27.7.2012

Klubitalo

Mökkimme sijaitsee korkealla kalliolla. Kallion juurella, naapuriin menevän tien toisella puolella, on (tai oli) pusikkoa, pöheikköä, vesijättömaata ja kaislikkoa. Sitä olemme pikku hiljaa raivanneet ja kunnostaneet käyttökelpoisemmaksi. Nyt rannalla voi uimisen ja veneiden säilyttämisen lisäksi jo pelata pallopelejä, siellä on miehen golf harjoittelupaikat bunkkereineen, lasten hiekkakasa...


... ja istuinryhmä kesäpäivän kahvihetkiä varten. Tämä istuinryhmä on ollut yksi tämän kesän projekteista. Tuolit ovat miehen lapsuuden mökistä. Hiomista ja uutta maalia pintaan, tyynyt Finlaysonin Saimi-kankaasta ja jo kelpaa istua! Pöytä on nikkaroitu lasten vanhasta retkipöydästä ja maalattu valkoiseksi. Penkki pehmusteineen on ollut olemassa jo pidempään, sille riitti uusi kerros maalia. Istuinryhmän taustalle on kasvamassa pensasryhmä: lumipalloheisi, idänvirpiangervoa ja lännenheisiangervoa. Pensaat ovat lumipalloheittä lukuunottamatta kasvatettu pistokkaista ja versoista, joten tässä tarvitaan mielikuvitusta näkemään pensaat isona ryhmänä...


Mutta parasta rannalla on Klubitalo. Siellä säilytetään istuinpehmusteet, pelastusliivit, uimarenkaat, airot, golfmailat, onget - kaikki mitä rannalla tarvitaan, jotta niitä ei tarvitse kantaa ylös mökille aina käytön jäljiltä. Nimi tulee tietysti talon monikäyttöisyydestä, se on golfklubi, uimaklubi, soutuklubi, jalkapalloklubi, talo voi olla hiukan harhaanjohtava nimitys mutta puheessamme vakiintunut!


Klubitalo on käytöstä poistettu puucee, joka tänä kesänä sai harmaan värin pintaansa ja terassin eteensä. Terassi on rakennettu enimmäkseen jämälaudoista, mutta koska osa on uutta painekyllästettyä lautaa, se saa odottaa maalausta ensi kesään. Terassi jatkuu toiselle puolelle jonkun matkaa, jotta lapset yltävät ripustaa pyyhkeet naulakkoon. Siinä aurinko kuivaa ne, jos ehtii, uimakertojen välillä.


Jokainen klubi tarvitsee ainakin pari lyhtyä koristeeksi. Toinen lyhdyistä oli valmiiksi musta, toisen maalasin nyt.


Klubitalo on tänä sateisenakin kesänä ollut käytössä joka päivä, joten sen (ja koko rannan) eteen on mieluusti tehnyt paljon töitä. Itseäni varten vielä muutama kuva muistutukseksi siitä, miltä tuolit...


...pöytä...



...ja klubitalo näyttivät vielä vähän aikaa sitten.


Tämä on historiallinen päivitys: teen sen mökiltä! Kiitos rakkaalle miehelleni, joka järjesti nettiyhteyden tänne! Kaikille lukijoilleni helteistä heinäkuun viimeistä viikonloppua!

9.7.2012

Merihenkinen nuoripari

Viime syksynä tein serkulleni lahjaksi Tildan leveälanteisen uimarin. Hyvin tarkkaan mallia ja ohjetta noudattaen. Näin suloisesti neiti hymyili päivänkakkaroiden keskellä.


Keväällä sain serkulta viestin, että neidillä on poikaystävä hakusessa. Oli ryhdyttävä tuumasta toimeen. Tildan uimarin sekä poikatontun ohjetta soveltaen sain ommeltua merimiehen (vaikka lasten mielestä poika on selvä golffari eikä koskaan merillä käynytkään).


Vaikka poika onkin paljon meriä seilannut, oli silti jännittävää lähteä kosiomatkalle. Mitenköhän kävisi? Tulisikohan rukkaset vai sulaisiko neidin sydän?


Hyvin kävi, alun ujostelun jälkeen oli selvää, että matkaa jatkettaisiin yhtä matkaa.

6.7.2012

Virkattu mäyräkoira

Ennen kesälomaa näin Virkatun linnun blogissa aivan ihania virkattuja mäyräkoiria. Niin ihania, että halusin meillekin sellaisen. Äkkiä näytin pojille kuvaa tanskalaisen Smallstuffin mäyräkoirista ja kysyin, haluaisivatko he sellaiset. Kuopus tarttui heti tarjoukseen, esikoinen ilmoitti, että hänelle ei tarvitse tehdä. Onneksi sain edes yhden tekosyyn ryhtyä tuumasta toimeen. Nyt nurkissamme nuuhkii Bruno.


Vartalon, tassujen ja hännän virkkaaminen olivat leppoisaa tekemistä. Pää ja korvat vaativat jo vähän enemmän silmukoiden laskemista. Työ eteni sujuvasti 3,5 koukulla. Ainoa hankaluus oli raitojen sommitteleminen. Suurin osa langoista oli jämiä ja vanhaa varastoa, mutta ihan tätä projektia varten ostin Sandnes Garnin Smartia turkoosina ja ruskeana. Lopputulos on aikamoinen pötkylä, mutta niinhän mäyräkoirat ovat - pitkiä ja lyhytjalkaisia.


Minä pidän Brunosta ja mielessäni tein sitä kuopukselle, mutta jostain syystä se taitaa jäädä minun koirakseni. Kuopus ei ottanut sitä mukaan koiratarhaansa eikä viereensä nukkumaan edes ensimmäiseksi yöksi. 


Vielä on kesää jäljellä ja paljon on rautoja tulessa. Tervetuloa mukaan lukijaksi, Janita Viden! Nauttikaa lämpimistä päivistä!