Voihan vessaharja!

Tänä vuonna, tänä jouluna minun piti olla niin hyvin ajoissa valmistautunut, että joulunalusviikolla voin vain nauttia ja tunnelmoida lähestyvästä joulusta ja rauhassa tavata ystäviä toivottaakseni hyvää joulua. Vaan kuinkas kävikään? Neljä yötä jouluun, joulusiivous on alkutekijöissään, iso osa ruoista ja herkuista on tekemättä, neljä lahjaa on vasta suunnitteluasteella. Voihan vessaharja, sanon minä.

Edellä mainittu huomioiden olen mielestäni yllättävän rauhallinen. Olen väsynyt huonosti nukuttujen öiden takia, mutta en koe olevani stressaantunut. Olen pystynyt välttämään ruokahävikkiä enkä kiireessä vain heittänyt ylijäänyttä ruokaa roskiin. Ensimmäistä kertaa ikinä tein perunalättyjä ylijääneestiä perunamuussista. 75 prosenttia meidän perheestä piti niistä, joten pääsevät jatkoon.

Tilaustyönä ompelin ison kasan kestohedelmäpusseja. Mieluinen työ, koska jokainen pussi on mahdollisuus jättää pieni muovipussi käyttämättä kaupassa. Minä kiitän ja maapallo kiittää. Vaikka tätä projektia varten minun piti tilata Englannista kankaita. Paras olisi tietysti käyttää sitä mitä kotoa löytyy, vaikka miehen vanhoja kauluspaitoja, mutta toisaalta, ihminen, kenelle asia on vieras, oppii toimimaan tietyllä tavalla varmemmin, jos tuote miellyttää silmää. Ja edes minun materiaalivarastoissa ei olisi ollut riittävää määrä sopivia kankaita tähän työhön.

Seuraava projekti sen sijaan oli oikea oppikirja esimerkki use what you have - toiminnasta. Isosiskollani on pieni mäyräkoira, Papu, ja Papu tarvitsi uuden takin. Sain vanhan takin malliksi ja purin sen käyttääkseni kaavoina. Otin talteen tassujen alle menevät kuminauhat, tereiden sisällä kulkevat nyörit, kiinnitysremmit klipseineen sekä niskan kuminauhan kiristyslukon. Kaikki muu oli loppuun kulutettua ja päätyi roskiin.

Käytin vanhan kuoritakkini (ostettu talvella 2008), jonka luulin hävittäneeni kaksi vuotta sitten kun ostin uuden takin. Se ei pidä enää ollenkaan vettä, mutta ajattelin, että kun Papu ei viihdy sateessa ollenkaan, niin ehkäpä se sille riittää kuitenkin. Valitsin helmasta ja hihoista vähiten kuluneet osat ja heitin lopun takista pois. Kaulukseen käytin aitoa kultalammasta ja vuoriin villasekoitekangas, jotka molemmat olen saanut naapurin vanhempien parikymmentä sitten lopetetun takkikaupan vanhasta varastosta. Väliin laitoin varmuudeksi vanun, sekin ylijäämä jostakin aiemmasta projektista.

Heijastimia ei ole koskaan liikaa, joten nimikoin takin oikein näkyvästi (heijastinnauhan olen ottanut talteen jossain markkinointitapahtumassa jaetusta liian pieneksi jääneestä huomioliivistä).

Tästä takista tuli mielestäni hyvä. Ilman vanhaa takkia en olisi saanut näin hyvää mallia, joten kiitos, Hurtta, erinomaisesta kaavoituksesta. 

Tällaiset projektit ovat niitä, jotka saavat uskomaan kierrätykseen ja materiaalivarastojen hävittämättä jättämiseen.

Myös pikkusiskollani on koira ja siskoni oli ostanut sille uuden joulupaidan. 100 prosenttista akryylia, valmistettu Kiinassa. Tuo paita oli liian pieni, joten siskoni pyysi minua muokkaamaan siitä sopivan. Irrotin paidasta mahakappaleen ja kudoin siihen isomman tilalle 7 veikasta. Paitaa ei ole vielä sovitettu, uskon kuitenkin, että siitä tuli hyvä. Mutta rakas pikkusisko, nöyrästi pyydän, jätä ensi kerralla pikamuotiin lukeutuvat "muoviset joulupaidat" ostamatta ja anna minun kutoa Ellille kunnon villapaita alusta asti. Kiitos.

Jotain lahjoja olen sentään saanut valmiiksi asti. Koirakavereille tein piparkakku-ukot, tarkemmin sanottuna pipari-vinkulelut! Kaapissani marinoituu ruskea sametti, josta minun piti kahdeksan vuotta sitten tehdä kuopukselle housut. Arvannette, että tuo kangas ei enää riitä kuopuksen housuihin, joten oli hyvä keksiä sille käyttöä. Vanhoja Tildan malleja muokkaamalla tein noin 25 cm korkeat pehmolelut, sisälle laitoin vanua ja vingun. Oma koira seurasi kuono tarkkana näiden valmistumista, joten mielelläni kuulen, millaisen vastaanoton nämä saavat (ja kestävätkö leikissä ollenkaan).

Kuopus on kulkenut pitkin syksyä ilman mitään käsineitä. Yhtenä päivänä hän tunnusteli mohair pipoani ja pyysi, voisinko tehdä hänelle yhtä pehmeät sormikkaat. Mielelläni, vaikka se tarkoittikin, että joudun ostamaan mustaa mohair-lankaa (alla olevassa kuvassa päällimmäisenä). Samoihin aikoihin esikoinen hukkasi kouluun hänelle syksyllä kutomani pipon. Olimme menossa Tuomaan markkinoille ja hän kysyi, että olisiko mitenkään mahdollista, että katsottaisiin, olisiko siellä jotain hyvää villalankaa josta voisin tehdä uuden. Tuollainen ajatuksen juoksu sai minut unohtamaan katoamisesta johtuvan harmituksen ja ostamaan luonnon mustaa suomalaista villalankaa. Onneksi lahjat ovat ostolakkoni ulkopuolella. Nyt pitäisi vielä ehtiä kutoa mustat sormikkaat ja yksi musta pipo ennen jouluaattoa. Ja tehdä ne kaksi muuta suunniteltua lahjaa. Onneksi on vielä neljä yötä aikaa, heh.

Tuomaan markkinoilta ostimme myös hunajaa ja voihan vessaharja sentään, ostin vessaharjan! Olen pitkään halunnut hävittää meidän kuvottavan vanhan muovisen vessaharjan, mutta en ole nähnyt puisia missään enkä löytänyt netistäkään. Ostolakon aikana asia on unohtunut, kyllähän vanhalla on vielä tarpeeksi jynssäämällä puhdasta tullut. Mutta tuolla markkinoilla, puinen vessaharja huusi minua ja yhtään ajattelematta ostin sen. Se ei ole elintarvike (paitsi koiramme mielestä, joka mielellään söisi sen) eikä se ole lääke, joten se on stiplu ostolakkooni. Annan sen kuitenkin itselleni anteeksi, koska se on hyvin tarpeellinen käyttöesine. Ja koska lahjoja lukuunottamatta olen nyt joulun allakin pysynyt hyvin ostolakossani. Ja koska ihan kohta on joulu enkä halua rasittaa mieltäni yhdellä vessaharjalla.

Vielä kerran pupuja

Virkattuja pääsiäispupuja, jotka eivät olleet suunnitelmissa, mutta kun törmäsin vastaaviin googlen kuvahaulla sanoilla crochet easter bunny, en voinut kuin ryhtyä toimeen. Pieniä, ihania, pupuja, jotka luultavasti päätyvät koristamaan meidän pääsiäispöytää.

Nämä puput sen sijaan ovat olleet suunnitelmissa jo ainakin parina pääsiäisenä.

Reilun kokoiset puput Tildan kaavoilla, kudotut paidat ja keväiset shortsit. Pupujen vartalo on pellavaa, kasvojen applikoinnit muliinilangoilla.

Paidat kudoin SandnesGarnin mini duett -langasta. Aivan mahtavan miellyttävä lanka kutoa ja niin pehmeää pintaa! Esikoisen toiveesta kumpikin sai yhden erivärisen raidan hihaansa. Niinkuin olen ennenkin todennut, lapset osaavat nämä väri- ja raitajutut!

Huomenna on palmusunnuntai, toivottavasti on paljon virpojia liikkeellä!

Niin on ollut pupumaisia juttuja viime aikoina, että ensi kerralla lupaan jotain ihan muuta.

Puputrio

Pääsiäinen lähestyy. Pastellin sävyt valtaavat mielen. Näistä innostuneena ompelin pikkuisia pupuja.

Pupuilla on mittaa käpälistä korvanpäihin vain 17 senttiä, joten tämä jos mikä oli näpertelemistä.

Pieniä tai suuria, jokaisella pupuneidillä pitää mielestäni olla kiva kesämekko. Nämä saivat kaikki erilaiset, kahden helmaan ompelin vanhoja pitsejä isotädiltäni saamista kangasnenäliinoista.

Mielestäni ihania pitsejä, jotka näin pääsevät paremmin esille!

Ompelin puput kaavalla, jonka olen itse muokannut Tildan pupujen kaavasta. Vartalo on peruspuuvillakangasta Eurokankaasta, mekkojen kankaat jotain, mitä en edes muista enää. Kirjailut muliinilangoilla.

Minä tykkään näistä! Jotenkin ihanan tyttömäiset vastapainona kahden pojan ajatusmaailmoille.

Parveke odottaa kevätsiivousta, mutta narsissit kukkivat ihanasti.

Iloista viikonloppua Sinulle!

Pupu puutarhassa

Periaatteessa kaikki puutarhurit, minä mukaan lukien, inhoavat pupuja. Poikkeus vahvistaa säännön, tämä pupuneiti on erittäin tervetullut meidän puutarhaan milloin tahansa. Kyseessä on melkein metrinen pupu, jonka ompelin siskontytölle. 

Tein pupun samalla tavalla kuin sen isosiskon viime kesänä. Pupun mekko on ommeltu siskontytön pieneksi jääneestä lempipaidasta. Kaventaminen ja lyhentäminen riitti, kauluksen ja rypytykset pystyin hyödyntämään sellaisenaan. Kaula-aukkoon piti vielä ommella napit, muuten mekkoa ei olisi voinut enää pukea ja riisua.

Pitsialushousut ompelin siskontytön vanhasta paidasta, jonka helmaa koristi kaunis kangaspitsi. Hauska nähdä, tunnistaakohan hän enää vanhoja vaatteitaan.

Pupu nautti kulkea pihamaalla. Se nuuhki pioneja, joista osa on kesäkuun sateen voimalla kukkinut hienosti tänä vuonna.

Se kiipesi omenapuihin ja ilmoitti, että turha haaveilla omenapiirakasta tai -hillosta tänä vuonna. Yksi ainoa raakile kaikissa kolmessa omenapuussa yhteensä. Puut ovat vielä nuoria, joten en odottanut suurta satoa, mutta toivoin kuitenkin edes pariakymmentä omenaa, niinkuin viimekin vuonna.

Puutarhakierroksen jälkeen oli mukava heittäytyä nurmikolle päiväunille.

Unien voimalla jaksoi poseerata vielä hetken.

Aurinkoa ja hellettä, nautitaan kesästä!

Ompeluksia pääsiäinen ja kevät mielessä

Pääsiäinen mielessä ompelin pikkuisia pupukoristeita. Joihinkin liimasin magneetin, toisiin ompelin ripustuslenkin.

Mikään uusi juttu nämä puput eivät ole, jostain syystä huomaan tekeväni niitä melkein joka kevät, vain kankaita vähän vaihdellen.

Pupujen kavereiksi syntyi lintuja, vanhalla tutulla mutta muokatulla Tildan kaavalla.

Tuntuu kuin kaikki kankaat olisivat huutaneet minulle haluavansa linnuksi! En sitten oikein osannut valita, joten nyt lintuja on reippaanlaisesti.

Kankaat olivat jotenkin niin ihanan keväisiä, että jatkoin vielä sydämillä. Ihan pikkuruisilla tällä kertaa.

Ja kun en osannut taaskaan valita vain muutamaa kangasta, syntyi joukko erilaisia värimaailmoja. Keväisen vihreää...

...ruusun punaista...

... ja turvallisen tuttua harmaata.

Näitä koristeita syntyi niin paljon, että jos olet kiinnostunut niin laita minulle mailia variksenvillat (ät) gmail (piste) com. Aurinkoista pääsiäisen odotusta Sinulle!

Metrinen pupu

Ompelin melkein metrin mittaisen pupun tilaustyönä.

Ehdottomasti suurin lelu, minkä olen ommellut. Kiva projekti, vaikkakin koko tuotti välillä vähän päänvaivaa. Kaavan pohjana käytin Tildan pupu-kaavaa, sitä muokkaamalla sain korvat Maileg-henkisesti pystyyn.

Mekon ompelin vanhasta paidastani. Mielestäni se onnistui hyvin ottaaen huomioon, ettei siihen ollut minkäänlaisia kaavoja. Kokeilemalla, nuppineulaamalla, harsimalla sain kuin sainkin sopivan tyttömäisen mekon pupulle. Takana on nappilista, jotta mekon saa riisuttua ja puettua.

Jokaisella pupuneidillä kuuluu mielestäni olla pitsihousut hameen alla, siksi ompelin tällekin pupulle lakanakankaasta housut, lahkeensuuta koristamaan laitoin vaaleanpunaisella kirjaillun pitsin.

Minä pidän tästä pupusta, ehkä joku päivä ompelen meillekin sellaisen. Sitä oli hauska pitää sylissä ja kantaa ympäriinsä kuvattavaksi.

Toivottavasti pikkutytöt, joille tämä menee, leikittävät sitä vielä enemmän ja pitävät siitä vielä enemmän.

Samaan tilaukseen kuului herkkujakin: mansikkakakku (Tildan kaavoilla)...

sekä donitseja (nämä tein Tildan jäätelötötterön kaavalla kuitenkin niin, että "vohvelin" leikkasin lyhyeksi ja pohjaksi ompelin pyöreän kangaspalan pahvikiekon päälle).

Helteistä heinäkuun jatkoa Sinulle!

Projekti parveke - VALMIS!

Projekti parveke on valmis. Tai ainakin niin valmis, että sen voi esitellä teille, rakkaat lukijat. Pitkän ja kapean parvekkeen keskivaiheilla on aiemmin esittelemäni, itse kunnostamani tuolit.

Parvekkeen päädyssä, sen rauhallisimmassa nurkassa, on jätelavalta löytämäni korituoli. Mielikuvissani siinä on hyvä paikka lukea tai tehdä käsitöitä. Tuolin kaverina on ensimmäiseen kotiini hankkimani tiikkinen ovaalin muotoinen pöytä. Pöytä kaipaisi maalausta, mutta sen kansilevyssä on yli 130 neliöreikää, joten en viitsinyt alkaa maalaushommiin. Ennemmin etsin jossain vaiheessa tähän jonkun kivan pöytäliinan.

Parvekkeen vastakkaiseen päätyyn laitoin vain ison valkoisen lyhdyn. Se on ovea vastapäätä, joten syksyllä lyhdyssä palava valo näkyy kauniisti sisällekin.

Tällä hetkellä lyhtyyn ei saa missään tapauksessa laittaa kynttilää - siellä on sorsan pesä!

Vuosi sitten parvekkeellamme oli oikea sinisorsa oikeine poikasineen. Kun muistin minulla olevan tallessa Tildan kaavat sorsaan ja poikasiin, oli itsestään selvää, että sellaiset haluan tehdä. Pojat valitsivat kankaat lintuihin, minä ompelin. Alkuperäinen sorsa teki pesän kukkaruukkuun, mutta tämä Iines kasvattaa poikasiaan Tupua, Hupua ja Lupua lyhdyssä niinestä tekemässäni pesässä.

Tyynyjä parvekkeella riittää enemmänkin. Ne tuovat kivasti väriä ja pehmeyttä. Hauskinta näissä tyynyissä on, että lapset auttoivat ompelussa! Kumpikin poika pyysi saada ommella tyynyn suuaukon käsin kiinni. Olinpas hälmö, kun hetken mietin, viitsinkö antaa hommaa heille. Niin siistiä jälkeä tuli, että saavat ommella seuraavallakin kerralla! Kiitos pojat!

Parvekkeesta voi hyvin nauttia nyt, mutta vielä parempi se on, kunhan saan kaikki esikasvatuksessa olevat taimeni vietyä mökille, hankittua terassimattoa lisää niin, että koko lattia peittyy, hankittua kivempia kukkaruukkuja tai ruukunsuojia jäljelle jääville kasveille, ym... Kaikki aikanaan.

Reipasta toukokuun viimeistä viikkoa Sinulle!

Joulusukka ja muita jouluisia muistamisia

Olemme ystäväni M:n kanssa vaihtaneet vuosittain pienet joululahjat. Tänä vuonna tein poikkeuksen, en antanut lahjaa hänelle vaan hänen seitsenkuiselle pojalleen. Halusin varmistaa hänenkin saavan ikioman joulusukkansa.

Tildan joulusukan ohjetta soveltaen tein sukan. Ruskea kangas on Linumin pellavaa, raidalliset Linumin puuvillaa. Täytteenä vähän liian paksu vanu. Jotta lahjat varmasti menevät oikealle saajalle, applikoin sukkaan omistajan nimen. Linumin punavalkoruudullinen kangas ei ollut paras valinta tähän kirjasintyyppiin, pienet ruudut eivät asetu nätisti vinoihin paikoitellen hyvinkin kapeisiin kirjaimiin, mutta aika ei antanut myöten purkaa kaikkea ja aloittaa alusta. 

Sukan saa kiinnitettyä punavalkoruudullisesta nauhasta tekemästäni lenkistä. Nappi on vain koristeena.

Serkulleni ompelin glögijuhliin viemisinä jouluisia possuja. Kuka on äiti, kuka isä, ketkä lapsia?

Ripustin possut glögipullon kaulaan tuomaan hyvää joulumieltä!

Jouluna on kiva muistaa ystäviä ja sukulaisia. Niille, ketkä ehdin tavata, olen yrittänyt antaa jonkun pienen muistamisen. Muille lähetän joulukortin. Joulukortteja varten painoin Linumin kivipestylle punaiselle pellavakankaalle mustalla tekstin "hyvää joulua" (tumma harmaa olisi ollut parempi väri...). Painetusta kankaasta ompelin sydämiä. Kangas on mielestäni aivan ihanaa, mutta sen väri osoittautui hyvin vaikeaksi kuvattavaksi.

Kiinnitin sydämen valkoiselle kartongille, nimet alle ja joulukortti oli valmis. 

Rentouttavaa 3. adventin iltaa!