Vielä ehtii...

... osallistua blogini 2-vuotisarvontaan! Kirjautumalla lukijaksi tai jättämällä kommentin edelliseen postaukseen olet mukana GreenGate leipäkoriliinojen ja Pandan suklaalevyn arvonnassa! Tervetuloa mukaan!

Minä olen ehtinyt maalaushommien välissä virkkaamaan. Ajattelin, että jos saan langanloppuja riittävästi kulutettua, on sitten vähemmän muutettavaa... Joopa joo. Joululomalla lainasin Melody Griffithsin kirjan "Virkkaa värikästä - 25 pikku peittoa ja liinaa". Otin talteen päivänkakkaraneliön ohjeen ajatuksena tehdä mökin terassille kesäksi oikein värikäs tyynynpäällinen. Netti on täynnä ihanan kirjavia ja värikkäitä töitä, joita ihailen, mutta silti iski epäillys.

Pidänkö sittenkään lopputuloksesta (vaikka olenkin vasta alkumetreillä)? Enkö osaa yhdistää kirkkaita värejä? Eikö varastoissani ole sopivia värejä? Vai olenko minä yksivärisempi ihminen? Vielä ehdin miettiä, miten kauheasti pääteltävää tulisi pelkästä tyynynpäällisen vaatimista nelilöistä. Saa nähdä, meneekö kaikki purkuun vai tuleeko tästä ikinä mitään.

Hyvää viikon jatkoa!

Arvonta

Blogini on 2-vuotias. Jo, tai vasta, riippuu näkökulmasta. Sen kunniaksi haluan kuitenkin järjestää arpajaiset! Palkintona on kaksi GreenGaten puuvillakankaasta ompelemaani leipäkoriliinaa sekä 130 gramman levy Pandan valkoista suklaata.

Osallistua voi tammikuun loppuun asti. Arvon ja julkistan voittajan helmikuun ensimmäisenä päivänä. Jokainen lukijaksi kirjautunut on mukana yhdellä arvalla. Osallistua voi myös kommentoimalla, yhdellä arvalla. Kirjautumalla lukijaksi ja jättämällä kommentin on siis mukana kahdella arvalla. Koska haluan (juhlimisen ja lahjomisen lisäksi) kehittää tätä blogia, on sana vapaa ja ruusut ja/tai risut tervetulleita.
 

GreenGaten leipäkoriliinat ja suklaa on pakattu silkkipaperiin. Palkinto on sidottu hamppunarulla, jonka molemmissa päissä on Linumin ruutukankaasta ompelemani pikkuiset pehmosydämet. 

Onnea arvontaan kaikille osallistujille!

Purkamista

Uutta kotia on nyt remontoitu reilu viikko. Remontoiminen on kyllä vähän harhaanjohtava termi, koska käytännössä kaikki mitä asunnossa on tehty, on ollut purkamista. Yksi jätelavallinen purkujätettä on jo viety kaatopaikalle, ja taas on asunnon lattialla toistakymmentä jätesäkillistä roskia. Työläin ja tylsin vaihe purkuhommia on sekin viittä vaille tehty - vanhojen tapettien poistaminen.

Ihan kohta alkaa uuden tekeminen: kaikkien pintojen tasoittaminen ja maalaaminen. Asunnon kunnostaminen ja tekeminen meidän näköiseksi, meidän kodiksi. Juuri nyt tuntuu vaikealta edes kuvitella, että viiden viikon kuluttua olemme muuttamassa ja tässä pitäisi olla valmis keittiö.

Asunnosta on purettu edellisen asukkaan elämä pois. Kuulostaa raadolliselta, mutta niinhän se on. On meidän perheen elämän vuoro. Työmaalla on ihana olla ja kulkea, suunnitella värejä ja sohvan paikkaa, kuunnella ääniä, jotka ovat joka talossa omanlaisensa, seurata auringon säteiden mukana muuttuvaa valoa, ja kuvitella, kuinka puolentoista kuukauden kuluttua syömme tässä lounasta (toivottavasti ruokapöydän ääressä).

Maria otti yhteyttä edellisen kirjoitukseni jälkeen ja kysyi, saisiko tehdä minulle avaimenperän. Voi kiitos, tottakai! Ja katsokaa, minkä ihanuuden posti minulle toi! Kiitos Maria! Nyt uuden kodin avaimilla on ikioma avaimenperä. Asunto on taas yhden ison askeleen lähempänä olla pelkkien kuorien sijasta Koti.

Blogini täytti viime viikolla kaksi vuotta. Kävijälaskuri raksuttaa koko ajan, joten kyllä täällä väkeä käy kääntymässä. Lukijoita ei silti ole liittynyt teidän uskollisten, ihanien vakilukijoiden lisäksi. Olen välillä miettinyt jopa blogini lopettamista, purkamista, ja käsieni töiden kirjaamista suljettuihin kansiin. Ehkä en sitä ainakaan vielä tee, muuten jään paitsi Marian kaltaisia blogiystäviä. Ehkäpä mieluummin järjestän arpajaiset 2-vuotiaan kunniaksi, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.

Avaimet

Viime vuoden lopulla myimme oman kotimme ja ostimme asunnon, josta remontoimme meille uuden kodin. Perjantaina vihdoin saimme avaimet sinne. Avaimet, jotka tavallisesti ovat vain välttämätön paha taskun pohjalla, symboloivat yhtäkkiä pääsyä uuteen maailmaan, uuteen kotiin. Miten hyvältä tuntui puristaa nyrkissä uuden kodin avaimia.

Vielä paremmalta tuntui avata uuden kodin ovi. Mennä asuntoon, kun se vihdoin oli tyhjä, eikä siellä ollut kuin me. Sai vapaasti kulkea ja arvioida edellisen asukkaan ratkaisuja, miettiä muutenkin kuin paperilla, mikä tulee minnekin, mikä vaatii remonttia ja kuka tekee mitäkin.

Avaimet tarvitsevat tietysti uuden avaimenperän, mutta sen aika ei ole juuri nyt. Ristipistot, kirjailut, virkkaukset ja muut pehmeät käsityöt saavat odottaa hetken. Lähiviikkoina kaikki aika tulee menemään seinien tasoittamiseen, maalaamiseen, sähkö- ja putkimiehen ohjeistamiseen, materiaalien valintaan ja hankintaan ja lopulta pakkaamiseen ja purkamiseen. Yritän pitää mielessä, että kun stressi on pahin, pehmeä lanka muotouu silmukoiksi samalla kun ajatukset selkiytyvät ja mieli rauhoittuu.

Iloista viikon alkua!

Kolmisormilapaset

Olen kutonut itselleni lapaset. Tai oikeastaan sormikkaat. Tai jotain siltä väliltä, sorpaset tai lamikkaat... Joka tapauksessa käsineet, joissa on oma paikka peukalolle, oma paikka etusormelle ja yksi yhteinen paikka keskisormelle, nimettömälle ja pikkurillille. Kolmisormilapaset.

Minulla on Hestran lasketteluhanskat, joissa on juuri tuo sama sormijako. Niiden sisähanskat ovat kuluneet niin ohuiksi, että eivät lämmitä enää ollenkaan. Sisähanskojen tilalle kudoin näitä kummajaisia.

Jo ennen joulua kävin Villavyyhdissä. Varta vasten halusin käydä siellä, olin kuullut kaupasta hyvää. Vaan enpä taida toista kertaa mennä. Myyjää kiinnosti enemmän facebook kuin paikalla oleva asiakas, ja kun kysyin, riittääkö valitsemani lanka lapasiin, hän vastasi varman oloisesti, että kyllä riittää. Vaan eipä riittänyt.

Laskin, että vaikka olisin tehnyt tavalliset lapaset, ei silti olisi riittänyt. Lanka oli ihanaa, perulaista Frog tree Chunky Alpacaa, ehkä ihaninta mitä olen kutonut, mutta peukut jouduin jatkamaan Novitan Luxus alpacalla, kolminkertaisena, eikä lopputulos ole tietenkään yhtä pehmeä ja lämmin, mutta saa kelvata.

Itselle muistiin 4½ mm puikot ja 36 silmukkaa, langankulutus 105 grammaa. Toisten hanskojen alla käytettäväksi nämä tein, mutta ovat kyllä niin kätevät ulkona lasten kanssa, että taitaa tulla käyttöä muutenkin.

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille.