28.8.2014

Kaveripatja

Olen aloittanut kunnon syyssiivouksen. Tai se on ehkä tavoitteena, ensin pitää tehdä totaalinen järjestely ja etsiä kaikille tavaroille se kuuluisa oma paikka, se on odottanut muutostamme asti eli noin puolitoista vuotta. Aloitin järjestelyn makuuhuoneestamme ja sängyn alta. Outo paikka aloittaa, mutta jonkun oli oltava ensimmäinen. Sängyn alle oli varastoitu mm. kolme vähän eri kokoista lastenpatjaa. Kaksi patjoista oli päällystetty Disneyn Autot kankaalla aikana, jolloin patjoja käytetiin temppupatjoina. Irrallisina ja erilaisilla kankailla päällystettynä patjoilla ei ollut enää käyttöä. Poistin vanhat kankaat ja leikkasin patjoista kolme samankokoista palaa. Pojat valitsivat uutta kangasta Eurokankaasta. Tämä oli lähtökohta kaveripatjalle, jollainen meiltä on puuttunut.


Patja on noin 8 cm paksu, mikä paksun maton päällä riittää oikein hyvin lasten kavereille. Aikuiselle patjaa ei ole tarkoitettu kokonsakaan puolesta, 75 cm * 195 cm.


Koko patjan idea on, että sen saa taitettua helposti kasaan ja piilotettua sängyn alle, kun se ei ole käytössä. Sinne se uppoaa lelulaatikoiden viereen.


Patjan palat, tai tarkemmin sen päällikangas, on ommeltu kiinni toisiinsa kulmista, jolloin muodostuu pitkät saranat. Nämä saranat mahdollistavat patjan taittamisen kasaan ja toisaalta pitävät palat kiinni toisissaan patjan ollessa levitettynä.


Kankaan ruudut asettuivat helposti kohdilleen ja näyttävät siistiltä patjan ollessa pinottuna.  Kangas on ihanan pehmeää, melkein flanellimaista, joten saa nähdä, miten se kestää käytössä. Tottakai patjan ompelemisessa oli oma hommansa, mutta olen iloinen kun sain kierrätettyä vanhat patjat eikä tarvinnut hankkia uutta kaveripatjaa, kolme metriä kangasta riitti. Kuvausrekvisiittana minun vanha unikaverini melkein 40 vuoden takaa.


Elokuun viimeinen viikonloppu on ohan kohta käsillä. Nautitaan siitä!

23.8.2014

Toilettilaukku pojalle

Toilettilaukku, meikkipussi, beauty bag, rumuuspussi, hygienialaukku. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja kaikkia niitä pyörittelin mielessä, kun huomasin esikoisen tarvitsevan sellaista. Erilaisia pussukoita on maailma pullollaan, mutta Nalle Puh ei enää sytytä kolmasluokkalaista ja äiti ei lämmennyt teineille ja vanhemmille sopiville malleille. Joten perinteinen ratkaisu käyttöön ja ompelukone laulamaan tee-se-itse -hengessä.


Mallia ja ideaa otin omasta Marimekon meikkipussistani. Kuva on esikoisen itsensä valitsema, tai melkein. Hän valitsi hahmoksi Bart Simpsonin, minä etsin netistä kuvan, jonka luulin pystyväni applikoimaan. Ompelukoneeni kaipaa kipeästi huoltoa eikä applikointi senkään takia onnistunut kovin hyvin. Kankaana fleece ei myöskään ole niin kiitollinen kuin velouri olisi ollut, mutta tällä mennään. Kyllä hahmon tunnistaa, vaikka se hiukan mulkosilmäinen onkin.


Ei laukussa vielä paljoa tavaraa ole, lähinnä hammasharja ja -tahna sekä kampa, mutta halusin sisälle pari taskua vaikka laastareita varten. Eiköhän tuotteiden määrä pikku hiljaa ala kuitenkin lisääntyä.


Tämä oli kiva projekti siinä mielessä, että kaikki materiaalit löytyivät varastoistani. Päällikangas on vanhoista housuistani (samoista lahkeista kuin mistä ompelin kuopuksen penaalin vuosi sitten), vuorina käytin jostain urheilutpahtumasta saatua "jumppapussia". Vetoketju "vetonaruineen" on niinikään kierrätetty, enkä edes muista, mistä tuo taskuissa käyttämäni verkko on peräisin. Laukun päädyssä oleva lenkki on alunperin vyölenkki.


Vetoketjun toiseen päähän ompelin samasta kankaasta "lätkän" helpottamaan vetoketjun käyttämistä. Laukun reunat kanttasin vinonauhalla. Nauha olisi saanut olla jotain rouheampaa ja vähän leveämpää, mutta tätä löytyi kaapista joten sitä käytin.


Toilettilaukku on toimiva ja esikoinen on siihen tyytyväinen. Minä olen iloinen kun sain tehtyä jotain tarpeellista ja käytännöllistä varastosta löytyvistä materiaaleista. Mutta miksi Simpsonin kuva ei ole keskellä, sitä ei kannata edes kysyä....


Rentouttavaa lauantai-iltaa Sinulle!

20.8.2014

Kesän satoa

Vettä tulee kaatamalla. Voi kaiketi sanoa, että syksy on täällä. On sopiva aika summata kesän satoa, ainakin villasukkien ja omenoiden osalta. Omenasato on alla olevassa kuvassa koko komeudessaan - yksi ainoa omena. Ei tule piirakkaa, ei paistosta, ei hilloa, ei mehua. Taidan nauttia sen sellaisenaan ja toivoa kovasti, että ensi vuonna omenoita olisi enemmän.


Halu kutoa villasukkia iski voimallisesti alkukesän viileinä sadepäivinä. Ilma oli niin harmaa, että Novitan Nallen karkkivärit melkein kiljuivat halusta päästä puikoille. Ja kieltämättä, lopputuloksena on aikamoisia karkkisukkia.


En todellakaan tiedä, kenelle nämä sukat päätyvät, perhe- tai tuttavapiirissä ei ole sopivan kokoisia jalkoja (kaikki sukat ovat 29-34 kokoa). Kerrankin kudoin vain mielen mukaan, nautin värien sommittelusta ja villalangasta puikoilla. Ehkä lahjoitan nämä koulun myyjäisiin, tuskin ne kuitenkaan käyttämättä jäävät.


Kesän satoa on myös tilaustyönä ompelemani nimikoitu viirinauha pienelle pojalle. Mitään aasinsiltaa muuhun postaukseen en keksi tähän hätään, joten yksinkertaisesti lisään kuvan tänne muistini virkistykseksi.


Nautitaan sateen ropinasta, sytytellään kynttilöitä, käperrytään sohvalle tekemään käsitöitä.

12.8.2014

P niinkuin...

Pieniä koululaisia. Ei enää niitä kaikkein pienimpiä, mutta kuitenkin jännittyneitä lapsia ensimmäisenä koulupäivänä kesäloman jälkeen. P niinkuin päättyvät helteet, paluu arkeen.

P niinkuin sukunimemme ensimmäinen kirjain.


Kirjain on pahvinen ja sellaisena se on pyörinyt kotonamme etsien paikkaansa muutaman vuoden. Vihdoin sain sen päällystettyä harmaalla kivipestyllä pellavalla. Tällaisena meidän kirjaimemme on juuri sopivan rouhea eteisen valokuvaseinälle. Seinällä on vielä tyhjiäkin kehyksiä, koska matkakuvat, joissa olisi koko perhe, ovat rajallinen luonnonvara.


Joskus pieni pala kangasta, muutama pisto ja vähän liimaa saa ihmeitä aikaan. Tässä kuva lähtötilanteesta.


P niinkuin pojan tyyny. Kävin kesällä mökille kertyneiden kankaiden pinoa läpi. Kun tämä Linumin raidallinen kankaanpala osui käteeni, tiesin heti, että haluan siitä esikoisen siniseen huoneeseen tyynyn. Tyynyn paikka on valkoisessa nojatuolissa (katsotaan, kauanko se siinä pysyy), mutta sen verran orvon oloinen tyyny on, että se kaipaisi kaverikseen jonkun vielä sinisemmän tyynyn, mielellään kudotun.


Nyt sinistä väriä tuovat tyynyn kulmissa olevat tupsut. Oli yllättävän vaikeaa löytää kankaaseen sopivaa lankaa. Lopulta yhdistin SandnesGarnin Sisua ja jämäkerän Mondialin MerinoSportia (molemmat löytyivät varastostani) ja sain tupsun, jonka väri oli riittävän lähellä tyynyn värejä. Esikoinen on tyytyväinen, joten niin olen minäkin.


P on myös ne kaikki pienet arkea helpottavat asiat, jotka toimiessaan ovat suorastaan näkymättömiä. Meillä yksi niistä on peltinen purkki eteisen nurkassa. Hiekkapurkkiin pojat saavat tyhjentää kengissään olevat hiekat. Minun on paljon helpompaa tyhjentää purkki kuin imuroida koko eteinen. Hyväksi havaittu pieni juttu, jonka koristelin kirjoittamalla purkin kylkeen SABLE-HIEKKA-SAND liitutaulutarrasta leikkaamillani kirjaimilla. Jos mikään muu sana ei jää ensimmäisen vieraan kielen tunnilla mieleen, niin toivottavasti edes hiekka.


P niinkuin paljon iloa päivääsi ja puuhakasta elokuuta Sinulle!

2.8.2014

Rästihommia

Niitä kertyy ainakin minulle. Enkä nyt tarkoita sitä, että kesähelteellä vaihtaa imuroinnin uintihetkeen tai lykkää tiskaamista seuraavaan päivään, kun yksi puhdas lasi löytyi vielä illalla. Tarkoitan omaa huonoa tapaani aloittaa projekteja ja tehdä ne puolitiehen. Ja sitten on talo täynnä erilaisia listoja, joissa noita rästihommia luetellaan.

Hyvä esimerkki ovat mökkimme terassilla olevat korituolit. Ostin niiden pehmusteisiin kangasta maaliskuussa 2012. Yhden päällisen ompelin samaisena keväänä / kesänä, mutta loput jäivät odottamaan.


Tuolloin tuoleja oli vielä kolme, joten jouduin kikkailemaan, että sain kankaan leveyden riittämään.


Vaikka tyynyjä säilytetään sisällä, on kaksi aurinkoista kesää tehnyt tehtävänsä ja haalistuttanut kangasta. 


On ajan kulumisella kyllä puolensakin. Kolme tuolia ei kunnolla löytänyt paikkaansa terassillamme, mutta yhden tuolin hajoaminen viime kesänä edesauttoi asiaa. Kun toisesta tuolista sahattiin kaksi jalkaa lyhyemmäksi, mahtuvat tuolit nyt täydellisesti katon alle. Tämä on lempipaikkojani kesäpäivänä, istua varjossa ja suojassa sateelta. 


Ja kun olin päässyt vauhtiin, jatkoin rästihommien tekemisellä. Terassikalusteilla edelleen. Kaksi vanhaa tuolia piti saada kunnostettua jo vuosi sitten juhannukseksi. Tuoleja, joiden "sisarukset" kunnostin keväällä 2013 kaupunkiin parvekkeelle (klik). Mutta aina tuli jotain muuta ja homma odotti puoli valmiina. Vihdoin sain tuolit hiottua loppuun. Vanha sininen käsittely kuultaa edelleen läpi (käsittelin tuolit Valtti Terassiöljyllä), mutta se ei haittaa. Olkoon se muistutus tuolien historiasta.


Ompelin pehmusteet Ikean kankaasta. Kierrätin pehmusteiden vanun edellisistä pehmusteista, joten jouduin käyttämään samaa lovitettua mallia. Hyvin pehmusteet pysyvät paikoillaan näinkin, mutta solmittavat nauhat olisivat ehkä peittäneet pari kriittistä sinistä kohtaa.


Työ oli iso ja tylsä (puolustelen itseäni, että se oli jäänyt rästiin), mutta miten ihanaa, että se on nyt tehty! Ruokapäydän ympärillä on vihdoin kuusi tuolia. Ei samaa sarjaa, mutta riittävän saman henkiset. Nyt vanahojen tuolien Linumin raitakankaasta ompelemani pehmusteet näyttävät niin kulahtaneilta, että ne odottavat vuorostaan uusia päällisiä. Mutta saavat odottaakin, vielä en laita niiden ompelemista tehtävälistalle.


Nyt nautitaan kesästä ja tehdään mieluisia käsitöitä!