Niin vain on kuopuksemmekin täyttänyt kahdeksan vuotta. Syntymäpäiviä on juhlittu kahteen otteeseen, ensin sukulaisten ja sitten kavereiden kanssa. Teemana päivänsankarin itsensä valitsema Super Mario, niin kuin jo aiemmin paljastin. Ja miten mainio teema tuo olikaan, niin paljon ideoita ja materiaalia löytyi netistä (suurin apu minulle oli tämä sivusto).
Jokainen juhlapöytä tarvitsee kukkia, niin myös tämä. Pojat tekivät netistä löytyneen mallin mukaan hamahelmistä tuli- ja jääkukkia. Minä puolestani maalasin säilykepurkkeja, liimasin tehdyt kukat niiden pohjiin ja peitin pohjan "mullalla" eli puhki kuluneilla sammarinlahkeilla. Eipä tarvitse huolehtia kastelusta... Sahasin myös viemäriputkea ja maalasin palat pelin väreihin sopiviksi koristeiksi.
Yksikin viirinauha "Happy Birthday" -tekstillä luo juhlan tuntua.
Samoin pöydän yläpuolelle ripustetut kultakolikot.
Pöydällä oli koristeena netistä tulostettuja ja sitten leikkaa-liimaa-askartele menetelmällä valmistettuja tiililaatikoita sekä suklaisia kultakolikoita. Juomalasien virkaa toimittivat lasipullot, joihin oli tulostettu aiheeseen sopivat etiketit. Pilleihin liimattiin nimilaput ja sprite värjättiin siniseksi ja vihreäksi.
Ja tietysti ainakin osa tarjottavista oli Super Mario -aiheisia. Tähtipipareita.
Ja vihreitä myrkkysieniä (porkkanamuffinsseja), koristettuna vielä varmuudeksi pelin hahmojen kuvilla.
Lakujuustokakkukin (Hellapoliisin ohjeella) oli erittäin sopiva kun jokainen pala liputettuun Luigin, Marion tai Bowserin tunnuksilla.
Pientä näpertelyä, pastavärien käytön opettelua, kirkkaita värejä, yhdessä suunnittelua ja tekemistä. Poika nautti juhlistaan, niin minäkin. Mutta miten tuo pieni poikani voi olla jo kahdeksan vuotias? Ekaluokka melkein käytynä? Älä kasva niin nopeasti, rakas, en pysy perässä, en ehdi nauttia sinusta tarpeeksi.
Onneksi olkoon!
29.5.2014
16.5.2014
Virkattuja sieniä - ja minitomaatti
Olen virkannut sieniä. Enkä mitä tahansa sieniä, vaan Super Mario -voimasieniä.
Kuopuksen 8-vuotissynttärit lähestyvät ja kaverisynttäreitä vietetään Super Mario -teemalla. Kiipesin latvasta puuhun ja aloitin kiitoslahjoista. Hölmöläisen hommaa, koska enhän edes tiedä vielä, kuinka moni kutsutuista pääsee juhliin. Mutta näitä oli niin kiva tehdä, etten ajatellut, jääkö niitä sitten yli.
Värit määräytyivät sen mukaan, mitä varastostani löytyi. Esikoinen ilmoitti, että muuten ihan hyvä, mutta sininen on ihan väärän värinen. Ei voi mitään, tätä lankaa oli, joten tämä saa kelvata. Netistä löytyy useampiakin ohjeita, mutta sovelsin tämän omasta päästä. Langat muistaakseni Mandarin Petit ja koukku 3mm.
Pienien avaimenperien tekemiseen meni yllättävän paljon aikaa. Ei niinkään virkkaamiseen, mutta silmien ompelemiseen ja osien sekä klipsin kiinnittämiseen. Ja toki niitä tuli tehtyä yhdeksän kappaletta. Kaikki klipsit ovat vähän erilaisia, ne ovat kertyneet milloin mistäkin mainosavainnauhasta (jotka olen kerännyt talteen ajatuksella, että niitä voi joskus tarvita).
Lasten kanssa askarreltiin kysymyslaatitkoita, joihin avaimenperät "paketoidaan" ja jotka annetaan vieraille juhlien päättyessä. En tiedä, mitä vieraat pitävät näistä, mutta tuleva päivänsankari on tyytyväinen joten niin olen minäkin.
Tämä oli kiva projekti, ja mikä parasta, kaikki tarvikkeet löytyivät varastosta (miehelle kiitos kysymyslaatikoiden kuvien tulostamisesta). Eniten minua on kuitenkin tällä viikolla ilahduttanut tomaatin kukkien seasta löytynyt ihan minimaalinen raakile! Onneksi viikonlopuksi on luvattu aurinkoa ja lämpöä, tämän pikkuisen täytyy nimittäin kasvaa ja punastua reilusti ennenkuin siitä on syötäväksi asti.
Aurinkoista viikonloppua Sinulle!
Kuopuksen 8-vuotissynttärit lähestyvät ja kaverisynttäreitä vietetään Super Mario -teemalla. Kiipesin latvasta puuhun ja aloitin kiitoslahjoista. Hölmöläisen hommaa, koska enhän edes tiedä vielä, kuinka moni kutsutuista pääsee juhliin. Mutta näitä oli niin kiva tehdä, etten ajatellut, jääkö niitä sitten yli.
Värit määräytyivät sen mukaan, mitä varastostani löytyi. Esikoinen ilmoitti, että muuten ihan hyvä, mutta sininen on ihan väärän värinen. Ei voi mitään, tätä lankaa oli, joten tämä saa kelvata. Netistä löytyy useampiakin ohjeita, mutta sovelsin tämän omasta päästä. Langat muistaakseni Mandarin Petit ja koukku 3mm.
Pienien avaimenperien tekemiseen meni yllättävän paljon aikaa. Ei niinkään virkkaamiseen, mutta silmien ompelemiseen ja osien sekä klipsin kiinnittämiseen. Ja toki niitä tuli tehtyä yhdeksän kappaletta. Kaikki klipsit ovat vähän erilaisia, ne ovat kertyneet milloin mistäkin mainosavainnauhasta (jotka olen kerännyt talteen ajatuksella, että niitä voi joskus tarvita).
Lasten kanssa askarreltiin kysymyslaatitkoita, joihin avaimenperät "paketoidaan" ja jotka annetaan vieraille juhlien päättyessä. En tiedä, mitä vieraat pitävät näistä, mutta tuleva päivänsankari on tyytyväinen joten niin olen minäkin.
Tämä oli kiva projekti, ja mikä parasta, kaikki tarvikkeet löytyivät varastosta (miehelle kiitos kysymyslaatikoiden kuvien tulostamisesta). Eniten minua on kuitenkin tällä viikolla ilahduttanut tomaatin kukkien seasta löytynyt ihan minimaalinen raakile! Onneksi viikonlopuksi on luvattu aurinkoa ja lämpöä, tämän pikkuisen täytyy nimittäin kasvaa ja punastua reilusti ennenkuin siitä on syötäväksi asti.
Aurinkoista viikonloppua Sinulle!
10.5.2014
Mielitekoja
Enhän minä lisää rättejä olisi tarvinnut, joten katsotaan, jäävätkö nämä odottamaan omaa käyttöä vai päätyvätkö lahjaksi.
Mielitekoihin on kuulunut myös Dumle-keksit siitä asti, kun näin niitä kaupassa. En tiedä, ovatko joku uutuus, mutta minä näin niitä viime viikolla ensimmäisen kerran. Kovin oli pieni pussi, joten jätin sen kauppaan. Sen sijaan ostin pussillisen Dumle-karkkeja. Täältä löytyi mainio resepti, jonka lasten kanssa toteutin tänään. Paljon enemmän Dumle-keksejä kuin vain pieni pussillinen Maistuisiko sinulle?
5.5.2014
Sitä sun tätä ja vähän vierestäkin
Vappu oli ja meni. Joimme simaa ja paistoimme donitseja. Herkullista, mutta niin oli vauhdikasta, etten ehtinyt tärkeitäkään asioita kuvaamaan. Mökillä ei vauhtia haittaa viileämmätkään päivät. Halkohommia tuli tehtyä paljon, ja katsokaa, mikä aarre osui silmiini! Aion sahata halosta ohuen kiekon ja toivon, ettei se pahasti halkea kuivuessaan. Kehykset ympärille tai kaunista nauhaa, ja täydellinen koriste vajaan on valmis.
Haluaisin oppia nauttimaan luonnon omista aarteista enemmän. Hyödyntämään niitä paljon nykyistä enemmän. Pääsiäisenä otin askeleen haluamaani suuntaan, koristelin kankaiset lauatasliinat pellavanarulla ja pajunkissalla. Rouheaa ja yksinkertaista, mutta minä tykkäsin.
Näiden höpinöiden ja ajatusten keskellä kuopus ilmoitti tarvitsevansa Vappuasuksi Luigin hatun. Hänen ilmeensä ei värähtänytkään eikä äänensä epäröinyt hetkeäkään, ettenkö sellaista pystyisi tekemään. Kiitos luottamuksesta, poikani! Mutta niin oli hauska pyyntö Super Mario -fanilta, että äiti sen mielellään toteutti.
Täältä löysin kaavat Luigin hattuun. Eurokankaasta kävin ostamassa vihreää puuvillakangasta, valkoisen merkin (valkoista velouria) ja L:n tein applikoimalla. Vähän liian myöhään muistin, että olisi kannattanut käyttää irtirevittävää tukikangasta. Vähän tuo merkki venyttää kangasta rumasti, mutta se ei haitannut kuopuksen menoa.
Vielä viikset naamaan ja vappuasu oli valmis. Viikset tein liimaamalla kaksi kerrosta huopaa päällekkäin ja leikkaamalla muotoonsa. Kiinnitys maalarinteipillä kuopuksen naamaan ei ollut kovin kestävä, mutta en tiedä, millä muullakaan olisin ne kiinnittänyt. Hahmo ja asu ovat kovin keinotekoisia, mutta niin oli lapsen riemu aitoa, että homma kannatti. Kiva projekti, josta tuli äidille hyvä mieli
Aurinkoista toukokuun alkua teille kaikille ja uudelle lukijalle sydämellisesti tervetuloa mukaan!
Haluaisin oppia nauttimaan luonnon omista aarteista enemmän. Hyödyntämään niitä paljon nykyistä enemmän. Pääsiäisenä otin askeleen haluamaani suuntaan, koristelin kankaiset lauatasliinat pellavanarulla ja pajunkissalla. Rouheaa ja yksinkertaista, mutta minä tykkäsin.
Näiden höpinöiden ja ajatusten keskellä kuopus ilmoitti tarvitsevansa Vappuasuksi Luigin hatun. Hänen ilmeensä ei värähtänytkään eikä äänensä epäröinyt hetkeäkään, ettenkö sellaista pystyisi tekemään. Kiitos luottamuksesta, poikani! Mutta niin oli hauska pyyntö Super Mario -fanilta, että äiti sen mielellään toteutti.
Täältä löysin kaavat Luigin hattuun. Eurokankaasta kävin ostamassa vihreää puuvillakangasta, valkoisen merkin (valkoista velouria) ja L:n tein applikoimalla. Vähän liian myöhään muistin, että olisi kannattanut käyttää irtirevittävää tukikangasta. Vähän tuo merkki venyttää kangasta rumasti, mutta se ei haitannut kuopuksen menoa.
Vielä viikset naamaan ja vappuasu oli valmis. Viikset tein liimaamalla kaksi kerrosta huopaa päällekkäin ja leikkaamalla muotoonsa. Kiinnitys maalarinteipillä kuopuksen naamaan ei ollut kovin kestävä, mutta en tiedä, millä muullakaan olisin ne kiinnittänyt. Hahmo ja asu ovat kovin keinotekoisia, mutta niin oli lapsen riemu aitoa, että homma kannatti. Kiva projekti, josta tuli äidille hyvä mieli
Aurinkoista toukokuun alkua teille kaikille ja uudelle lukijalle sydämellisesti tervetuloa mukaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)