29.6.2014

Väriä mailanpäähän

Jo keväällä alkanut pohdintani siitä, millaisen mailahupun minä haluan, on päättynyt. Tai siis en tietenkään minä tarvitse huppua, vaan golfmailani, puuviitoseni. Halusin väriä mailan päähän ja mikäpä sen parempi kuin pinkki.


Tummansininen bägi ja draiveria suojaava tehdasvalmisteinen Jeppe-koira tarvitsivat piristystä. Eikä haittaa, vaikka huono-onninen pelaajakin välillä saisi piristystä.


Mieskin kaipasi uusia mailahuppuja ja esitti väritoiveina sinisen, oranssin ja valkoisen. Mitäpä sitä vaimo muuta kuin toteuttamaan esitettyjä toiveita.


Tällaisten väriläiskien kanssa on ilo pelata, ei haittaa tuulet eikä sateet.


Kun mies oli pelannut muutaman kierroksen näiden huppujen kanssa, hankki hän yhden uuden mailan ja samalla pyysi saada vielä yhden mailahupun. Ole hyvä, rakas.


Lankana kaikissa 7veljestä. Malli oma, vaikka idea on hyvinkin vanha. Mailahuppujen tekeminen on melkein kuin villasukkia kutoisi. Puuvillalankojakin olisi vino pino odottamassa projektien toteutusta, mutta kummasti vaan villalangat hakeutuvat puikoille.

Sateista kesäkuun loppua. Toivottavasti heinäkuu on aurinkoisempi ja pistää puutarhan kasevihin vauhtia!

23.6.2014

Oli kerran Onnimanni...

... ja Onnimanni tahtoi olla "jou".


Serkkuni on "hurahtanut" alkuperäisiin Kaalimaan kakaroihin ja hänen uusin kirpparilöytönsä on Onnimanni. Kun näin Onnimannin  ensimmäisen kerran, se oli vauvamainen nakupelle huvittavine hiustupsuineen. Se ilmoitti haluavansa saada DC-hupparin ja olla jou. Minä sain projektin. Aloitin hupparista. Harmaaseen trikooseen applikoin DC:n merkin. Tuntuu, että velouri ei ole paras mahdollinen näin pienissä kuvioissa, mutta voihan kyse olla ompelukoneestani tai taidoistanikin.


Huppari syntyi mittaa - kokeile - leikkaa - ompele -metodilla. Hidasta, mutta toimivaa. Ehkä jostain olisi löytynyt kaavojakin, mutta tämän sovelsin omasta päästäni. Onnimanni on "vauva", joten hupun vuoritin tasaraitatrikoolla.


Housut ompelin kuopuksen pieneksi jääneistä ja puhki kuluneista farkuista. Yksityiskohdat ovat kaikki kaikessa, siksi ompelin kolikkotaskun takataskuksi ja vyötärölle Detroit-merkin (otettu talteen joistain toisista housuista). Muutaman vyölenkin ompelin paikoilleen...


...koska mihin muuten olisin saanut avainketjun kiinni.


Tämä oli hauska projekti, oli kiva suunnitella ja pohtia Onnimannin vaatteita poikien kanssa, mikä on tarpeeksi jou ja mikä ei riittävän. Nuken vaatteiden ompelu mökillä sateisena päivänä toi elävästi mieleen muistot noin 30 vuoden takaa. Miten kaipaankaan niitä päiviä, kun minä ja siskoni ompelimme omille nukeillemme tai unikavereillemme vaatteita äidin opastuksella ja avustuksella. Kuulen elävästi sateen rummutuksen peltikattoon, muistan hopeateen iltapalalla. Muistan jopa kankaan, josta ompelin Snoopylleni housuja. Muistan ihanan rauhallisen yhdessäolon. Todellisuudessa varmaankin riitelimme ompeluvuoroista ja äidin huomiosta eikä kärsivällisyytemme riittänyt alkua pidemmälle, ja ehkä joimme jotain ihan muuta, mutta näin minä haluan muistaa noita lapsuuden kesien sadepäiviä.


Sade jatkuu, takkatuli lämmittää mukavasti, tekisi mieli kutoa villasukkia keskellä kesää, mutta ensin aion saada yhden valtavan päättelyurakan valmiiksi.

22.6.2014

Arvonnan voittaja

Juhannusarvonta on päättynyt ja Mailegin hiiriveli arvottu. Kiitos kaikille osallistuneille! Esikoinen toimi onnettarena ja hänen vikkelät sormensa nostivat kaikkien lukijoiden ja kommentoineiden joukosta. voittajaksi...rumpujen pärinää... notto! Onneksi olkoon, notto! Laitatko minulle osoitteesi niin saan hiiren postitettua sinulle. Virtuaalisesti kukitan voittajan pioneilla, joiden aukeamista täyteen loistoonsa odotan malttamattomana.


Juhannus- ja suviruusun kukinta oli käytännössä ohi jo ennen juhannusta, mutta toukoniitynruusuni on parhaimmillaan! Valitettavasti kuva ei tee pensaalle oikeutta.


Ensi kerralla taas jotain käsityöaiheista, koska viileiden säiden takia käsityöt ovat saaneet enemmän aikaa ja puutarha on tarvinnut vähemmän huomiota! Ihanaa kesäkuun jatkoa kaikille.

16.6.2014

Juhannusarvonta

Juhannus on ihan kohta täällä. Sen kunniaksi järjestän juhannusarvonnan, jossa palkintona Mailegin noin 14 cm korkean hiiriveli.


Arvonnassa ovat mukana kaikki lukijaksi kirjautuneet (1 arpa) ja kommentin jättäneet (1 arpa). Kovin mielelläni lukisin kommenteistanne ruusuja ja risuja, mutta kaikki ajatukset, mietteet ja ideat ovat tervetulleita. Osallistua saa tästä hetkestä eteenpäin Juhannuspäivän iltaan 21.6.2014 kello 21 asti.


Onnea arvontaan ja aurinkoista juhannusta!

8.6.2014

Terveisiä kalsaritehtaalta

Esikoisella oli akuutti boxeri-pula. On ollut monesti aiemminkin, mutta tällä kertaa en suunnannut kauppaan vaan omalle kangaskaapilleni ja ompelin alushousuja.


Aloitin saman projektin jo pari vuotta sitten ostamalla Ottobren lehden, jossa oli boxereiden kaavat. Ei tullut sillä mallilla meidän pojalle sopivia housuja. Tällä kertaa ostin P OP :in boxerit, jotka ovat sopivaa mallia esikoiselle, purin ne, piirsin kaavat, ompelin takaisin kasaan ja sitten vihdoin pääsin ompeluhommiin. Hullun hommaahan tuo on, mutta alunperin ajatus tuntui ihan järkevältä. Vaikea sanoa, onko tämä nyt sitten P OPin malli vai minun mallini tai jotain siltä väliltä.


Sain aika hyvin kulutettua Marimekon tasaraitatrikoitani, joita jossain vaiheessa hankin ystävämyynnistä vähän enemmänkin. Kohta eivät raidat enää kelpaa pojille, joten mitä pikemmin saan käytettyä, sen parempi.


Kuminauhat ovat kaikki kierrätettyjä, samoin turhamaisuus-merkit kalsareiden etuosassa.


Tuntuu typerältä merkitä omaa työtään toisen vanhalla merkillä, mutta eipä tuo housujen alta mihinkään näy. Esikoinen on tyytyväinen kun tietää, kumpi puoli tulee eteen, joten en rupea valittamaan, mitä kangasmerkissä lukee.


Aurinkoista kesäkuuta kaikille lukijoilleni ja täällä kävijöille.