvä mahdollisuus pitää ainakin kynät järjestyksessä työpöydillä, muuten kaaos taitaa olla hallitsematon. Mutta en voi syyttää heitä siitä, itsepähän näytän huonoa mallia...
Tällaiset pienet työt ovat ihania kun valmistuvat nopeasti. Syksyn myötä haluaisin silti aloittaa jonkun isomman neuleen, jota voisi jatkaa ja jatkaa miettimättä sen enempää, mitä seuraavaksi tekisin. Sitä ennen on kuitenkin tarve listalla aika monta pienempää juttua, villasukkia ja lapasia taitaa olla monella muullakin työn alla. Ja mikäpä olisi mukavampaa kuin istua sateisena syysiltana mukavassa tuolissa ja kutoa jotain pehmeää... Nautitaan siis!
6.9.2012
Kynäpurkki
Ekaluokkalainen (ja samalla myös esikoululainen) saivat uudet koulupöydät juuri ennen koulun alkua. Yhteinen piirustuspöytä sai väistyä kahden erillisen pöydän tieltä. Samalla päättyi yhteisen autokuvioisen kynä-ämpärin aika. Oli saatava kynäpurkkeja. En kuitenkaan halunnut maksaa peltipurkeista (edes siisteistä ja kivasti maalatuista) mitään, peltipurkkeja kun on kotona jätteeksi asti. Hernekeittopurkki, idea, vähän lankaa, vanua ja mielikuvitusta ja valmista tuli: StarWars kynäpurkki.
Koko ajatus lähti siitä, kun näin täällä aivan ihanat StarWars amigurumit (ja kyllä paljon kaikkea muutakin ihanaa). Halusin tehdä Yodan, mutta en halunnut sitä nurkkiin pyörimään ilman omaa paikkaansa, toisaalta ekaluokkalaiselle pelkkä vanhalla sukan varrella päällystetty kynäpurkki olisi ehkä ollut vähän tylsä. Pidän lopputuloksesta, mielestäni se on kaikkea muuta kuin tylsä.
Purkki on päällystetty ensin vanhalla villasukan varrella. Yoda on virkattu ja täytetty vanulla ja ommeltu sitten kiinni "sukan varteen". Silmät ovat mustat lasihelmet ja suu kirjailtu muliinilangalla. Valomiekka on vanha kukkakeppi tai grillitikku, jonka väritin hopeatussilla, puuvärillä ja yliviivauskynällä. Ja voi minua hölmöä, ensin tein valomiekasta sinisen, lapset eivät voi käsittää, etten tiedä Yodan valomiekan oikeaa väriä eli vihreää, miksen katsonut vaikka kirjoitusalustasta mallia...
Sukan varsia on vielä yksi jäljellä ja kuopus on ilman omaa kynäpurkkia, joten jatkoa seurannee. Onneksi ainakin toistaiseksi lapset ovat iloisia tällaisista kotikutoisista äidin tekemistä jutuista.
Koko ajatus lähti siitä, kun näin täällä aivan ihanat StarWars amigurumit (ja kyllä paljon kaikkea muutakin ihanaa). Halusin tehdä Yodan, mutta en halunnut sitä nurkkiin pyörimään ilman omaa paikkaansa, toisaalta ekaluokkalaiselle pelkkä vanhalla sukan varrella päällystetty kynäpurkki olisi ehkä ollut vähän tylsä. Pidän lopputuloksesta, mielestäni se on kaikkea muuta kuin tylsä.
Purkki on päällystetty ensin vanhalla villasukan varrella. Yoda on virkattu ja täytetty vanulla ja ommeltu sitten kiinni "sukan varteen". Silmät ovat mustat lasihelmet ja suu kirjailtu muliinilangalla. Valomiekka on vanha kukkakeppi tai grillitikku, jonka väritin hopeatussilla, puuvärillä ja yliviivauskynällä. Ja voi minua hölmöä, ensin tein valomiekasta sinisen, lapset eivät voi käsittää, etten tiedä Yodan valomiekan oikeaa väriä eli vihreää, miksen katsonut vaikka kirjoitusalustasta mallia...
Sukan varsia on vielä yksi jäljellä ja kuopus on ilman omaa kynäpurkkia, joten jatkoa seurannee. Onneksi ainakin toistaiseksi lapset ovat iloisia tällaisista kotikutoisista äidin tekemistä jutuista.
2.9.2012
Syksy
Syksy. Jo syyskuun toinen päivä, joten ihanaa kesää voi muistella ja nauttia sen sadosta.
Tänä kesänä olen tehnyt paljon asioita, joita en ole aiemmin edes ajatellut. Sinällään pieniä juttuja, joista ei aina ehdi blogiin kirjoittaa, mutta jälkeenpäin ajateltuna kivoja kokeiluja ja jopa onnistumisia! Esimerkiksi alkukesällä keitin kuusenkerkkäsiirappia. Olin jo unohtanut sen, kunnes nyt syksyn ja flunssakauden tullen huomasin sen ihanuuden.
Tänä kesänä hullaannuin pioneihin ihan kokonaan. Tai ehkä vähän jo vuosi sitten, mutta tänä kesänä sain ensimmäistä kertaa ikinä nauttia pionien kukista omalla pihallamme. Näitä haluan lisää (muutaman jakotaimen olen jo saanutkin, kiitos niistä!). Mutta vielä mahtuu. Paljon. Hyvin kukkivina, kiitos (ja toivottavasti ensi kesänä enemmän kuin kolme kukkaa...) Kesä on jo mennyt, mutta yksi kesäinen kuva sallittaneen.
Tänä kesänä olen kasvattanut porkkanoita, ensimmäistä kertaa värillisiä. Kirjavia ja siksi hauskoja. Sato on melko vaatimaton (esikoinen söi siitä puolet heti kun sain porkkanat pestyä), mutta jotain onnistumisen riemua koin näistäkin.
Ensimmäistä kertaa ikinä olen kasvattanut papuja, tietämättä yhtään, mitä pitäisi ottaa huomioon tai miten niistä pitäisi huolehtia. Olen poiminut ne talteen tietämättä, milloin ne ovat kypsiä ja valmiita. Papujenkaan suhteen ei tule ongelmia, että mihin ne kaikki saisi säilöttyä, yhdelle aterialle riittävät juuri lisukkeeksi. Avomaankurkkujakin olen kasvattanut. Ne kaksi taimea, mistä olen pitänyt hyvää huolta ja joita olen kastellut, antoivat yhden kurkun koko kesän aikana. Kolmas taimi, joka ei mahtunut kasvatuslaatikkoon ja jonka istutin vanhaan kompostiin kun en raaskinut poiskaan heittää, antoi kurkkuja niin paljon, että sain tehtyä etikkakurkkuja, minun herkkuani!
Kesä tallentuu muistoihin. Syksy saa tulla ja vallata mielen. Sato (vaikkakin vaatimaton niin silti meidän oma sato) on kerätty talteen, kohta on taas aikaa käsitöillekin. Viikonloppuna keräsin ensimmäiset puolukat. Niin kauniita, joulunpunaisia... Päätin antaa jouluajatusten odottaa vielä, nautitaan syksystä ensin!
Tänä kesänä olen tehnyt paljon asioita, joita en ole aiemmin edes ajatellut. Sinällään pieniä juttuja, joista ei aina ehdi blogiin kirjoittaa, mutta jälkeenpäin ajateltuna kivoja kokeiluja ja jopa onnistumisia! Esimerkiksi alkukesällä keitin kuusenkerkkäsiirappia. Olin jo unohtanut sen, kunnes nyt syksyn ja flunssakauden tullen huomasin sen ihanuuden.
Tänä kesänä hullaannuin pioneihin ihan kokonaan. Tai ehkä vähän jo vuosi sitten, mutta tänä kesänä sain ensimmäistä kertaa ikinä nauttia pionien kukista omalla pihallamme. Näitä haluan lisää (muutaman jakotaimen olen jo saanutkin, kiitos niistä!). Mutta vielä mahtuu. Paljon. Hyvin kukkivina, kiitos (ja toivottavasti ensi kesänä enemmän kuin kolme kukkaa...) Kesä on jo mennyt, mutta yksi kesäinen kuva sallittaneen.
Tänä kesänä olen kasvattanut porkkanoita, ensimmäistä kertaa värillisiä. Kirjavia ja siksi hauskoja. Sato on melko vaatimaton (esikoinen söi siitä puolet heti kun sain porkkanat pestyä), mutta jotain onnistumisen riemua koin näistäkin.
Ensimmäistä kertaa ikinä olen kasvattanut papuja, tietämättä yhtään, mitä pitäisi ottaa huomioon tai miten niistä pitäisi huolehtia. Olen poiminut ne talteen tietämättä, milloin ne ovat kypsiä ja valmiita. Papujenkaan suhteen ei tule ongelmia, että mihin ne kaikki saisi säilöttyä, yhdelle aterialle riittävät juuri lisukkeeksi. Avomaankurkkujakin olen kasvattanut. Ne kaksi taimea, mistä olen pitänyt hyvää huolta ja joita olen kastellut, antoivat yhden kurkun koko kesän aikana. Kolmas taimi, joka ei mahtunut kasvatuslaatikkoon ja jonka istutin vanhaan kompostiin kun en raaskinut poiskaan heittää, antoi kurkkuja niin paljon, että sain tehtyä etikkakurkkuja, minun herkkuani!
Kesä tallentuu muistoihin. Syksy saa tulla ja vallata mielen. Sato (vaikkakin vaatimaton niin silti meidän oma sato) on kerätty talteen, kohta on taas aikaa käsitöillekin. Viikonloppuna keräsin ensimmäiset puolukat. Niin kauniita, joulunpunaisia... Päätin antaa jouluajatusten odottaa vielä, nautitaan syksystä ensin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)