26.5.2013

Projekti parveke - VALMIS!

Projekti parveke on valmis. Tai ainakin niin valmis, että sen voi esitellä teille, rakkaat lukijat. Pitkän ja kapean parvekkeen keskivaiheilla on aiemmin esittelemäni, itse kunnostamani tuolit.


Parvekkeen päädyssä, sen rauhallisimmassa nurkassa, on jätelavalta löytämäni korituoli. Mielikuvissani siinä on hyvä paikka lukea tai tehdä käsitöitä. Tuolin kaverina on ensimmäiseen kotiini hankkimani tiikkinen ovaalin muotoinen pöytä. Pöytä kaipaisi maalausta, mutta sen kansilevyssä on yli 130 neliöreikää, joten en viitsinyt alkaa maalaushommiin. Ennemmin etsin jossain vaiheessa tähän jonkun kivan pöytäliinan.


Parvekkeen vastakkaiseen päätyyn laitoin vain ison valkoisen lyhdyn. Se on ovea vastapäätä, joten syksyllä lyhdyssä palava valo näkyy kauniisti sisällekin.


Tällä hetkellä lyhtyyn ei saa missään tapauksessa laittaa kynttilää - siellä on sorsan pesä!


Vuosi sitten parvekkeellamme oli oikea sinisorsa oikeine poikasineen. Kun muistin minulla olevan tallessa Tildan kaavat sorsaan ja poikasiin, oli itsestään selvää, että sellaiset haluan tehdä. Pojat valitsivat kankaat lintuihin, minä ompelin. Alkuperäinen sorsa teki pesän kukkaruukkuun, mutta tämä Iines kasvattaa poikasiaan Tupua, Hupua ja Lupua lyhdyssä niinestä tekemässäni pesässä.


Tyynyjä parvekkeella riittää enemmänkin. Ne tuovat kivasti väriä ja pehmeyttä. Hauskinta näissä tyynyissä on, että lapset auttoivat ompelussa! Kumpikin poika pyysi saada ommella tyynyn suuaukon käsin kiinni. Olinpas hälmö, kun hetken mietin, viitsinkö antaa hommaa heille. Niin siistiä jälkeä tuli, että saavat ommella seuraavallakin kerralla! Kiitos pojat!


Parvekkeesta voi hyvin nauttia nyt, mutta vielä parempi se on, kunhan saan kaikki esikasvatuksessa olevat taimeni vietyä mökille, hankittua terassimattoa lisää niin, että koko lattia peittyy, hankittua kivempia kukkaruukkuja tai ruukunsuojia jäljelle jääville kasveille, ym... Kaikki aikanaan.

Reipasta toukokuun viimeistä viikkoa Sinulle!


24.5.2013

Tiskirättejä - omaan käyttöön ja lahjaksi

Blogimaailmassa on näkynyt toinen toistaan ihanampia tiskirättejä jo jonkun aikaa. Siksi minäkin vihdoin tartuin tuumasta toimeen. Aloitin ihan viattomasti Novitan bambulangalla ja virkkasin rätin. Sitten ostin  Ullakolta hamppulankaa ja neuloin rätin. Ihanan helppoja ja nopeita välitöitä.


Mutta sitten keksin antaa kuopuksen eskariopeille kevätmuistamisena rättejä. Vähän ajatus on tuulesta temmattu, mutta  kuopuksen siirtyessä syksyllä kouluun on aika pyyhkiä eskarin pölyt pois, aloittaa puhtaalta pöydältä... Aikamoinen aasinsilta, mutta jossain vaiheessa se tuntui kivalta ajatukselta. Neljä opettajaa, kaksi rättiä kullekin, muutama itselle niin kyllähän niistä tuli aikamoinen pino.


 Hyvin tuli käytyä Bambun värikartta läpi.


Sain vaihtelua lopulta puuduttavaan urakkaan kun kudoin ja virkkasin vuorotellen. Joihinkin rätteihin virkkasin koristereunan, suurimman osan jätin ilman, koska silloin yhdestä kerästä tuli aina kaksi rättiä.


Lapset valikoivat yhdessä, kuka opettaja sai mitkäkin värit. Minä puolestani paketoin lahjat. Jokakeväinen kysymys mitä keksi opettajille lahjaksi oli ratkaistu.


Mukavaa viikonloppua Sinulle!

19.5.2013

Lohikäärme paita ja -housut

Ystävän poika on syntynyt kiinalaisen kalenterin mukaan lohikäärmeen vuonna. Hänen äitinsä on suorastaan ylpeä asiasta ja kerää kaikkia lohikäärmeaiheisia juttuja. Tämä huomioon ottaen olin iloinen päähänpistostani ommella pojalle 1-vuotissynttärilahjaksi lohikäärme paita ja housut.


Muistin, että minulla on tallessa oman poikani vanhoista kerhotossuista talteen ottamani nahkaiset lohikäärmekoristeet liekkeineen päivineen. Sellaisen paikan ompelin housuihin ja sitä mukaillen tein paitaan lohikäärme applikaation. Alkuperäinen ajatus oli ommella paikat molempiin polviin, mutta aika loppui yksinkertaisesti kesken.


Paidan tein Marimekon raitatrikoosta. Harmaavalkoraidallinen ei ollut ykkösvärivaihtoehtoni, mutta sitä oli valmiina kaapissa ja itse asiassa lohikäärme erottuu siitä aika kivasti.


Kun kaapista löytyi myös harmaata collegekangasta verkkareiden verran, sain tehtyä setin pojalle.


Collegekangas on aikanaan jäänyt yli omille pojilleni tekemistäni verkkareista. Kangasta oli kyllä tarpeeksi, mutta jouduin tekemään lahkeiden sivuille saumat, jotta sain kaavat aseteltua sopivasti. Piristin harmaita housuja lohikäärmeen vihreällä koristetikkauksella.


Pieni epäilys minulla on, miten nahkapaikka tulee kestämään käytössä ja pesussa, mutta "varoitin" lahjan saajaa tästä. Mielelläni kuulen muidenkin kommentteja. Ompelujälki ei ole täydellinen, mutta olen tyytyväinen kokonaisuuteen. Koen onnistuneeni, kun sain käytettyä olemassa olevia materiaaleja (lue: pienennettyä kangasvuorta) ja rakennettua niistä saajan näköisen kokonaisuuden.


Ompelukoneeni temppuilee ja tarvitsee kunnon huollon. Saumurissa on sama vika. Koskaan ei vain tunnu olevan sopivaa hetkeä luopua pariksi viikoksi kummastakin. Ei edes näin keväällä, kun parveke ja puutarha vetävät puoleensa oikein urakalla!

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

15.5.2013

Virkattu maatuska

Kummityttö, todellinen maatuska-fani, piirsi minulle ennen joulua kuvan maatuskasta. Nukella oli kuvassa liila hame ja vaaleanpunainen huivi. Tuota kuvaa en valitettavasti enää löytänyt, mutta kuvasta sain idean tehdä samanoloisen maatuskan nimipäivälahjaksi tytölle.


Vartalon virkkaus oli periaatteessa helppo homma, mutta aika monta kertaa sain purkaa, ennenkuin olin tyytyväinen muotoon. Keilaahan työ enemmän muistutti kuin vartaloa, ja epäusko meinasi iskeä, että tuleeko tästä ikinä kelvollista lahjaa.


Ei auttanut, vaikka lisäsin nukelle nuppineulat silmien paikalle (vaihdoin ne myöhemmin lasihelmiin) ja kiinnitin hiukset. Esiliinan sovituskin toi enemmän mieleen pojan ruokalappu kaulassa kuin mitään muuta.


Esiliina ei ehkä ole se maatuskamaisin - vanha nenäliina kauniin liiloine reunapitseineen - mutta kun olin päättänyt hameen värin, tiesin, että haluan esiliinan juuri tästä nenäliinan kulmasta, en kukkia tai muuta minun mielessäni maatuskamaista.


Sanotaan, että vaatteet miehen tekee. Vaan minäpä sanon, että huivi ja huivineula maatuskan tekee. Mitä mieltä sinä olet? Huivi on kudottu minun villasukkieni viimeisistä raidoista ja huivineula on kierrätetty minun vanhasta pikkumustastani.


Vähän laihan puoleiselta nukke näyttää edestä, mutta sivulta katsottuna tukevuutta löytyy ihan riittävästi.


Huivi oli ehkä kaikkein vaikein saada asettumaan kohdilleen. Liimalla sain sen lopulta laskeutumaan sopivasti. Ja niin oli virkattu maatuska valmis.


Hyvää nimipäivää, rakas kummityttö!

12.5.2013

Perunamaa

Minulla on perunamaa! Ja siellä kasvaa ainakin yksi itänyt peruna!


Oikeasti perunamaa on tietenkin myös mieheni ja lasteni, meidän yhteinen, mutta minä taidan olla siitä eniten innoissani. Yhdessä sitä viikko sitten alettiin kaivaa kivikovaan saviseen vesijättömaahan. Hyvin monta lapioniskua, monen monta kääntöä talikolla, hikeä ja epäuskoa, valtavasti kiviä ja rikkaruohoja. Lopuksi sekaan ämpärikaupalla hiekkaa, 320 litraa turvetta ja 150 litraa multaa. Ja siinä se sitten oli, minun perunamaani!


Se ei ole suuren suuri (enempää ei olisi jaksanut kaivaa vaikka tilaa olisi ollutkin), mutta se on silti perunamaa. Haluaisin matalan aidan sen ympärille, variksenpelättimen ja kauniin kyltin perunamaa. Keväällä on niin paljon puuhaa puutarhassa, että kivat lisäjutut antavat odottaa itseään vielä hetken.  


Viikko sitten kaivamisen päätteeksi istutimme esi-idätetyt (?) Annabel-perunat, joista nyt siis ainakin yksi on oikeasti itänyt. Kyllä, olen aloittelija, ja termitkin ovat hakusessa. Jätimme sisälle esi-idätykseen Timot. Luulin jo niiden pilaantuneen ja olin heittämässä niitä pois, kun idut olivat niin tummia. Onneksi en heti heittänyt, googlettamalla selvisi, että valossa itäneenä Timon itujen kuuluukin olla tummia. Mitä kaikkea minulla onkaan vielä opittavana!

Perunamaa on niin paakkuinen vielä, että istutusvako oli mahdoton saada suoraksi. Olen hyvin epäuskoinen, kasvaako peruna tuossa ollenkaan, mutta eipä ole kovin hienoa ja tasaista maa oikeilla perunapelloillakaan!

 
Olen innoissani perunamaastani, mutta vielä enemmän olen innoissani tästä päivästä, Äitienpäivästä. Minulle se on ehdottomasti vuoden tärkein päivä. En saanut yhtään ruusua tänään, joten tämä postaus ei pääty vaaleanpunaiseen kuvaan, mutta ei se haittaa, sain kaksi niin ihanaa itse tehtyä ja itse kirjoitettua korttia, että niistä nousi kyynel silmään. Äitiys on minulle kaikki kaikessa, äitinä oleminen parasta mitä tiedän!

Oikein hyvää äitienpäivää kaikille!

8.5.2013

Jazz-sukat

Villasukat, taas vaihteeksi. Mutta tällä kertaa itselleni.



Lankana Regia Jazz color by Erika Knight. Olen tätä useat kerrat ihaillut kuvissa. Kun vihdoin näin lankaa kaupassa, oli sitä suorastaan pakko ostaa. Lankaa oli kuitenkin vain yksi kerä, joten kudoin kärjen, kantapään ja resorin yksivärisellä Regialla.


Yleensä haluan raitojen osuvan kohdalleen, mutta tässä päätin luopua tavoistani. Sen lisäksi, että raidat eivät osu kohdilleen, kudoin toisen sukan kerän sisältä aloittaen ja toisen ulkoapäin. Aloitin sukat kärjestä ja tein niitä yhtä aikaa. Itselle muistiin: 56 silmukkaa 2½ puikoilla. Vähän sukkien istuvuudessa on hakemista, mutta niin on ihana lanka, että uskon näistä tulevan lempisukkani!


Halusin käyttää langan kokonaisuudessaan, mutta silti vähän ihmettelen, miksi ihmeessä ryhdyin kutomaan pikkuruista kolmiota langan keskeltä, kun sitä oli noin kymmenen raitaa jäljellä? Miksi en tehnyt sukkiin muutamaa kerrosta lisää? Ja jätin yhden langan vieläpä päättelemättä?


Kyllä tähän ihan suunnitelma on, kerron lähiaikoina, mihin "välityötä" tarvitsen.

Hyvää viikon jatkoa Sinulle!

6.5.2013

Etiopia nuttuja 2, chilin kukkia 1

Nelisen vuotta sitten kudoin ensimmäisen etiopia nuttuni. En kuitenkaan lähettänyt sitä, koska halusin tehdä toisenkin (ajatuksena kaksi omaa poikaa = kaksi poikamaista nuttua). Olin autuaasti unohtanut koko nutun kunnes pakatessani tavaroita muuttoa varten löysin sen taas. Nyt sain toisenkin nutun valmiiksi ja ne saavat lähteä kohti Afrikkaa. Molemmat on tehty hyvinkin paljon jämälangoista (valkopohjaisessa nutussa sain päätellä 76 langanpäätä...), mutta sitäkin suuremmalla sydämellä.


Liekö kevät vai mikä, mutta tuntuu, että keskeneräisiä projekteja alkaa olla pilvin pimein. Kun yhden saa tehtyä, listalle tulee jo kaksi uutta. Kaikki mieluisia, mutta aika ei vain yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Keskeneräistä on taimikasvatuksenikin, mutta tänään näin ensimmäisen chilin kukkani!


Viisaammat ja kokeneemmat varmasti tietävät, että yleensä kukkia pitäisi olla paljon enemmän ja että yksi kukka ei vielä tarkoita yhtään hedelmää, mutta antakaa minun nauttia ja hehkuttaa tätä yhtä kukkaa hetken aikaa!

Oi ihana toukokuu! Vihdoin nautinnollisen lämmintä!

2.5.2013

Projekti parveke osa 2

Projekti parveke etenee. Sopivasti vapuksi sain valmiiksi seuraavat kaksi tuolia.


Puuosat ovat tiikkiä. Hioin ne kunnolla, pohjamaalasin, maalasin, hioin kevyesti uudestaan ja maalasin vielä kolmannen kerran. Silti puu kuultaa paikoin läpi, mutta saa olla. Enempää en näitä maalaa.


Markiisi tai vastaava olisi varmasti ollut paras valinta istuimen ja selkänojan kankaiksi, mutta halusin käyttää jo olemassa olevia. Muutaman ylimääräisen sauman jouduin ompelemaan, jotta poikien päiväpeitoista  ylijäänyt kangas riitti.


Istuintyynyt päällystin vuosi sitten ostamallani kankaalla. Kankaasta piti tulla kaksi koristetyynyä, mutta nyt tulikin istuintyynyt. Olisin halunnut raidat toisin päin, mutta sitten kangas ei olisi riittänyt.


Tyynyjä kääntämällä värimaailma muuttuu kokonaan.


Olen ostanut tuolit ensimmäiseen omaan kotiini noin parikymmentä vuotta sitten. Tuolit ovat sittemmin kiertäneet kaupungin ja mökin väliä ja etsineet paikkaansa sisältä ja ulkoa. Nyt nekin ovat päässeet kotiin. Itselle muistiin vielä kuva tuoleista ennen muodonmuutosta.


Toivon saavani parvekkeen valmiiksi mahdollisimman pian. Kahvi kunnostetuilla tuoleilla maistuu hyvin näinkin, lapset nauttivat jäätelöstä tuolilla kuin tuolilla, mutta haluaisin kokonaisuuden valmiiksi.

Inspiroivaa toukokuuta!