Olen kutonut pöllölapaset esikoiselle.
Kardemumman talossa näin mallin ensimmäisen kerran ja sen jälkeen olen ihastellut toinen toistaan komeampia pöllöjä hänen blogissaan. Kiitos ideasta ja inspiraatiosta, Kardemumma!
Esikoinen tykkää nimenomaan tunturipöllöistä, joten pöllön väri oli helppo valita. Pohjaväri taas valikoitui sen mukaan, mitä kaapista löytyi. Lankana Hjertagarnin Vidal Alpaca Superwash Baby Alpaca, värit 4850 (sininen) ja 2100 (valkoinen). Puikot 3mm. Langankulutus 57 grammaa.
Pari viikkoa sitten lapset totesivat, että "äiti, säkin voisit kyllä antaa meille joululahjoja". Perheessä, jossa joulupukki tuo kaikki lahjat, lausahdus oli pysäyttävä. Siksi olen kutonut lapasia salaa ja sen sijaan, että olisin antanut lapaset heti niiden valmistuttua käyttöön, paketoin ne ja annan joululahjaksi. Toivottavasti ovat sopivat.
Huomenna, vihdoinkin, alkaa joulukuu ja todellinen lähtölaskenta jouluun!
30.11.2013
24.11.2013
Tonttutyttö
Sohvallamme istuu tonttu! Ihana lettipäinen tonttutyttö, jolla on pituutta metrin verran! Ja tontulla on jalassaan punaiset villasukat!
Lupasin tehdä serkulleni tonttujoulukalenterin, samantapaisen kuin mitä Mailegilla on. Tontun vartalo on beigeä puuvillakangasta, kädet ja lakki punaista pellavaa. Hiukset ovat purettua hamppuköyttä ja rusetit tarkoituksella erilaiset nauhat. Silmät ja suu on kirjailtu muliinilangalla.
Vaan eipä tullut joulukalenteria. Ei ainakaan sellaista, missä on oma tasku kaikille joulukuun päiville aattoon asti. Ommeltuani mekon punaisesta puuvillapopliinista yritin mallailla siihen tilkkuja, mutta ei iskenyt.
Lopulta päädyin yhteen isompaan taskuun, johon toivottavasti joka yö ilmestyy jotakin. Taskuun painoin tekstin "waiting for christmas". Sillä hetkellä se tuntui hyvältä ajatukselta, nyt koko tasku tuntuu vähän irtonaiselta.
Mekon alareunaan ompelin tädiltäni viime kesänä saatua nyplättyä pitsiä. Kaunista suvun perintöpitsiä kiinnittäessäni ajattelin, että mekon olisi pitänyt olla pellavaa, mutta sellaista en tähän hätään saanut mistään. Mekon alle ompelin valkoiset pikkupöksyt, niiden reunaan ompelin punavalkoisen koristenauhan.
Poroja ei ole näkynyt, mutta ratsaille sentään tonttutyttö pääsi.
Lupasin tehdä serkulleni tonttujoulukalenterin, samantapaisen kuin mitä Mailegilla on. Tontun vartalo on beigeä puuvillakangasta, kädet ja lakki punaista pellavaa. Hiukset ovat purettua hamppuköyttä ja rusetit tarkoituksella erilaiset nauhat. Silmät ja suu on kirjailtu muliinilangalla.
Vaan eipä tullut joulukalenteria. Ei ainakaan sellaista, missä on oma tasku kaikille joulukuun päiville aattoon asti. Ommeltuani mekon punaisesta puuvillapopliinista yritin mallailla siihen tilkkuja, mutta ei iskenyt.
Lopulta päädyin yhteen isompaan taskuun, johon toivottavasti joka yö ilmestyy jotakin. Taskuun painoin tekstin "waiting for christmas". Sillä hetkellä se tuntui hyvältä ajatukselta, nyt koko tasku tuntuu vähän irtonaiselta.
Mekon alareunaan ompelin tädiltäni viime kesänä saatua nyplättyä pitsiä. Kaunista suvun perintöpitsiä kiinnittäessäni ajattelin, että mekon olisi pitänyt olla pellavaa, mutta sellaista en tähän hätään saanut mistään. Mekon alle ompelin valkoiset pikkupöksyt, niiden reunaan ompelin punavalkoisen koristenauhan.
Poroja ei ole näkynyt, mutta ratsaille sentään tonttutyttö pääsi.
Rehellisesti sanottuna tämä tonttutyttö on aika kaukana esikuvistaan, mutta niin se vain on joskus, että idea hahmottuu ja selkiytyy työn edetessä. Jos serkkuni ei tonttua halua, koska eihän se vastaa tilausta, niin iloinen ja rempseä Tiltu saa jäädä meille kotitontuksi, niin rennosti se osaa nauttia joulukiireiden keskellä, että sopeutuisi perheeseemme varmasti mainiosti.
Tonttumaista viikkoa Sinulle!
21.11.2013
Melkein viisi villasukkaa
Kudoin itselleni villasukkaa, ensimmäistä kertaa elämässäni pitsikuviolla. Sen enempää miettimättä ohjeen lankasuosituksia tikuttelin menemään, kunnes sukka oli melkein valmis ja kokeilin sitä. Aivan liian iso! Joku voisi sanoa että tietenkin, kun kerran otit reilusti paksumman langan kuin ohjeessa. Hetken mietin, että tekisin sukat silti valmiiksi ja lahjoitan jollekin, mutta kun lanka ei olisi riittänyt toiseen sukkaan, meni ensimmäinenkin purkuun.
Aloitin sukan (vai sukat?) alusta, tällä kertaa perussukka yhdellä palmikolla. Lankana Novitan Nalle, 60 silmukkaa, 3 mm puikot, kulutus 97 grammaa.
Kuvat eivät tee oikeutta langan värille, vaalea pellava on niin kaunis, ettei se mielestäni tarvi mitään kikkailua.
Sukat tulevat heti käyttöön, joten niitä on turha sen kummemmin nimetä joululahjaksi. Vaan olisipa minulla sukkamuotteja, vai miksi kutsutaan niitä jalan muotoisia levyjä, joiden avulla sukat saadaan muotoiltua kauniisti? Niitä toivon joululahjaksi.
Näiden melkein kolmen villasukan jälkeen tein punaiset erittäin hassun malliset villasukat.
Arvaatko sinä, kenen jalka on näin kapea ja pitkä? Kerron sen ensi kerralla, mutta sitä odotellessa touhukasta Joulun odotusta Sinulle!
15.11.2013
Kudottuja sydämiä
Punainen kudottu sydän täynnä jouluisia ajatuksia.
Ihanan pehmeä teetee:n alpakkalanka kaksinkertaisena, 3 mm puikot. Mielestäni täydellinen joulunpunainen.
Ohjeen löysin Bente Presterud Rovik:in kirjasta Sydämellisiä lahjoja neuloen. Minä tykkään, näitä haluan lisää eri väreissä ja eri langoista toteutettuna. Ohje oli hieman vaikeaselkoisesti kirjoitettu, mutta kun pääsi jyvälle niin eihän tämä vaikea ollut.
Sydämellistä viikonloppua!
Ihanan pehmeä teetee:n alpakkalanka kaksinkertaisena, 3 mm puikot. Mielestäni täydellinen joulunpunainen.
Ohjeen löysin Bente Presterud Rovik:in kirjasta Sydämellisiä lahjoja neuloen. Minä tykkään, näitä haluan lisää eri väreissä ja eri langoista toteutettuna. Ohje oli hieman vaikeaselkoisesti kirjoitettu, mutta kun pääsi jyvälle niin eihän tämä vaikea ollut.
Sydämellistä viikonloppua!
9.11.2013
Blogimyyjäiset - blogikirppis - bloppis
Kangaskaapin järjestelystä se alkoi. Ajatuksesta pienentää kangasvarastoani edes vähän ompelemalla jotain kivaa. Pitkän harkinnan jälkeen ja siskoni kannustamana rohkaisin mieleni ja pistin pystyyn Variksenvillat -blogin ensimmäiset blogimyyjäiset. Eli blogikirppiksen. Eli bloppiksen. Rakkaalla lapsella on monta nimeä...
Aloitin sydämistä. Sydännaruista. Kaksi pientä, noin 5,5 cm korkuista pehmosydäntä yhdistettynä toisiinsa noin 50 cm hamppunarulla.
Aloitin sydämistä. Sydännaruista. Kaksi pientä, noin 5,5 cm korkuista pehmosydäntä yhdistettynä toisiinsa noin 50 cm hamppunarulla.
Käytin mm. Linumin puuvillakankaita ja kivipestyä pellavakangasta.
Lopputuloksena paljon kauniita sydännaruja, joita tarjoan teille, rakkaat lukijani, hintaan 4 euroa kappale, kympillä 3 kappaletta.
Sydänten lisäksi ompelin tähtiä. Pilkulliset ovat GreenGaten puuvillakangasta, harmaa ja punainen Linumin kivipestyä pellavaa, valkoinen ja pikkuruudullinen Linumin puuvillakangasta. Ripustuslenkki hamppunarua, täytteenä vanu. Korkeus noin 9 cm. Hinta 4 euroa kappale, kympillä kolme.
Lintuja ei voi kukaan vastustaa, en ainakaan minä!
Pieniä, vanulla täytettyjä lintuja, joilla mittaa pyrstöstä nokkaan melkein 12 cm. Ripustuslenkki hamppunarua, silmät maalattu mustiksi. Yksiväriset Linumin kivipestyä pellavaa, kirjava Tildan puuvillakangasta. Hinta 4 euroa kappale, kympillä kolme.
Ja possuja, niitä olen tehnyt joka vuosi. Näillä mittaa kärsästä saparoon noin 11 cm. Päällimmäinen GreenGaten pilkullinen possu kiinnitetään magneetilla, Tildan pilkullinen ja Linumin raidallinen ripustetaan hamppunarulla, vaalea ja tummempi pellavapossu sidotaan haluttuun paikkaan kauniilla nauhalla. Silmät maalattu mustiksi, täytteenä vanu. Hinta 4 euroa kappale, kympillä kolme. Röh röh!!
Kun pojilla oli käytössään pienemmät peitot, ompelin heidän pussilakanansa itse. Kangasta jäi aina reunasta yli. Näistä kankaista ompelin nyt kasseja. Kasseilla on kokoa noin 27 cm * 30 cm, oikein sopiva koko keskeneräisille projekteille, pikkuautojen säilytykseen tai yöpuvun ja unilelun kuljettamiseen mummolaan. Kassit 5 euroa kappale. Rakettikangas ostettu Lastenhuone.fi:stä, valmistajaa en muista.
Hellyyttävä jääkarhukangas on Esta for Kids mallistosta.
Finlaysonin muumikangas ei sen kummempaa esittelyä kaipaa.
Kaikki tuotteet olen ommellut uusista kankaista. Hinnat sisältävät postikulut Suomeen. Ja melkein kaikkia kankaita on vielä jäljellä, joten useammankin samanlaisen tilaaminen onnistuu, vaikka kuvissa näkyy yksi kutakin. Kun olet löytänyt sinulle mieluisan tuotteen, laitathan minulle viestiä variksenvillat (ät) gmail (piste) com niin sovitaan maksu ja toimitus.
Nautinnollista viikonloppua Sinulle!
4.11.2013
Elefanttituoli
Pitkästä aikaa olen verhoillut! Verhoilin naapurin pyynnöstä hänen tuolinsa Svenskt Tennin mustavalkoisella elefanttikankaalla.
Alempi puuvillakangas oli niin rikkinäinen ja kulunut, että vaihdoin sen uuteen. Se ei tietenkään näy päällepäin, mutta itse tiedän, että työ on alusta asti hyvin tehty. Samalla sain möyhennettyä meriheinän ja hevosenjouhet, mitä tuolissa oli pehmusteina, sekä lisättyä yhden vanukerroksen. Näin tuolista tuli taas oikean mallinen ja pehmeä istua.
Kuvan norsu on meidän maskottimme eikä varsinaisesti liity juttuun muuten kuin rekvisiittana. Edellinen asukas jätti sen aikanaan kotiimme. Nyt se odottaa maalia tai jotain muuta käsittelyä, ennenkuin pääsee aitiopaikalle muistuttamaan meitä pitkästä matkasta kotiimme. Tuolin reunaan liimasin kangasnauhan. Se on niin musta, ettei oikein erotu, mutta viimeistelee tuolin.
Loppuun vielä kuva tuolista ennenkuin se pääsi käsittelyyni. Tämä työ muistutti, miten kivaa on kunnostaa vanhoja huonekaluja!
Seuraavaksi jotain ihan muuta, jotain Variksen villat -blogissa ennennäkemätöntä! Sitä odotellessa ahkeraa alkanutta viikkoa!
Alempi puuvillakangas oli niin rikkinäinen ja kulunut, että vaihdoin sen uuteen. Se ei tietenkään näy päällepäin, mutta itse tiedän, että työ on alusta asti hyvin tehty. Samalla sain möyhennettyä meriheinän ja hevosenjouhet, mitä tuolissa oli pehmusteina, sekä lisättyä yhden vanukerroksen. Näin tuolista tuli taas oikean mallinen ja pehmeä istua.
Kuvan norsu on meidän maskottimme eikä varsinaisesti liity juttuun muuten kuin rekvisiittana. Edellinen asukas jätti sen aikanaan kotiimme. Nyt se odottaa maalia tai jotain muuta käsittelyä, ennenkuin pääsee aitiopaikalle muistuttamaan meitä pitkästä matkasta kotiimme. Tuolin reunaan liimasin kangasnauhan. Se on niin musta, ettei oikein erotu, mutta viimeistelee tuolin.
Loppuun vielä kuva tuolista ennenkuin se pääsi käsittelyyni. Tämä työ muistutti, miten kivaa on kunnostaa vanhoja huonekaluja!
Seuraavaksi jotain ihan muuta, jotain Variksen villat -blogissa ennennäkemätöntä! Sitä odotellessa ahkeraa alkanutta viikkoa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)