22.4.2019

Villasukkia ja pajunkissoja

Kuopus tarvitsi uudet villasukat. Mustat, oli yksiselitteinen toive. Varastostani olisi löytynyt  SukkaPuffan käsinvärjättyä värissä Heavy Metal Show ja mustaa 7veikkaa, mutta käsinvärjätty ei ollut mieleinen ja 7veikkaa oli liian vähän. Olin jo valmis ostamaan lisää jälkimmäistä (lasten tarpeet ovat ostolakon ulkopuolella), mutta sitten kuopus osoitti Rintalan luomutilan harmaata Ilo ja suru -sukkalanka vyyhtiä ja sanoi, että kyllä tämäkin kelpaa. Hyvä että "kelpaa", ehkä paras ja mieleisin lankani laatikossani. Kudoin sukat Sulhaspoika mallilla kirjasta Suuri suomalainen toivesukkakirja - miesten sukat. Sukat pääsivät heti jalkaan ja olivat jalassa koko pääsiäisen. Kun olisi ollut sopiva aika kuvata sukat, ne olivat narulla kuivumassa pludaamisen jäljiltä. Sukat ovat ihanat, vaikka niistä ei tähän hätään kuvaa olekaan. Erinomainen lisäbonus, ei tarvinnut ostaa lankaa.

Tilaustyönä kudoin tavallistakin tavallisemmat perusvillasukat. Ihana roosaan taittuva vaaleanpunainen on Hjertegarnin Sock4-lankaa. Väri on hyvin keväinen, todellinen vastakohta rouhealle harmaalle sukkalangalle kuopuksen sukissa.


Iso osa pajunkissoista on jo täydessä kukassa, mutta vielä löytyi harmaitakin maljakkoon pääsiäisen kunniaksi. Yhtään pääsiäiskukkaa en ostanut, ihailin muiden narsisseja. Minun ei tehnyt edes mieli mitään uutta pääsiäiskoristetta. Kaikki pääsiäisen karkit ostin irtokarkkivalikoimasta ja munat olivat Mignoneita. Ei mitään muovikrääsää, jee!


Aiemmin istuttamani tomaatintaimet ovat kaikki lopettaneet kasvunsa. Oletan, että etelän puoleinen ikkunalauta oli niille liian kuuma paikka, vaikka aurinkoisina päivinä laskinkin sälekaihtimet alas suoran auringonpaisteen eteen. Uudesta kylvöstä on 3 siementä itänyt, toivottavasti ne jaksaisivat satokuntoisiksi asti. Tämä pettymys taustalla olin ikionnellinen, kun lehtien alta löysin viime kesänä istuttamani raparperin taimen hyvinkin elinvoimaisena. Raparperipiirakka ja -kiisseli omista raparpereista on vaan niin paljon parempaa kuin muiden raparpereista tehty.


Monen monta vuotta olen haaveillut kesäkanoista, koska uskon, että omat munat olisivat niin paljon parempia kuin ostomunat. Emme kuitenkaan voi sellaisia ottaa, koska kuljemme kodin ja mökin väliä. Jatkamme siis ostomunilla. WWF:n uusien ruokasuositusten mukaan jokainen saisi syödä 6 kananmunaa kuukaudessa, meidän nelihenkiselle perheelle se tarkoittaisi 24 munaa kuukaudessa ja 288 munaa vuodessa. Se tuntuu paljolta, mutta ei oikeastaan ole. Tarkkaa tietoa käyttämistämme munista minulla ei ole, mutta S-kanavan omat ostot palvelun tietojen mukaan olemme viimeisen 12 kuukauden aikana ostaneet 330 munaa. Se on kuitenkin lähellä totuutta ja tarkoittaa, että olemme ylittäneet suositukset  noin 15 prosentilla. Toisin päin laskettuna, joka kuukausi pitäisi karsia 3,3 munaa, jotta olisimme suositusten rajoissa. Ei mahdoton tehtävä, mutta edellyttää, että asiaan kiinnittää huomiota.

Ainakin käytän munat kokonaan hyödyksi. Olen huuhdellut kuoret kunnolla, paahtanut uunissa ja sitten jauhanut sauvasekoittimella. Tämä hienohko kuori- eli kalkkijauhe pääsee lannoittamaan muun muassa edellä mainittua raparperia, tomaatitkin kuulemma pitävät munankuorista. Sammaleiseen pihaan pääsee loput ja näin yritän välttää muoviin pakatun puutarhakalkin ostamisen.   


Kevät on täällä, jäät lähtevät mökkijärvestä hetkenä minä hyvänsä. Minä nautin luonnon heräämisestä, nelijalkainen ystävämme nauttii keväästä omalla tavallaan.

 

4.4.2019

Aika kiristää ruuvia

Olen ollut ostolakossa 8 kuukautta. Kahdeksan kuukautta! Ja muutama päivä päälle. Päällimmäisenä ajatuksena ei ole onnistuminen, vaan pelko siitä, että kohta tämä loppuu. Ostolakko, määräaikainen projekti, tuntuu ulkopuolisille hyväksyttävältä syyltä olla ostamatta "mitään". Entäs kun tämä loppuu? Millä minä sitten perustelen ostamattomuuttani?

En ole onnistunut täydellisesti, mutta annan silti itselleni kouluarvosanan kiitettävä. Olen vahingossa ostanut sukkapuikot (muuten lahjasukat olisivat jääneet tekemättä) ja vessaharjan, tietoisesti olen ostanut napit villatakkiin (sain keskeneräisen työn valmiiksi) ja pussin multaa. Mitään muuta en ole ostanut, muistaakseni. Olen pitkän harkinnan jälkeen toivonut ja saanut joululahjaksi parsinsienen ja synttärilahjaksi uudet, muovittomat peiton sekä tyynyn. Olenko halunnut asioita enemmän? Kyllä! Onko ollut vaikea kieltäytyä haluamistani tavaroista? Ei.

Olen lakkoni aikana ostanut (sallitusti, sääntöjeni mukaisesti) lankaa lahjasukkiin sekä pojan pipoon. Muuten olen kuluttanut ja käyttänyt omia varastojani. Ostolakkooni ja lankavaraston pienentämiseen sopi täydellisesti Tavaroiden taikamaailman Johannan Instan puolella järjestämä jämälankasukkaprojekti #tajunnanvirtakal. Tykkään tekemistäni sukista, vaikka en ole täysin tyytyväinen teräosaan. Silmiini sopivampi teräosa olisi vaatinut uuden langan ostamista, ja se ei nyt ollut tarkoituksena, eikä mahdollistakaan.


Kuvassa sukat kuopuksen jalassa, joten koko ei ole ihan kohdillaan, omaan jalkaani ne ovat erinomaiset. Sain kulutettua kaksi jämäkerää kokonaan, kaikkia muita jäi vielä jäljelle. Itselle muistiin langan menekki 81 grammaa, 68 silmukkaa puikoilla 2,5mm.

 
Lankaa olisi kiva saada lisää, aina, niin ainakin luulen, mutta oikeasti, varastoni riittävät vielä pitkälle ja olen tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen. Minun ei tarvitse seurata kaikkia uusimpia ihanuuksia, saan pudota valtavirrasta ja kärryiltä (vaikka väkisinkin ihastelen muiden aikaansaannoksia ja niissä käytettyjä lankauutuuksia). Lankojen lisäksi mikään muukaan ei ole loppunut. En ole joutunut vielä edes säätämään asioiden tai esineiden riittämisen kanssa. En ole ostanut leikkokukkia, päinvastoin olen ilahtunut kun siskontytöltä saamaani joulukaktuksen pistokkaaseen on ilmestynyt pienen pienet juuret ja nauttinut koivunoksiin ilmestyneistä hiirenkorvista. Erinomainen vaihtoehto ostetuille leikkokukille.



Katsoin eilen dokumentin Muovi - ihmeaineesta inhokiksi. Sinällään siinä ei ollut mitään uutta, mutta kyllä se pisti taas pohtimaan, mitä vielä voisin tehdä tämän meidän maapallomme hyväksi. Kaikki ensisijaiset, helpot konstit ovat jo osa arkeamme: kestokassit ja pussit ovat aina mukana kaupassa, emme käytä talouspaperia tai kertakäyttöisiä nenäliinoja muovipilleistä tai kertakäyttöastioista puhumattakaan. Korjaan vaatteet (ja kaiken mahdollisen muunkin) ja sammutamme valot poistuessamme huoneesta. Pyrimme minimoimaan ruokahävikin, teen ruoan niin paljon kuin mahdollista alusta asti itse. Lajittelemme ja kierrätämme roskat niinkuin kuuluu. Ikkunalaudalla kasvaa yrttejä, ituja ja versoja. Kylvin tomaatin siemeniä ja ne itivät hyvin, mutta eivät ole sen jälkeen kasvaneet. Kylvin pari päivää sitten uuden erän, toivottavasti ne kasvavat taimiksi asti, vielä kivempi olisi jos ne tuottaisivat satoa.

Mutta tämä ei riitä. On aika kiristää ruuvia, pistää seuraava vaihde silmään. Olen yrittänyt muuttaa ruokavaliota kasvispainoitteisemmaksi, mutta siinä on haasteita kun perheessä on kaksi teini-ikäistä poikaa, jotka ovat tottuneet jauhelihaan ja maitoon. Tällä hetkellä teen usein kahta eri ruokaa, missä ei siinäkään ole mitään järkeä ihan jo sähkönkulutuksen kannalta. Minulla on kaupassa vain rajallinen määrä aikaa käytettävissä, ja jokaisen tuotteen kohdalla en pysty googlaamaan sen hyvyyttä tai pahuutta. Jos banaanit ovat ok, onko naapurimaasta tuotettu hunajameloni ok? Sen tiedän, että monesti olen vain valinnut sen muoviin pakatun tilalle lasisen tai kartonkisen vaihtoehdon, mutta ei se riitä, on löydettävä enemmän niitä täysin pakkauksettomia, mahdollisesti meille uusia tuotteita. Ostin mustapapuja tarkoituksena tehdä pihvejä. Nähtäväksi jää, syönkö minä ne kaikki yksin.

Ostin myös yhden avokadon, ensimmäistä kertaa kolmeen neljään vuoteen. Se on ruokaa, joten ei hätää ostolakon kannalta, se on sallittua, vaikka päällimmäisenä tarkoituksena olikin saada nimenomaan sen siemen. Kun esikoinen näki avokadon, hän sanoi: "Äiti pliis, älä osta noita kun ne kuluttaa niin paljon vettä!" Hahaa, tuo kunnon isoja pihvejä toivova teini on sisäistänyt ainakin jotakin. Kyllähän minä sen tiesin enkä osta enää toiste, mutta tämän kerran annoin itselleni luvan. Nyt sen siemen on hammastikkujen varassa puoliksi vedessä - toivottavasti itämässä, minun pikku Sputnikini.


Aurinkoista ja iloista huhtikuuta Sinulle. Minun tavoitteenani huhtikuussa on kulkea pyörällä mahdollisimman moneen paikkaan!