Ärsyttävää

Olen ollut ostolakossa yli 100 päivää. Yhden stiplun olen tehnyt - ostin sukkapuikot - mutta muuten olen selvinnyt ilman suurempia mielitekoja tai tahtojen taisteluja. En ole vielä saavuttanut sisäistä tai ulkoista mielenrauhaa tai saanut mitään ahaa-elämyksiä kuluttamattomuudesta. Se johtunee siitä, että kotonamme on edelleen aivan liikaa tavaraa, minulla on edelleen aivan liian monta projektia rästissä ja minulla on tykötarpeita tehdä vaikka ja mitä. Toisaalta kasvavat lapset ja lahjottava lähipiiri ovat pitäneet huolen siitä, että en minä ostamattakaan ole ollut (muistutuksena, että lahjat ja lasten tarpeet eivät ole ostolakkoni piirissä).

Ulkona on harmaata ja se ärsyttää monia, mutta ei minua. Minä jopa pidän harmaasta marraskuusta, kun saa hyvällä omatunnolla käpertyä sohvan nurkkaan viltin alle juomaan teetä ja kun ulkona ei tarvitse olla tuntitolkulla nauttimassa hyvästä kelistä. Marraskuussa saa luvan kanssa alkaa miettiä joulujuttuja ja kaiken vähäisenkin energian voi keskittää punaisiin ajatuksiin. Sain valmiiksi tontun, jonka olin aloittanut jo vuosi sitten. Kudoin sen sukat ja paidan kuopuksen puretusta piposta (purettu lanka ei yksistään riittänyt, onneksi sitä oli vielä tallella, että pystyin jatkamaan), kaikki muut materiaalit löytyivät varastoista. Tämä on Taavetti-tonttu ja se tuo hymyn ainakin minun huulilleni. Ei ärsytä marraskuu eikä harmaus, kun punainen lakki vilahtaa ohi, hih.

 
Olen yrittänyt tuoda valoa ja luoda tunnelmaa sillä, mitä minulla on, mutta se ei tule minulta luontaisesti. Osaan polttaa kynttilöitä, mutta en todellakaan osaa sommitella asetelmia, jotka vangitsevat katseen. Nämä sembramännyn kävyt keräsin mökkitien varrelta jo kesällä, tähtivalot ovat hankinta muutaman vuoden takaa. Jotain tämä kaipaa ympärilleen, ehkä keksin sen ennen joulua, ehkä en.

Ärsyttää oma osaamattomuuteni, tai ei ehkä ärsytä, mutta harmittaa. Sen sijaan minua ärsyttää potenssiin miljoona jokaisesta mahdollisesta tuutista tulevat mainokset. Radio, telkkari, insta, kadun varret... Kaikki tuputtavat jotakin, mitä ilman minun elämäni ei mukamas ole kunnollinen, mitä ilman meidän perheen joulu ei ehkä ole joulu ollenkaan. Olen niin ärsyyntynyt, että mainokset kääntyvät tällä hetkellä itseään vastaan, en todellakaan halua mitään. Kun puhelinmyyjä eilen soitti ja lupasi pienentää meidän sähkölaskua, taisin tiuskaista hänelle vähän liian painokkaasti kiitos mutta ei kiitos. Kaikkein ärsyttävin tähän asti on ehkä kuitenkin Punaisen Ristin lähettämä muoviin kääritty joulukalenteri, jonka mukana on lasku, jos haluan ostaa kalenterin. Ei, en todellakaan halua. En vielä tiedä, heitänkö sen roskiin (mikä olisi harmi, koska se on kuitenkin ihan kaunis kalenteri) vai pidänkö sen muistuttamassa pakkomyynnistä ja tuputtamisesta. Aika näyttää.

Harmautta vastaan voi hyvin taistella myös kutomalla mahdollisimman värikkäitä ja kirjavia sukkia. Näissä anopin lahjasukissa ei ole harmaata ensinkään! Mutta ärsytys kuitenkin, lanka loppui juuri terän kohdalla. Kaivoin sukkia aloittaessani kaikki mahdolliset valkoiset jämäkeräni, niitä sai paksuudesta riippumatta hyvin upotettua varren kuvioihin, mutta teräosaan nekään eivät riittäneet. Noh, valkoiselle Nallelle löytyy varmasti aina käyttöä.

Olen käyttänyt käsitiskien pesussa oliiviöljysaippuaa jo kohta vuoden. Kun edellinen saippua oli loppumaisillaan, halusin tehdä itse seuraavan kastilian saippuani (käytin tyhjää maitotölkkiä muottina). Mutta mutta, koska saippuan pitää antaa tekeytyä 4-6 viikkoa, jouduin ostamaan vielä yhden saippuan (joka on tietysti kivemman väristä ja jossa on hienot kirjoitukset, mutta tiskien pesuun kummallakaan asialla ei ole mitään vaikutusta).

Ärsytyksen ärsytys, vaikka en sitä ostolakkoni säännöissä ollutkaan rajannut pois, katson, että minulla on oikeus ostaa saippuaa, hammastahnaa ja deodoranttia, vaan olisinpa osannut suunnitella tämän ja varautua vähän aikaisemmin. Nyt jouduin kuskaamaan kotiin ihan turhaa muovia, josta en ole edes varma, meneekö se muovin keräykseen vai sekajätteeseen, kun ainakin puolet siitä on tarran peitossa. Käytin loppuun viimeisen kotoamme löytyneen nestemäisen hoitoaineen. Ei ärsytä yhtään, että kyseinen kemikaalipommi on nyt käytetty, mutta pelkkä yksi tyhjä hoitoainepullo painaa 30 grammaa. Se on ärsyttävä lisä kuukausittaiseen muovimääräämme!

Vaan ei niin ärsyttävää viikkoa, etteikö jotain hyvää ja positiivistakin. Kävin kaupassa poikkeuksellisen aikaisin yhtenä aamuna ja paistopisteellä huomasin ständin, jossa kutsuttiin hävikkitalkoisiin. Hävikkitalkoot -pussiin sai valita kolme eilispäivän tuotetta ja niistä piti maksaa 3 euroa. Ärsyttävää, että ikkunallisiin paperipusseihin pakatut leivät piti pakata vielä kerran paperipussiin, mutta ajatus ja hinnoittelu olivat minusta kohdillaan. Yritän oppia ajattelemaan, että pakkaus on vain murto-osa tuotteen hiilijalanjäljestä ja tuottamisen vaatimasta energiasta ja että ruokahävikin välttäminen olisi se tärkein juttu. Kolmella eurolla sain pitkän patongin, maalaisleivän, ison ruislimpun ja erittäin hyvän mielen. Hävikkipussin taittelin kauppakassiin toivoen, että voin käyttää sitä joskus uudestaan.

Ärsyttävän rentouttavaa ja ihanaa viikonloppua Sinulle ❤💛💚

Miten meno noin omasta mielestä?

Muoviton maaliskuu on vaihtunut huhtikuuksi ja on aika kertoa, miten meni noin omasta mielestä. Minusta se meni sekä hyvin että huonosti.

Muovittomana kuukautena ostin kaupasta 118 muoviin pakattua elintarviketta (mutta en yhtään muoviin pakattua tai muovia sisältävää kosmetiikkaa). Ihan kauhean monta kappaletta, kun ottaa huomioon, että tässä luvussa ei ole mukana pahviset pastapaketit, joissa on muovi-ikkuna, tai ruokakerma purkit, joissa on muovinen korkki. Vain kokonaan muoviset elintarvikepakkaukset. Toisaalta tilli, joka oli muovipussissa ja muoviruukussa, on laskettu yhdeksi kappaleeksi. Vertailun vuoksi muistutan, että olemme 4-henkinen perhe ja luvuissa on mukana koiran ruokapakkaukset.

Hetken jo meinasin hehkuttaa, että pääsiäisen vietossa sentään onnistuimme. En ostanut yhtään Kinder-munaa, koska halusin välttää muoviset yllätyspakkaukset. Sen sijaan nautimme Mignon-munia ja irtokarkkeina myytäviä suklaamunia, lapset saivat lisäksi folioon pakatut Kinder -puput. Mutta tämä ei ole koko totuus. Olin varautunut virpojia varten ostamalla yksittäispakattuja Lentävä luuta -lakuja, jotka olivat isommassa muovipussissa. Ensi vuodeksi täytyy ratkaista virpojien palkat jollain toisella tavalla!

Muovisia karkkipusseja ei kuukauden aikana ostettu yhtään. Lapset ovat saanet lauantaisin "Äiti Mix" -pussin eli minun valitsemia irtokarkkeja. Tähän asti on käytetty paperipusseja (yhtä ja samaa pussia useamman kerran), mutta tästä eteenpäin pojilla on omat kestokarkkipussit. Ompelin pusseista sen kokoiset, että niihin mahtuu tarpeeksi, mutta että ne painavat tyhjinä alle 10 grammaa (oletustaara irtokarkkivaaoilla).

Veimme kuukauden aikana 1.440 grammaa muovijätettä kierrätykseen. Huh huh. Se on alle keskiarvon, mutta silti se on minusta aivan kamalan paljon. Liikaa. Eikä tämä tietenkään ole koko totuus käyttämästämme muovista, koska likaisimmat kääreet on jätetty pesemättä ja viety sekajätteeseen ja esimerkiksi vessapaperin kääremuovi on käytetty roskapussina, jolloin sekin on päätynyt sekajätteeseen eikä sisälly lukemaan. Kuukauden aikana vietimme esikoisen synttäreitä ja leivoin kaiken itse, mutta juustokakun leipomisesta tulee väkisin paljon muoviroskaa (tuorejuustopaketit). Lusikkaleivät syntyivät onneksi ilman muovia!

Olemme mielestäni jo pitkään kierrättäneet kaiken niin hyvin kuin mahdollista, mutta se ei enää riitä. Muovittoman maaliskuun aikana olen yrittänyt entistä enemmän miettiä roskia raaka-aineina. Ompelin lasten pieneksi jääneistä ja puhkikuluneista farkkushortseista leluluun koirallemme. Valitettavasti täytin sen polyesterivanulla, eli ei täysin muoviton, mutta ainakin kokonaan ilman muovista pakkausjätettä ja taatusti mieleinen!

Kuukauden aikana olen pessyt ja kerännyt käytetyt kananmunankuoret talteen sen sijaan, että olin laittanut ne biojätteeseen. Lapset ovat pyytäneet kokoelmalleni selitystä ilmeisesti epäillen mielenterveyttäni. Kesällä kuoret pääsevät murskattuina lannoittamaan minun pioneitani (luonnonkalsiumia), mutta näin pääsiäisen aikaan ne toimivat mainiona koristeena!

Muoviton maaliskuu on avannut silmiäni entisestään ja tiedostan muovin läsnäolon vielä enemmän kuin aiemmin. Muovin vähentäminen onnistuu tiettyyn pisteeseen asti vain etsimällä saman tuotteen ekologisemmin pakattuna, mutta me olemme siinä pisteessä, että nyt pitäisi etsiä vaihtoehtoisia tuotteita. Olisi helppoa muuttaa oma ruokavalio vähemmän muoviseksi, mutta urheilevat lapset tarvitsevat raejuustonsa ja lihaproteiininsa. Elämä on tasapainoilua muovin vähentämisen, totuttujen tapojen ja kohtuullisten ruokakulujen välillä. Kylvämäni tomaatin ja persiljan taimet tuskin muuttavat kumpaakaan olennaisesti suuntaan tai toiseen, mutta kivaa niiden kasvattaminen on silti. Ja jos vältän edes yhden muovitetun persiljan ostamisen, se kannattaa! 

Järven jäällä kävellessä (hyvinkin muovisissa ulkoiluvaatteissa ja kengissä) on ihana nauttia luonnosta. Vihaan kaisloja kesällä, mutta näin kevätauringossa ne ovat niin kauniita, niin pehmeitä, että tekisi mieli kerätä niiden kukintoja (?). Mihinköhän niitä voisi käyttää?

Aurinkoista huhtikuuta!

Virkattu unirätti

Virkkasin pupu-unirätin. Lankana BlendBamboon jämäkeriä ja 3 mm koukku. Malli Life with Mari -blogista. Tämän piti olla pieni helppo välityö, mutta yllättäen langan riittävyyden säätämisessä, kasvojen kirjailussa ja piparireunassa meni aikaa. Niinhän niissä aina.

Toki puput kuuluvat pääsiäiseen ja pääsiäinen on jo ensi viikolla, mutta en silti tehnyt tätä pääsiäiskoristeeksi. Osallistun tällä pupu-unirätillä Seijasiskon Punainen lanka -blogissaan järjestämään ystävänpäivähaasteeseen, jolla hän kerää turvaleluja Oulun Ensi- ja turvakodin lapsille. Tästä tuli söpön vauvamainen, mutta samalla mukavan poikamainen.

 

Meidän esikoinen käytti aikoinaan unirättiä, se oli suurempi tuki ja turva kuin tutti tai mikään pehmolelu ikinä. Siksi halusin ehdottomasti tehdä nimenomaan unirätin mainittuun keräykseen. Tuo esikoinen täyttää ensi viikolla 13 vuotta, mutta edelleen hänen rakas Lassinsa löytyy tyynyn alta joka ikinen yö ja se on nimenomaan Lassi, jolla edelleen kuivataan ne kaikkein isoimmat kyyneleet. Toivottavasti Leevi tuo samanlaisen lohdun jollekin pikkuiselle ja kulkee pitkän turvallisen matkan hänen kanssaan.

Virkattu Haisku

Haisku (englanniksi Niffler) on musta, karvainen ja pitkäkuonoinen olento, joka on kiinnostunut kaikesta, mikä kiiltää. Sellaista yritin tehdä, en vain ole varma, miten onnistuin.

Ohjeena käytin the Qwerty Prophecy sivustolta löytyvää ohjetta. "Ohje" on mielestäni enemmänkin suuntaviivat siitä, miten otusta voi työstää, kuin varsinainen ohje, mutta sitä soveltamalla sain tämän tyypin tehtyä. Lankana käytin varastosta löytyvää Novitan Bambua ja Tenneseetä. Pään karvat ovat jotain tuntematonta mustaa villalankaa (ehkä Nallea).

Kimaltelevat esineet ovat niinikään omista varastoista. Koruja, joita olen joskus laittanut sivuun ajatuksena toimittaa ne jollekin romukorun ostajalle. Nyt ne pääsivät parempaan käyttöön!

Haisku on ensimmäinen valmistunut joululahja tälle vuodelle. Se lähtee kummipojalle Ihmeotukset ja niiden olinpaikat kirjan kaverina. Tunnettehan te minut - jotain ostettua, jotain itse tehtyä, hih.

Iloa ja nautintoa joulun valmisteluihin!

Virkattu Pokemon

Eräänä huhtikuisena päivänä kuopus tuli koulusta kotiin ja kysyi, voisinko kutoa hänelle Pokemonin. Eikä tietenkään mitä tahansa vaan hänen suosikkinsa, Charizardin. Vaikka synttärilahjaksi. Löysin netin syövereistä ohjeen ja sanoin, että kudotusta en tiedä mutta että jos virkattu käy niin saat sellaisen synttärilahjaksi.

Aloitin hirviön virkkaamisen hyvissä ajoin ennen synttäreitä, mutta työ jäi kesken - onneksi. Kun nyt kesällä taas jatkoin, tuli kuopus tutkailemaan ohjettani ja kävi ilmi, että minulla oli väärä muoto kyseisestä pokemonista. Monta osaa meni purkuun, joitain osia vähän sovelsin. Täältä löytyvällä ohjeella tein tämän pokemonin. Ohje on englanniksi ja siinä on mielestäni muutama virhe, mutta vähän järkeilemällä ohjeesta selviää hyvin.

Lankana käytin siskoltani aiemmin saamaa Mayflower cotton nr 8, se oli juuri sopiva oranssi tähän projektiin. Siipiin ja vatsaan ostin Hjertegarnin Cotton 8. Koukkuna 3mm, varpaissa ja sormissa 2mm. Pyrstön tulilieskat ovat Nallea ja 7Veikkaa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun avasin lankaa ja harjasin sitä auki, mutta lopputulos toimii!

Silmät tein leikkaamalla valkoisesta huovasta oikean muotoisen palan ja maalaamalla ne pienoismallimaaleilla ja tekstiilitussilla. Aikamoista näpertelyä, mutta kyllä kannatti. Kuopuksen mielestä silmät onnistuivat erinomaisesti.

Kuopuksen synttärit olivat aikapäivää sitten. Lahja on vihdoin luovutettu ja se pääsi heti leikkiin mukaan. Tämä oli paljon työläämpi projekti kuin mitä ajattelin, jokainen työvaihe kesti pidempään kuin olin arvioinut ja hermo meinasi mennä useamman kerran. Kun näin kuopuksen ilmeen sanoessani Charizardin olevan valmis ja toivottaessani hänelle myöhästyneet onnittelut, oli työ kaiken sen vaivan arvoinen.

Viimeisessä kuvassa Charizard on kuopuksen kämmenellä, jotta sen kokoa pystyisi edes vähän hahmottamaan. Valmiilla otuksella on korkeutta noin 20 cm. Kuopuksen mielestä se on täydellinen, vaikka sitä ei voikaan ottaa unikaveriksi (siivissä on rautalankavahvisteet).

Pastellipuput

Pastellivärit kuuluvat kevääseen. Ja niitäkin löytyy yllättävän paljon lankavarastostani. Ensimmäisenä minua kutsui vaalean vihreä Blend Bamboo, se suorastaan huusi päästä koukulle. Virkkasin pupun.

Tein pupun samoilla harakanvarvasmuistiinpanoilla kuin millä tein Jänön ja Jussin pari vuotta sitten. Vain jalat tein vähän eri tavalla. Pupu Vihreä sopisi mielestäni täydellisesti kauniisti vanhentuneen pelargoniaruukun kylkeen nojaamaan. Näin haaveilin, mutta minulla ei sellaista ruukkua ole ja yksikään talvehtimistani pelakuista ei selvinnyt, joten kaunis asetelma on vain mielessäni. Sen sijaan tein Pupu Vihreälle kaveriksi Pupu Sinisen ja Pupu Punaisen.
 

Jouduin hakemaan Lankamaailmasta yhden kerän vaalean sinistä Blend Bamboota, muuten olisivat puput jääneet kesken. Jokaiseen pupuun meni melkein 60 grammaa pääväriä, joten olen tyytyväinen, että muita värejä löytyi kokonaisten kerien lisäksi vajaat nöttöset.

Ja juuri kun luulin kuluttavani langat loppuun, huomasin pieniä keriä pyörivän edelleen pöydällä. Vähän täydennystä muista väreistä ja sain kuin sainkin virkatun mäykyn tehtyä. Saanko esitellä: keväisen suloinen Perdita!

Kevätaurinko paistaa ihanasti mutta erittäin julmasti se paljastaa pinnoille kerääntyneen pölyn ja pesua kaipaavat ikkunat. Minä valmistaudun pääsiäiseen ja pääsiäismyyjäisiin, kevätsiivous saa odottaa vuoroaan!

Matkalla joulumyyjäisiin

Kuukausi on mennyt yhdessä hujauksessa. Olen ahertanut käsitöiden parissa niin, että vaikka mielessäni olen kuvannut ja kirjoittanut usean blogipäivityksen, ovat kaikki kirjoitukset jääneet konkretisoitumatta. Blogitauko ei ollut suunniteltu, joskus vuorokauden tunnit eivät vain riitä.

Olen virkannut poroja, jotka luulin tekeväni hyvinkin nopeasti, mutta joiden virkkaamiseen ja kasaamiseen meni aikaa uskomattoman paljon. Mitä pidätte Rudolfista ja Rupertista?

Halusin virkata myös yhden pörrökorvaisen koiran. Kuopus nimesi sen Bertaksi. Wuff!

Tottakai olen myös ommellut. Olen väkertänyt pienen pieniä enkeleitä. Ester ja Ellen -enkelit saivat kultareunaiset siivet!

Enkeleiden kanssa samaa kokoluokkaa on tämä tonttutrio. Sukissa ei ole kovin montaa silmukkaa, mutta tuntui, kuin niitä olisi kutonut yhtä kauan kuin isompiakin sukkia. Mutta tontut kuuluvat jouluun, joten halusin tehdä niitäkin!

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä ompelin luita. Aika ison kasan luita. Erikokoisia ja eri materiaaleista. Meidän koiramme tykkää kulkea ympäriinsä pehmeä luu hampaiden välissä, ehkä joku muukin tykkäisi.

Osa töistäni jää meille kotiin, osa menee ystäville lahjaksi, suurin osa menee kuitenkin joulumyyjäisiin ja sitä kautta uusiin koteihin tuomaan iloa! Minut ja työni (toki paljon muutakin kuin tässä nyt esiteltyjä) löytää sunnuntaina 20. päivänä marraskuuta Oulunkylän nuorisotalolta Iloiset kädet -joulumyyjäisistä. Olen mukana myös sunnuntaina 27. päivänä marraskuuta Hämeenlinnassa Metsäkylän Navetan perinteisillä joulumarkkinoilla. Toivottavasti nähdään!

Sorsastuskausi alkoi

Sorsastuskausi alkoi! Ainakin meidän perheessä. Koiramme on villasukkien perään. Oikeastaan kaikkien villajuttujen, myös lankakerien. Netin ihmeellistä maailmaa tutkiessani ymmärsin. että koirat pitävät villan tuntumasta suussa, se on lämmin ja luonnollinen, pehmeä. Ja kaiketi sen tuoksukin on miellyttävä (samaa mieltä!). Siispä tuumasta toimeen ja kutomaan huovutettavaa vinkulelua! Taka-ajatuksena tietenkin oli, että jos mä en koske koiran villaleluihin niin koira ei koske mun villajuttuihin...

Täältä löysin ohjeen, jota osin muokkaamalla tein ensimmäiset sorsat. Ensin tein yhden sinisorsa uroksen, mutta koska se oli kovin yksinäinen, tein sille puolison.

Ja sitten pari tipua...

Ja hups, kohtahan lintuja oli kokonainen parvi.

Enpä ole koskaan ennen tehnyt huovutettua vinkulelua, mutta ihan varmasti teen toistekin! Koiramme tykkää niin paljon, että tästä ei voi luopua edes päiväunien aikana! Voi olla, että joku koirakaveri saa tällaisen lahjaksikin, koska kyllä yksi lintu per koira pitäisi riittää.

Loistava lelu lintukoiralle ;) Ja mikä parasta, mitä enemmän tätä pureskelee ja mutustaa tai kuljettaa suussa, sitä tiiviimmäksi se huopuu. Hyvää viikonloppua!

Kesä 2016

Viimeinen viikonloppu ennen koulujen alkua, ainakin meidän perheessä. Ensimmäinen kesä lasten aikana, kun kesä on mielestäni mennyt nopeasti. Periaatteessa ihan tavallinen kesä ja tavallista tekemistä: uimista, marjojen poimintaa, piirakoita ja kahvittelua terassilla, puutarhanhoitoa, mutta koiran myötä tietysti hyvin paljon enemmän kaikkea muutakin. Olenhan minä käsitöitäkin tehnyt, mutta jotenkin en vain ole ehtinyt päivittämään blogia. Ei silti, miehen housujen lyhentäminen shortseiksi tai shortsien rispaantuneiden taskunsuiden paikkaaminen ei kyllä edes ole blogipäivityksen arvoinen asia. Mutta niitä oikeita käsitöitä haluan kirjata itselleni muistiin.

Kudoin hamppulangasta tiskirättejä. Ei mitään mullistavaa, 4½ puikoilla tuplahelmineuletta niin kauan kuin lankaa riitti. Yhdestä rätistä tuli raidallinen, jotta sain vanhan langanlopun myös käytettyä pois kuleksimasta.

Siskontytölle tein pitkäkorvaisen pupun. Pupun vartalo on ollut odottamassa jo hyvän tovin, mutta vasta loppukesällä sain inspiraation kasvojen kirjomiseen ja neulepaidan kutomiseen. Valkoiset shortsit ompelin lakanakankaasta. Tämän pitäisi olla poikapupu, siksi sillä on ruskeat silmätkin.

 
Pupu istuu tuolin päällä, jonka pelastin naapurin jätelavalta. Hyvä, metallirunkoinen tuoli, jonka yksi lauta on vähän kärsinyt. Ei siis huonekalujenkaan kunnostus ihan heti lopu, vaikka sainkin kesällä anopin pormestarin tuolien verhoilun valmiiksi. Kuvat ovat valitettavan huonot, ne on otettu taloyhtiömme kellaritiloissa, mutta muistutuksena itselleni tehdystä työstä.

Tuolien kunnostus oli luvattu anopille joululahjaksi. Hän valitsi kankaan ja minä tein työn. Niinkuin niin usein muulloinkin, tuolit olivat paljon huonommassa kunnossa kuin olisi arvannut. Jouduin mm. solmimaan jouset uudestaan...

Lopuksi anoppi pyysi vielä, että voisinko samalla päällystää vanhan jalkajakkaran. Ajattelin, että siinä ei nyt ole kovin iso työ, mutta kun ainoa käyttökepoisessa kunnossa oleva osa oli puinen runko, oli tässä pienessä jakkarassakin hommaa ihan riittämiin. Tässä sisällä asunnossamme otetussa kuvassa kangas näkyy oikeimman värisenä.

Innolla odotan "syksyä" ja niitä ihania pimeneviä elokuun iltoja, jolloin ehtii uppoutua blogimaailmaan ja kutoa vaikka sukkia!

Benjamin pupu ja kutsu pääsiäismarkkinoille

Benjamin pupu on ollut valmiina muutaman päivän, mutta sopivaa hetkeä tai inspiraatiota kuvaamiseen ei ole tullut vastaan. Olen ommellut, virkannut ja väkertänyt, mutta aikaa blogimaailmalle ei ole ollut. Sen pidemmittä puheitta, saanko esitellä: Benjamin!

Tämä pupu on ollut want to do -listallani jo useampana keväänä. Lankana Regian Angora Merino, puikot 2½. Malli on jostain englanninkielisestä kirjasta, jonka nimeä tai tekijää minulla ei harmikseni ole enää muistissa. Jos joku tunnistaa pupun, mielelläni lisäisin nuo tiedot tänne. Pituutta Benjaminilla on noin 25 cm, ja kuten näette, oikean pupun tavoin sillä on pikkuinen töpöhäntä.

Tassun pohjat tein poikien vanhojen sammareiden takataskuista, ihanan pehmeäksi kulunutta kangasta. Muut yksityiskohdat ompelin tuntemattomalla, mutta sopivan värisellä, langalla.

Kaiken kaikkiaan Benjaminista tuli ihanan pehmeä ja halittava kaveri.

Olen tehnyt käsitöitä viime viikkoina paljon enemmänkin kuin tämän yhden pupun verran. Kuten alussa totesin, olen ommellut, kutonut, virkannut ja ahertanut pienten yksityiskohtien parissa. Pääsiäinen ja kevät mielessä olen valmistautunut sunnuntaina järjestettäviin Kahvila Leivintuvan pääsiäismarkkinoihin, Jännittyneenä, mutta positiivisin odotuksin, suuntaan Hämeenlinnaan Benjaminin ja muiden pupujeni kanssa. Toivottavasti näen Sinutkin siellä!

Aurinkoista viikonloppua!