29.11.2011

Sammalpalloja

Olen tehnyt jotain ensimmäistä kertaa ikinä. Olen ihastellut niitä ennenkin, jopa miettinyt niiden tekemistä, mutta vasta nyt rohkaistuin yrittämään. Nimittäin sammalpalloja.



Nämä ovat mielestäni hauskoja. Ennenkaikkea niiden tekeminen oli hauskaa. Ja helppoa, kun siihen lopulta ryhdyin. Ilman Lauran ohjeita ja kannustusta ei hommasta olisi ehkä tullut mitään, joten kiitos vinkeistä!

En ole varma, onko keräämäni sammal paras mahdollinen tähän käyttötarkoitukseen, mutta kivoja karvapalloja näistä tuli. Mökillämme kasvaa paljon erilaisia sammalia, toiset sileämpiä ja toiset karvaisempia. Tätä osui silmään keräysreissulla ja tätä oli helppo muokata, joten tällaista tällä kertaa. Jotain koristeita näihin voisi lisätä, mutta ehkä näin marraskuun puolella tällainen riisutumpi versio on ihan hyvä.


Minulla on ihan kamala mato ja toukkakammo. Ja tietenkin, juuri kun olin saanut kolme palloa tehtyä, pöydällä luikerteli joku toukka. Marraskuussa! Meidän keittiössä! Enpä paljoa miettinyt, mitä kaikkea ihanaa lopuilla sammalilla voisi tehdä. Roskiin menivät, kaikki. Kamalaa tuhlausta, tiedän, mutta minkä sitä inhotuksilleen voi.


Yhdessä ruukussa on hyasintti. Sain aiemmin silloin tällöin isötädiltäni nimipäivänäni hyasintin lahjaksi. Hänen kuolemansa jälkeen olen ostanut sellaisen itse itselleni. Hyasintti tullee aina muistuttamaan minua hänestä.


Inspiroivaa alkavaa joulukuuta kaikille lukijoilleni. Ja kommentoijille kiitos edellisen tonttupostauksen kehuista.

24.11.2011

Pellavaisia tonttuja

Viime päivinä olen näperrellyt. Oikein urakalla. Ja mitä kaikesta siitä näpertelystä syntyi? Kaksi tonttua, Sigmund ja Serafiina.


Ompelin tontut Tildan kaavoilla, tilaustyönä. Pyydetty värimaailma oli hyvin pellavainen ja harmoninen. Ja toteutus tietysti sen mukainen. Hyvin maalaisromanttinen. Hillitty.


Tyttötonttu, Serafiina, oli helpompi tehdä. Materiaalivalinnat ja toteutus vain loksahtivat helposti kohdilleen.


Poikatonttu, Sigmund, taas vaati enemmän työstämistä ja pohdintaa. Hankalinta oli poikamaisuuden tavoittaminen pelkällä pellavalla ja niin, että se sopi tytön pariksi. Kun sain hiukset valmiiksi, loppu sujui jo helpommin.


Samaan tilaukseen kuului myös rusetti sydämineen tilaajan kranssiin. Tämän toteutuksessa ei ole käytetty luovuutta juurikaan, pelkkää ompelemista annetun kuvan perusteella, mutta kaunis se on tämäkin, pakko myöntää. (Kuvassa oleva kranssi on omani ja odottaa, että keksin siihen jotain hauskaa, iloista).


Nämä ovat mielestäni kauniita ja ihailen näin harmonisia asioita muiden blogeissa ja kodeissa. Samalla huomaan kuitenkin, että jos tekisin itselleni, varsinkin jouluksi, haluaisin mukaan myös punaista. Minulle punainen on iloisen joulun väri ja kuuluu ehdottomasti ainakin tonttuihin!

Tasan kuukausi jouluaattoon. Kivaa!

21.11.2011

Huovutetut lapaset ja Martta

Mieli on jo kovin jouluinen. Kutkuttavan iloinen ja täynnä ihania ajatuksia erilaisista koristeista ja joulukukista, lahjoista ja joulumuistamisista. I wish - ja to do -listat pitenevät päivä päivältä. Sekä tietysti niiden keskeneräisten töiden määrä. Punaisten ja jouluisten käsitöiden sijasta olen kutonut Novitan Lampolasta lapaset. Piki ja Päkä -väreistä kahden kerroksen raitoina tuli tämän näköiset tumput. Itselle muistiin että 8 puikoilla kulutus 123 grammaa.


Niin harmaa väri, että harmaina päivinä oli hyvin vaikeat kuvattavat. Toisalta niin harmaat, että olisivat sopivat vaikka itse Joulupukille. Ja niin ihanat kädessä, että olisivat aivan ihana joululahja melkein kenelle tahansa. Mutta kaikki ei vielä kuitenkaan ole jouluista. Tein nämä ystävälleni tyttöjen illan emännänlahjaksi. Halusin kuvata lapaset ennen niiden paketoimista, joten pyysin Martan poseeraamaan.


Martta on aito oikea teddy karhu. Tein sen noin viisi vuotta sitten nallekurssilla. Se on tehty mohairista ja täytetty sahanpurulla. Sillä on oikeat lasisilmät ja liikkuvat kädet, jalat ja pää. Martta pitää minulle sohvalla iltaisin seuraa aina kun mies on matkoilla, ja hyvin kärsivällisesti se kuuntelee puikkojen kilinää.


Vielä joku päivä teen Martalle kaverin. Sitä ennen ehkä Martalle villapaidan. Ja sitä ennen ehkä kaikkia kivoja joulujuttuja, koska ihan kohta on jo ensimmäinen adventti!


Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille lukijoilleni!

15.11.2011

Angry Birds osa 2

Ihailen ihmisiä, joilla on aina vain yksi käsityö kesken. Jotka eivät yksinkertaisesti aloita uutta, ennenkuin edellinen on tehty valmiiksi. Itse en siihen pysty. Tälläkin hetkellä minulla on... no jaa, mitäpä niitä laskeskelemaan. Tosiasia vain tuntuu olevan, että välillä huvittaa pistellä ja välillä kutoa ja sitten taas seuraavana päivänä ommella tai sittenkin virkata. Tämä "inspiraation hyödyntämisen maksimoiminen" -teoria tuottaa paljon mielihyvää, kun saa tehdä aina sitä mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä, mutta myönnän, myös pitkiä aikoja ilman valmiin työn mukanaan tuomaa palkitsevaa tyytyväisyyden tunnetta.

Inspiraation hyödyntämisen maksimoimisen takia tämäkin blogi on ollut hiljainen pari viikkoa. Mikään projekti ei ole valmistunut. Vihdoin tänään sain "vihreän joulupallon" valmiiksi. Saanko esitellä: virkattu Angry Birds possu.


Possu tuntui ensi alkuun helpolta tehdä, mutta eipä se sitten ollutkaan. Mittasuhteet teettivät vaikeuksia. Kyselin pojilta aina välillä onko tämä sopiva korvan koko tai käykö tällainen suu. Hyvin ammattimaisesti he saattoivat kommentoida: "ota yksi kerros pois". Pallo itsessään meni sujuvasti, mutta kärsän ja korvat jouduin pariinkiin otteeseen virkkaamaan ja purkamaan. Täydellinen se ei ole vieläkään, mutta ei haittaa, kelpaa pojille hyvin. Itselle muistiin, että lankana Novita Nalle aloevera ja koukku 3½.

Silmät tein taas huovasta, liimasin ja ompelin kiinni. Pupillit maalasin mustiksi. Maali ei kestä kovaa kulutusta, joten kunhan pääsen helmiostoksille, possu saa uudet pupillit. Samoin edellisen postauksen punainen lintu. Korvat ja sieraimet tein niinikään huovasta, kulmakarvat ompelin villalangalla. Muuten täytin possun vanulla, mutta kärsään leikkasin superlonin ajatuksella, että pysyisi paremmin muodossaan.


Hyvin on possu päässyt jo poikien - ja muiden lintujen - leikkeihin mukaan. Mutta saako se pysyä "kukkona tunkiolla"...


... vai joutuuko se heti hyökkäyksen kohteeksi, sen aika näyttää.


Keräsin viikonloppuna mökiltä korillisen sammalta seuraavaan projektiini (tai korjaan, yhteen seuraavista projekteistani). Aika tyytyväisenä possu nautiskeli olostaan sammalvuoteellaan.


Mökillä oli kukassa kesällä pistokkaasta istuttamani ruusu malva. Hieman tavanomaisesta poikkeava joulukukka, mutta pikkujouluaikaan sopivana marraskuun kukkijana saa kyllä täydet 10 pistettä!

3.11.2011

Virkattu Angry Birds

Ensin se oli vain punainen pallo. Virkattu, vanulla täytetty pallo, jota oli kiva puristella kädessä.  Muistutti aika paljon joulupalloa. Tai stressipalloa. Mutta kun lisäsin siihen mustaa, valkoista ja keltaista, se ei ollutkaan enää niin jouluinen. Se muuttui itse asiassa hyvinkin vihaiseksi. Ja hyvin lintumaiseksi. Siitä tuli angry birds.


Meillä ei (vielä) pelata Angry Birdsejä. Tai ainakaan ihan oikeasti. Pojat ovat pelanneet puistossa niin, että kahdella kaverilla, joilla on oikeat linnut, ampuvat niillä kuopusta. Kuopuksella ei tähän asti ole ollut omaa lintua, ja kun hänellä on vihreä takki, hän on ollut possu. Kuopus sitten eräänä iltana sanoi surullisella äänellä minulle, että: "Äiti, mä oon possu niin kauan kuin mulla ei ole omaa angry birdsiä. Voisitko tehdä mulle sellaisen?" Ei kai noin kauniiseen kysymykseen ole muuta vastausta kuin, että tottakai, voin ainakin yrittää.


Lintu ei ole täydellinen (nokka on vinossa, se on etupainotteinen, mahan vaalea osuus on liian alhaalla jne), mutta kuopus on tyytyväinen omaan lintuunsa ja niin olen minäkin. Varsinkin sen toteutukseen. Virkkasin linnun laatikosta löytyneillä langoilla ja ilman ohjetta! Totesin, että onpa hyvä, että niitä jämälankoja on riittävän laaja valikoima, samoin kuin kasa erilaisia klipsejä ja huopia ja maaleja ym ym.


Lankoina käytin Novitan Nallea ja Woolia, koukkuna 3½. Silmät ja kulmakarvat tein huovasta, silmämunat reunustin vielä langalla, pupillit maalasin.


Tätä oli hauska tehdä, vaikkakin aika moinen näpertäminen oli silmissä. Mutta nyt on yhden alkuperäisen lisäksi meidän perheessä yksi tee-se-itse angry birds.


Kuin yhdestä suusta pojat tilasivat samaan sarjaan possuja ja munia. Sanoin, että eihän minulla edes ole kultaista lankaa. "Ei se haittaa, keltainen käy kyllä ihan yhtä hyvin." Eli jos en mitään muuta käsityötä keksi näin joulun alla niin näitä saapi virkata!