26.2.2017

Lapaset suomalaisesta villasta

Tuomaan markkinoilta joulukuun alussa tarttui mukaani vyyhti Kalliomäen tilan karstalankaa, suomalaista villaa, josta puolet on alpakkaa. Tiesin haluavani kutoa itselleni lapaset tästä ihanan karheasta ja villalta tuoksuvasta langasta (eikä siihen mennyt kuin melkein kolme kuukautta).


Ranneosaan kudoin joustinpalmikkoa tuomaan edes vähän ilmettä muuten hyvin peruslapasiin. Tein lapasista napakat, koska ne aina venyvät käytössä jonkun verran. Ja tiiviit, kudoin nämä 3 mm puikoilla 42 silmukalla.


Nämä lapaset tulevat aluslapasiksi ja ovat toivottavasti lämpimät. Tarkoituksenani oli kutoa huovutetut tumput näiden päälle, mutta kuten huomaat, LettLopit ovat edelleen koskemattomat. Hiihtolomalla oli niin ihanat kelit ja sopivasti uutta lunta, että en yksinkertaisesti ehtinyt. Ehkäpä ensi viikolla!


Nautinnollista helmikuun loppua!

19.2.2017

Lontoo pipot

Kävin marraskuussa esikoisen kanssa Lontoossa viettämässä harvinaista äiti-poika-laatuaikaa. Mikä ihana miniloma! Ei huomion jakamista kahden lapsen kesken, ei jatkuvaa kompromissien tekemistä, ei kinastelua ja tönimistä ja erotuomarina toimimista. Sain huomata esikoisesta kasvaneen herrasmiehen, joka aina välillä tarjoutui kantamaan reppuani ja joka söi illalla kanssani salaattia!

Esikoisen toiveesta kävimme Harry Potter-studiolla ja Towerin linnassa, minun toiveesta kävimme Loop:ssa. Kaiken netistä lukemani hehkutuksen jälkeen olin vähän pettynyt liikkeen tarjontaan ja huomasin jopa ikävöiväni Snurrea. Oli turha lähteä merta edemmäs kalaan. Tai no, ei nyt sentään ihan turha. Matkaan tarttui mm. Shetland Spindriftin Jamieson's lankaa. Lähemmäksi englantilaista villalankaa ei päässyt. Esikoinen toivoi minun tekevän pipot hänelle ja kuopukselle ja valikoi värit niihin.


Ensin valmistui kuopuksen pipo, vähän erikoinen mutta meidän perheessä ihan sopiva tuliainen. Olin kuvitellut kutovani pipon, jonka alin kolmannes on sininen, toinen kolmannes valkoinen ja ylin harmaa. Kuten huomaatte, kuuntelin kuopuksen toiveita ja lopputulos on hyvin erilainen kuin mielikuvani. Pakko myöntää, että en pitänyt langan kutomisesta en sitten yhtään, mutta pesun jälkeinen hieman huopuneen tuntuinen pinta miellyttää minua. Tämä pipo pääsi heti käyttöön.


Esikoisenkin piposta tuli aivan erilainen kuin mitä olin luullut tekeväni. Siihen ompelin valkoisesta fleecestä vuorin, jotta karhea lanka ei kutittaisi. Saatuani pipon valmiiksi ihmettelin, miksei esikoinen ottanut Lontoo-pipoaan käyttöön. "Se menee maalle, on hyvä mökkipipo", hän totesi. Vai niin, ajattelin mielessäni ja ymmärsin epäonnistuneeni. Aina ei voi tietää, mitä lapsi haluaa ja tarkoittaa, ei vaikka hän olisi itse mukana suunnittelemassa ja tekemässä päätöksiä.


Huomenna lähdemme mökille hiihtoloman viettoon. Ehkäpä valkoinen pipo on kuin onkin todella hyvä pipo rämpiä metsässä, laskea pehvamäkeä sammaleisella kalliolla ja kiivetä puihin... Hyvää hiihtolomaa!





10.2.2017

Sinivalkoisia sukkia vastasyntyneille

Touhukas viikko takana! Olen kutonut. Niin paljon, että hartiat ovat ihan jumissa, vaikka valmista ei ole tullut. Langanostolakko on pitänyt eikä vielä ole pelkoa siitä, että langat loppuisivat kesken. Olen ommellut, työn alla vaatteita lapsille. Ei mitään akuuttia tarvetta, mutta kun on vaan niin kiva ommella pitkästä aikaa. Olen kantanut mattoja ulos pakkaseen tuulettumaan ja nauttinut pitkistä lenkeistä koiran kanssa auringonpaisteessa. Ainoa valmistunut käsityö on kahdet junasukat vastasyntyneille.


Minäkin halusin osallistua 100-vuotiaan Suomen kunniaksi järjestettävään vastasyntyneiden villasukkakeräykseen. Pehmeää Novitan Woolia ja jotain tuntematonta valkoista villalankaa kutoutui suloisiksi vauvan sukiksi. Kirkkaampi sininen olisi tietysti ollut suomalaisempi, mutta kun kaikki sinisen sävyt hyväksytään, ovat nämä vaaleat siniset ihanan vauvamaisia.


Touhukasta viikonloppua Sinulle!

4.2.2017

Irtohuput ruokapöydän tuoleille

Sisko pyysi minua ompelemaan ruokapöydän tuoleilleen irtohuput. Simppeli ja nopeahko työ, ajattelin hommaan lupautuessani. Kuusi tuolia, joista neljä samanlaista ja 2 vähän erilaista.  


Mutta ei kai mikään työ ole koskaan niin yksinkertainen ja nopea tehdä, kuin ajattelee. Tai sitten minä vain yliarvioin omat taitoni ja ompelutahtini ja yllätyn joka kerta, kun aikaa meneekin tuplasti tai triplasti se, mitä olen ajatellut. Ruutujen kohdistaminen, tereen tekeminen ja tarranauhojen ompeleminen, kaikki ovat vihdoin kohdillaan ja kuusi tuolia uudestaan huputettuina.


"Helppo" tapa antaa tuoleille lisää elinaikaa! Nyt suunnittelemaan Runebergin päivän leipomuksia!