31.5.2012

Kankainen muovikassi

Tänään on juhlittu esikoisen kevätjuhlia. Suvivirttä ei laulettu, joten pystyin seuraamaan koko esityksen ilman kyyneleitä. Esitys oli kiva, mutta jäin kaipaamaan suvivirttä - ihan kuin kesäloma ei olisi vielä alkanutkaan.

Eskarin opettajia lahjottiin kesäkasseilla. Kankaisilla muovikasseilla. Värikkäät opettajat saivat värikkäämmät kassit, "harmaammat" opettajat harmaa valkoiset.


Näitä kasseja on ollut jo pari vuotta useissa eri blogeissa. Idea kassin tekemisestä on muhinut mielessä, mutta koska akuuttia tarvetta sellaiselle ei ole ollut, se on jäänyt toteuttamatta tähän asti. Törmäsin ihaniin Finlaysonin kankaisiin, joita oli pakko saada - jos ei kokonaan itselleen niin ainakin siksi aikaa, kun niistä ompelee jotakin. Värikäs Rio ja harmaavalkoinen POP. Ja tosiaan, eskarin opettajille piti keksiä jotain kivaa muistamista kesäksi. Kolme kärpästä yhdellä iskulla siis, se on jo aika hyvin!


Mutta sitten tuli se tenkapoo. Pitäisikö kassi vuorittaa, jotta siitä tulisi siisti? Ei, en halua, silloin siitä tulee liian paksu ja se ei enää kulje mukana kätevänä varakassina. Miten siitä sitten saa siistin? Kiitos blogimaailman, törmäsin ranskalaiseen saumaan, tein kaikki saumat french seamilla. Loistava keksintö kaikessa yksinkertaisuudessaan. Miksei kukaan ole kertonut tästä minulle aiemmin!


Käytin mallina kaupan muovikassia, mutta vain mallina. Mitat tulivat kankaan mukaan, yhdestä leveydestä tuli sopivasti kolme kassia ja noin metrin pituus riitti sopivasti. Mutta sitten tyssäsi taas. Jos teen saumat kantokahvoihin niin kuin muovikassissa, niistä tulee aika paksut eikä kassi ole enää mukava kantaa. Eli sauma pohjaan. Vaan miten sitten saan suuaukon viimeisteltyä siistiksi? Kaksi ensimmäistä kassia saivat sisäpuolelleen kanttauksen valkoisella nauhalla. Hidasta ommella, mutta siisti lopputulos.


Kunnes kanttinauha loppui ja taas piti miettiä. Päätin kokeilla vain kääntää reunat. Ihan siisti niinkin.


Edelleenkään en tiedä, miten suuaukon kulmat saisi oikeasti siisteiksi. Kulmat on pakko leikata auki, jotta kankaan saa käännettyä, mutta miten ne pitäisi ommella, jotta ne eivät rispaannu ja hapsota, kun kassissa ei ole vuoria? Neljä kassia eskarin opettajille paketoin sellofaaniin ja sidoin rusetin pellavanarusta. Koristeeksi vielä tervalepän käpyjä ja lahjat olivat valmiit.


Oletin kassien olevan hyvinkin yksinkertaisia ja nopeita tehdä, vaan eipä olleetkaan. Tottakai seuraavat menevät jo helpommin. Kesällä kassin voisi antaa vaikka ruoilla ja herkuilla täytettynä tuliaisina vierasperheen emännälle.

28.5.2012

Koirakakkua ja sorsanpoikasia

Viikonloppuna juhlimme kuopuksen 6-vuotissynttäreitä. Niin iso poika jo, että yhden käden sormet eivät riitä ikää näyttämään ja että osaa kertoa ajan lahjaksi saamastaan kellosta. Kuitenkin niin pieni poika vielä, että lahjana saatu pehmokoira "voitti" legopoliisit ja ninjagot ja bey bladet ja kulki pojan kainalossa juhlien loppuajan.

Kyllä, kuopus on koirafani ja siksi oli kaiketi itsestään selvää tehdä hänelle koirakakku. Kultainen noutaja on hänen lempirotunsa, joten sellaista tekemään. Yhdessä etsimme netistä inspiraatiota ja tällainen isokuonoinen, surusilmäinen pentu siitä tuli.


Eilen kuoriutuivat parvekkeellamme pesineen Iines-sorsan munat. Kovin lähelle pesää emme uskaltaneet mennä, niin ärhäkkäästi Iines poikasiaan suojeli. Tarkoituksena oli siirtää poikaset ja vaikka koko pesä alas pihalle, mutta ajattelimme lykätä hommaa parilla päivällä.


Tänään koko perhe lähti pesästä. Huikeaa, että vuorokauden ikäinen sorsanpoikanen pystyy lentämään kuudennesta kerroksesta turvallisesti alas. Yksi poikasista ei osannut, sen hautasimme syreenipensaan alle. Kaksi viimeistä otimme varmuuden vuoksi kiinni ja veimme pahvilaatikossa alas muiden luo. Iines ja kaikki 9 poikasta suuntasivat kohti uusia seikkailuja kovasti kaakattaen. Kiitimme Iinestä käynnistä ja toivotimme hyvää ja turvallista matkaa!


Nyt parveke on taas meidän käytössä. Kunnon pesu ja sitten on kevään (kesän) ensimmäisten parvekejätskien aika! Vasta sen jälkeen alkaa parvekekalusteiden kunnostus ja maalaus.

23.5.2012

Kirkonrotat

Olen ommellut hiiriä, kaksi kappaletta Tilda jouluhiiren ohjetta soveltaen. Hiiret ovat lahja seurakunnan päiväkerhon ohjaajille. Kerho on toiminut kirkon pohjakerroksessa, puoliksi maan alla, siksi kyseessä onkin kirkonrotat...


Lapsemme ovat käyneet kerhossa kolme vuotta, ensin esikoinen, sitten molemmat pojat ja sitten vielä vuoden kuopus yksin. Kuopuksenkin aloittaessa ensi syksynä esikoulun, loppuu kerho meiltä kokonaan. Hiiriä ommellessani jätin samalla mielessäni jäähyväiset kerhoelämälle. Tein eroa ihanista ohjaajista, joilta on aina löytynyt ymmärrystä poikien hölmöilyille ja kärsivällisyyttä kasvun paikoissa, kykyä nähdä lasten ihanuus ja positiiviset puolet.


Toinen ohjaajista, M, on usein pukeutunut punaiseen villapaitaan ja farkkuihin. Siksi oli itsestään selvää tehdä hänen rotalleen punainen villapaita ja farkut.


S:n rotan paidan esikuvana taas oli usein käytössä ollut Marimekon Iloinen Takki.


Aikamoista näpertämistähän tällaiset ovat, mutta sain kuin sainkin lopputulokseksi persoonalliset kiitoslahjat ohjaajille. Minä tulen muistamaan ohjaajat aina, ehkä rotat muistuttavat heitä myös meistä.



20.5.2012

Ruutupaita pojalle

Lasten vaatekaapissa on useampi paitapusero. On lyhyt- ja pitkähihaista, on ruutua, raitaa ja yksiväristä kulloisenkin juhlan mukaan. Vaan eipä löytynyt esikoiselle yhtä ainoaa sopivan kokoista kevään ja kesän juhliin, ei missään kuosissa. Kangasvarastossani oli odottamassa miehen vanha paita. Muuten hyvä paita, mutta kaulus oli entinen. Tuosta paidasta sain kuin sainkin tehtyä esikoiselle paidan kevään juhliin!


Kaavat ovat Ottobre lehdestä 3/2009 malli 36 Freeman ruutupaita. Kerrankin juuri sellaisenaan. Koko 134 cm, yhtään isompaan ei miehen vanha paita olisi riittänyt! Eniten jännitti kauluksen tekeminen / onnistuminen. En ainakaan muista sellaista koskaan ommelleeni. Ihan kohdilleen en ruutuja saanut, mutta muuten olen tyytyväinen.


Kaiken kaikkiaan paita on hyvin yksinkertainen. Ainoa juju on napeissa. Suunnittelin laittavani yhden napin eri väriseksi muiden ollessa valkoisia, mutta kun esikoinen tutki nappipurkkiani ja ehdotti kaikkien nappien tulevan erivärisiksi samaan aikaan kun itse mietin samaa, oli itsestään selvää toteuttaa esikoisen ehdotus.


Tämä oli kiva työ. Paitaa oli suorastaan nautinto ommella ja sain aikaiseksi jotain aidosti tarpeellista materiaaleista, mitkä kaikki löytyivät kotoa. Tylsintä oli purkaa miehen paidan ompeleita, taskun taite kun oli ainoa, minkä pystyin hyödyntämään sellaisenaan.

Iloista valmistautumista kevään juhliin!

14.5.2012

Peltipurkin uusi elämä

Maaliskuussa kylvämäni ahkeraliisat alkavat kukkia. Ovat niin helppoja kasvatettavia ja kiitollisia kukkijoita, että kuuluvat suosikkeihini. Jo useampana vuonna olen niitä kasvattanut, ensimmäisenä aukeavat nuput ihastuttavat aina vaan.


Jotain valmista käsityörintamallakin, pitkästä aikaa. Pientä, mutta valmista. Näin jossain lehdessä vanhalla villasukan varrella päällystetyn peltipurkin, johon oli istutettu yrtti. Idea oli mielestäni kiva, joten kokeiltavahan se oli. Tyhjä hernekeittopurkki sai uutta, pehmeää väriä pintaansa ja ahkeraliisan sisälleen. Uusi elämä kukkapurkkina on alkanut!


Kutomani putkilo, tai varsi, olisi pitänyt tehdä paksummasta langasta. 2o2n-joustinneule olisi tehnyt pinnasta varmasti kauniimman kuin valitsemani sileä pinta muutamalla poikittaisella korostusraidalla. Idea on kuitenkin kiva ja aion varmasti kokeilla uudestaankin. Tämän prototyypin kukkineen annan kummitytöllemme nimipäivälahjaksi. Jos liisa ei jaksa ahkerasti kukkia, niin purkin voi täyttää vaikka kynillä.


Aurinkoista toukokuuta!

7.5.2012

Vihaisia lintuja

Alkukeväästä näin Stockmannilla aivan ihanan väristä lankaa. Kun en tiennyt, mitä siitä tekisin, päätin jättään sen kauppaan. Harvinaista viisautta, sanoisin. Vaan enpä ehtinyt pitkälle hyllyltä kun keksin, että voima lintu (??? se keltainen kolmiolintu???) on Angry Birds Space -sarjassa juuri ihailemani langan värinen. Lanka mukaan ja kassalle, ajatuksen, että lapset ilahtuvat uudesta virkatusta linnusta (ja minulle jää ihanaa lilaa lankaa odottamaan inspiraatiota).


Ja siitä se ajatus sitten lähti. Virkattu Angry Birds Space. Tämä oli minulle hankala työ. En ollut nähnyt hahmoa kolmiulotteisena, joten moni asia piti arvailla. Linnun perusmuoto oli helppo tehdä, mutta kaikki lisäosat. Netin kuvissa lintu on piirretty eri tavoin, esimerkiksi nuo linnun lasit, tai sen visiiri, välillä ne olivat pään myötäiset ja välillä kolmiulotteiset. Enkä löytänyt blogimaailmasta tämän linnun virkattuja toteutuksia, joten tämä on ihan omasta päästä. Mutta valmista tuli.


Tai niin luulin. Kuvatessani pojat muistuttivat, että linnulta puuttuu sankarin viitta! Äkkiä sitä tekemään. Olisin halunnut virkata sen, mutta päädyin merinovillakankaaseen. Nappi, vai onkohan se jokin ansiomerkki, syntyi tavallisesta paidan napista, jonka väritin hopeatussilla (kultaista ei ollu) ja ompelin kiinni kultalangalla.


En ole kovin tyytyväinen viittaan, mutta poikien mielestä se on juuri hyvä. On lintu ainakin tunnistettavissa. Seuraavan tekisin osin eri tavalla, mutta en viitsi tehdä toista samaa lintua, tekemättömiä kun on vielä niin monta.


Meillä on hämmästelty viime päivinä toistakin lintua, joka liian lähelle mentäessä on hyvin vihainen, angry bird. Sinisorsa on tehnyt pesän parvekkeellemme, tyhjillään olevaan kukkapurkkiin! Ei varmaankaan ainutkertaista, mutta asumme kaupunkialueella kerrostalon kuudennessa kerroksessa! Siellä se nyt hautoo muniaan, Iines. Vähän hirvittää, oppivatko poikaset lentämään ennenkuin putoavat parvekkeelta, mutta täytynee luottaa linnun vaistoon pesäpaikan valinnassa. Jännityksellä odotamme munien kuoriutumista, pojat ainakin innokkaasti vievät Iinekselle leipää ja juotavaa.


Aurinkoista viikkoa sinulle!

2.5.2012

Elefantteja ja tasaraitaa

Toukokuu on alkanut ja lämpömittari käynyt 10 asteen paremmalla puolella useampanakin päivänä. Mökillä raparperi kasvaa kohisten ja näsiä kukkii niin kauniisti. Kevät on aikuisten oikeasti täällä. Ihanaa!

Mökillä on menossa mm. poikien huoneen "päivitys". Kunhan kaikki on valmista, esittelen teille koko huoneen erinäisine osaprojekteineen. Sitä odotellessa en malta olla näyttämättä poikien uusia lakanoita - Finlaysonin Elefantti pussilakanat.


Rakastan näitä lakanoita. Minulla oli siskojeni kanssa samanlaiset mökillä 70-luvulla. Muistan hyvin, miltä puhtaat, ulkona kesätuulessa kuivatut lakanat tuoksuivat, muistan miltä tuntui mennä aurinkoisen päivän ja useamman uintikerran jälkeen peiton alle illalla. Muistikuvani ovat todella voimakkaita. En muista, millaisia muita lakanoita meillä oli, miltä ne tuoksuivat tai tuntuivat, enkä ole mikään suuri retro-fani, mutta nämä elefantit. Uskomatonta nostalgiaa!

Keväällä(kin) on niin monta rautaa tulessa, ettei kamera ehdi joka paikkaan mukaan. Lasten kanssa ulkoilun sekä mökillä tapahtuvien piha- ja puutarhahommien lisääntyessä koti- ja käsitöihin käytettävä aika vähenee eksponentiaalisesti. Siksi minulla ei ole niin mitään valmista näytettävää teille, lukijani. Hyvin paljon on keskeneräisiä, kuten aina, mutta ei valmista.

Jotta keskeneräiset työt eivät pääse loppumaan, kävin varmuuden vuoksi Marimekon ystävämynnissä ostamassa trikookankaita. Tasaraitaa yhteensä 1,8 metriä.  Olisihan noita ollut vanhoja varastojakin, mutta ei yhtään näin herkullisia värejä, muistaakseni. Vaan täytyyhän sitä olla materiaalia valmiina, sitten kun inspiraatio iskee ja aikaa taas löytyy.


Touhukasta toukokuuta kaikille, seuraavalla kerralla jotain valmista!