Ensimmäinen kokonainen kouluviikko, ensimmäinen kokonainen viikko eskaria, minulla aikaa tehdä vaikka mitä. Niin sen piti olla, vaan toisin kävi. Esikoisemme kaatui potkulaudalla sillä seurauksella, että sai aivotärähdyksen (onneksi oli kypärä päässä!) ja naaman ruhjeille. Hammaskirurgi ompeli suun haavat, poisti liikkuneet maitohampaat ja kiinnitti liikkuneet etuhampaat (rautahampaita) kiskoilla jäljellä oleviin hampaisiin. Poika tulee kuntoon, onneksi, rautahampaiden kohtalo selviää vasta myöhemmin.
Vahinkoja sattuu, sille ei voi mitään. Liikkuvaisille pojille varsinkin. Yhtä pahalta se silti äitinä tuntuu, kyvyttömyys tehdä muuta kuin pitää sylissä ja lohduttaa. Ainakin minut se lamaannuttaa. Pikkuhiljaa pojan voinnin parantuessa pystyin itsekin taas tekemään asioita. Sain valmiiksi esikoisen villasukat. Värit ja niiden vuorottelu päätettiin yhdessä jo keväällä, mutta vasta nyt sain tehtyä ne valmiiksi. Todellista villasukkaterapiaa. Itselle muistiin: Novita 7 veljestä, 3½ puikot, 44 silmukkaa, koko noin 35, langankulutus 94 grammaa.
Kuopus, joka joutui olemaan mukana kun esikoista tutkittiin ja hoidettiin, tarvitsi tietenkin omat sukkansa. Tämä se vasta oli terapiaa, yksivärinen pehmeä lanka, silmukoita toisen perään, silmät lapsissa eikä neuleessa. Itselle muistiin: Novita Nalle aloe vera, 3 puikot, 52 silmukkaa, koko noin 32, langankulutus 50 grammaa.
Rentouttavaa viikonloppua Sinulle. Pidäthän huolen, että lapsellasi on kypärä päässä aina pyöräillessä ja potkulautaillessa!
24.8.2012
18.8.2012
Barbien peitto
Ensimmäinen kouluviikko takana. Ihanaa, kamalaa ja kaikkea siltä väliltä. Poika on mielestäni innokkaasti, reippaasti ja tunnollisesti suoriutunut omasta osuudestaan. Itse olen käynyt varmaan kaikki mahdolliset tunteet läpi. Käsityörintamalla on ollut rauhallista, en ole osannut istua alas ja rauhoittua tekemään mitään, vaikka juuri se, paikallaan istuminen ja käsitöiden tekeminen, olisi luultavasti rentouttanut kaikkein eniten.
Pieni virkattu peitto sentään valmistui. Siskon tytölle synttärilahjaksi. Tämä on barbien kokoa, mutta sopii muillekin nukeille ja nalleille. Tähän käytin kaikki mahdolliset tyttöväriset jämälangat, mitä minulta löytyi. Koukkuna tuttu 3½.
Tämä oli kiva pikkutyö. Paitsi päättelyn osalta. Ensi kerralla pitää muistaa päätellä langat työn edetessä seuraavien kerrosten alle.
Tämä peitto oli samalla kokeilu: millaista jälkeä syntyy yksinkertaisista suorista raidoista pylväitä virkkaamalla ja miten hyvin saan eripaksuisia lankoja sopimaan keskenään yhteen. Suunnitelmissa on tehdä torkkupeitto, esikoiselle mökille. Erisävyisiä sinisiä lankoja on reilusti valmiina, lisäksi haluaisin peittoon valkoista, ja ruskeita sävyjä. Kutoen tai virkaten, sitäkään en ole vielä päättänyt. Ehkä suorilla raidoilla kuten tässä tai sitten aaltoina. Blogimaailma on täynnä toinen toistaan ihanampia peittoja, miten ihmeessä minä osaan valita sen mieleisimmän?
Wivi on liittynyt lukijoitteni joukkoon, tervetuloa mukaan! Jokainen lukija on minulle hyvin tärkeä, jokainen kommentti ilahduttaa kovasti! Rauhallista lauantai-iltaa sinulle!
Pieni virkattu peitto sentään valmistui. Siskon tytölle synttärilahjaksi. Tämä on barbien kokoa, mutta sopii muillekin nukeille ja nalleille. Tähän käytin kaikki mahdolliset tyttöväriset jämälangat, mitä minulta löytyi. Koukkuna tuttu 3½.
Tämä oli kiva pikkutyö. Paitsi päättelyn osalta. Ensi kerralla pitää muistaa päätellä langat työn edetessä seuraavien kerrosten alle.
Tämä peitto oli samalla kokeilu: millaista jälkeä syntyy yksinkertaisista suorista raidoista pylväitä virkkaamalla ja miten hyvin saan eripaksuisia lankoja sopimaan keskenään yhteen. Suunnitelmissa on tehdä torkkupeitto, esikoiselle mökille. Erisävyisiä sinisiä lankoja on reilusti valmiina, lisäksi haluaisin peittoon valkoista, ja ruskeita sävyjä. Kutoen tai virkaten, sitäkään en ole vielä päättänyt. Ehkä suorilla raidoilla kuten tässä tai sitten aaltoina. Blogimaailma on täynnä toinen toistaan ihanampia peittoja, miten ihmeessä minä osaan valita sen mieleisimmän?
Wivi on liittynyt lukijoitteni joukkoon, tervetuloa mukaan! Jokainen lukija on minulle hyvin tärkeä, jokainen kommentti ilahduttaa kovasti! Rauhallista lauantai-iltaa sinulle!
13.8.2012
Nimikoidut lautasliinat
Serkku miehineen juhlivat pronssihääpäiväänsä viikonloppuna. Kesällä juhlien kattausta läpi käytäessä kävi ilmi, että sukujen perintölautasliinoja oli kaksi liian vähän. Sain mielestäni erinomaisen ajatuksen tehdä lahjaksi puuttuvat lautasliinat. Halusin nimikoida liinat, kuten ennenkin oli tapana.
Kangas on pellavaa Eurokankaasta. Nimeilyn tein ristipistoin muliinilangalla. Mallin sovelsin Kustannus Oy Minervan Nimeilykirjasta. Kirjassa ei ole vuosilukua, mutta se on isoisoäitini peruja, joten aika vanha. Perinteistä poiketen yhdistin pronssihääparin etunimien ensimmäiset kirjaimet yhdeksi. Välillä mietin, kuinkakohan pahan etikettivirheen tein niin toimiessani, mutta sitten tuli mieleen, että niinhän kuninkaallisetkin julkaisevat hääparin nimikirjaimista tehdyn monogrammin häiden yhteydessä (vai kutsutaanko sitä silloin monogrammiksi?).
Lahjalupauksen annettuani kävi ilmi, että liinoja tarvittiinkin kuusi kahden sijaan! Meinasi tulla hoppu ja viimeiset pistot olivat pelkkää urakointia nautinnon sijaan. Valmista kuitenkin tuli!
Hääpari oli kiitollinen lahjasta. Ehkä joku päivä saan aikaiseksi tehdä nimikoidut liinat meillekin!
Huomenna on perheessämme tärkeä päivä: esikoinen aloittaa koulun ja kuopus esikoulun. Reput on pakattu, jännitys on positiivisen kutkuttavaa. Toivon heille samoin kuin kaikille koululaisille turvallista ja iloista kouluvuotta!
Kangas on pellavaa Eurokankaasta. Nimeilyn tein ristipistoin muliinilangalla. Mallin sovelsin Kustannus Oy Minervan Nimeilykirjasta. Kirjassa ei ole vuosilukua, mutta se on isoisoäitini peruja, joten aika vanha. Perinteistä poiketen yhdistin pronssihääparin etunimien ensimmäiset kirjaimet yhdeksi. Välillä mietin, kuinkakohan pahan etikettivirheen tein niin toimiessani, mutta sitten tuli mieleen, että niinhän kuninkaallisetkin julkaisevat hääparin nimikirjaimista tehdyn monogrammin häiden yhteydessä (vai kutsutaanko sitä silloin monogrammiksi?).
Lahjalupauksen annettuani kävi ilmi, että liinoja tarvittiinkin kuusi kahden sijaan! Meinasi tulla hoppu ja viimeiset pistot olivat pelkkää urakointia nautinnon sijaan. Valmista kuitenkin tuli!
Hääpari oli kiitollinen lahjasta. Ehkä joku päivä saan aikaiseksi tehdä nimikoidut liinat meillekin!
Huomenna on perheessämme tärkeä päivä: esikoinen aloittaa koulun ja kuopus esikoulun. Reput on pakattu, jännitys on positiivisen kutkuttavaa. Toivon heille samoin kuin kaikille koululaisille turvallista ja iloista kouluvuotta!
6.8.2012
Angry Birds kukkarot
Lapset ovat tänä kesänä keräänneet taskurahoja marjoja poimimalla (voiko 6- ja 7-vuotiaiden lasten kohdalla puhua taskurahoista?). Mistään suurista määristä eikä sen puoleen suurista summista ole kyse, mutta olen saanut seuraa marjametsään ja ehkä opettanut lapsille jotakin rahan arvosta. Pienet poimijat tarvitsivat kolikoilleen kukkarot, tietenkin.
Pieneksi jääneiden farkkujen lahkeisiin applikoin poikien valitsemat Angry Birds kuvat (kangasta jäi yli kypäräpusseista). Pojat saivat valita myös vetoketjut ja klipsit kierrätysvarastostani. Itse alan jo kyllästyä vihaisiin lintuihin, niitä kun on ihan kaikkialla, mutta enpä keksinyt kukkaroihin muutakaan sopivan kokoista ja lapsia miellyttävää aihetta.
Herkullista sadonkorjuun aikaa Sinulle!
Pieneksi jääneiden farkkujen lahkeisiin applikoin poikien valitsemat Angry Birds kuvat (kangasta jäi yli kypäräpusseista). Pojat saivat valita myös vetoketjut ja klipsit kierrätysvarastostani. Itse alan jo kyllästyä vihaisiin lintuihin, niitä kun on ihan kaikkialla, mutta enpä keksinyt kukkaroihin muutakaan sopivan kokoista ja lapsia miellyttävää aihetta.
Mutta miten vetoketjun ompeleminen voikin olla niin hankalaa joskus? Suorat osuuden menevät ihan ok, mutta päät ovat mielestäni erityisen vaikeat ja aiheuttavat suurta päänvaivaa minulle. Jätetäänkö ne suoriksi vai taitetaanko? Jos taitetaan niin mihin ja mistä sitten ommellaan? Osaako joku neuvoa, miten päät tulisi oikeasti ommella tällaisessa pussukassa? Tai linkittää johonkin hyvään ohjeeseen?
Omenasatomme sen sijaan ei aiheuta päänvaivaa tänä vuonna, seuraavassa kuvassa kun on koko sato. Kyllä, yksi omena, jos hyvin käy. Ehkä siitä saisi yhden muffinssin leivottua, tai jos teen oikein pieniä niin kaksi. Pihamme omenapuut ovat vielä nuoria, vanhinkin vasta 4-vuotias, viime vuonna ei tullut yhtään omenaa, joten vaikka olisin toivonut enemmän, olen tähänkin tyytyväinen. Taidan olla itsekäs ja syödä omenan ihan itse ja juuri sellaisenaan.
Herkullista sadonkorjuun aikaa Sinulle!
1.8.2012
Kesäkassi
Jokin aika sitten sain valmiiksi kesäkassin. Toki niitä löytyy entuudestaankin, mutta mökillä ei ollut kassia, missä voisi sopivasti kuljettaa poikien uintikamppeita ja eväitä ja muuta tarpeellista kesän seikkailusta toiseen. Muiden mielestä Ikean sininen kassi olisi ollut ihan hyvä, minusta ei. Tämä on paljon parempi.
Vanhoista ruusuisista verhoista ylijäänyt kangas sai uuden elämän kesäkassina. Kantokahvat tein vanhasta harmaantuneesta köydestä, vähän rosoisuutta muuten hempeään kassiin. Pohjaan laitoin ohuen levyn (kuvassa pelkkä pahvi), vuorettomana se olisi muuten aivan liian lötkö. Kulmiin ompelin saumat, melkein kuin "valetereet" tuomaan vähän ryhtiä. Jo parin päivän jälkeen huomaan kassin olevan oikein sopiva ja erittäin tarpeellinen!
Ja katsokaa tätä, elämäni tähän asti toinen ja samalla suurin kanttarellisaalis! Kuin kultaa sateenkaaren päässä! Osan sienistä keräsin lenkillä ollessani: kyllä, huomasin tienposkessa ihania kanttarelleja enkä voinut jättää niitä, jokuhan olisi voinut viedä ne ennenkuin ehtisin hakemaan. Keräsin ne mukaan ja kourat täynnä jatkoin juoksemista (milloinkohan opin, että aina pitää olla joku pussi mukana, ikinä ei tiedä mitä löytää). Hölmöksi tunsin itseni, varsinkin kun kamala sae-, rae- ja ukkoskuuro yllätti minut. Siinä sitten yritin parhaani mukaan itse jo aivan litimärkänä suojella sieniä. Lenkki päätyi onnellisesti, pääsin kotiin ja sienet pakkaseen!
Ihanaa elokuuta kaikille!
Vanhoista ruusuisista verhoista ylijäänyt kangas sai uuden elämän kesäkassina. Kantokahvat tein vanhasta harmaantuneesta köydestä, vähän rosoisuutta muuten hempeään kassiin. Pohjaan laitoin ohuen levyn (kuvassa pelkkä pahvi), vuorettomana se olisi muuten aivan liian lötkö. Kulmiin ompelin saumat, melkein kuin "valetereet" tuomaan vähän ryhtiä. Jo parin päivän jälkeen huomaan kassin olevan oikein sopiva ja erittäin tarpeellinen!
Ja katsokaa tätä, elämäni tähän asti toinen ja samalla suurin kanttarellisaalis! Kuin kultaa sateenkaaren päässä! Osan sienistä keräsin lenkillä ollessani: kyllä, huomasin tienposkessa ihania kanttarelleja enkä voinut jättää niitä, jokuhan olisi voinut viedä ne ennenkuin ehtisin hakemaan. Keräsin ne mukaan ja kourat täynnä jatkoin juoksemista (milloinkohan opin, että aina pitää olla joku pussi mukana, ikinä ei tiedä mitä löytää). Hölmöksi tunsin itseni, varsinkin kun kamala sae-, rae- ja ukkoskuuro yllätti minut. Siinä sitten yritin parhaani mukaan itse jo aivan litimärkänä suojella sieniä. Lenkki päätyi onnellisesti, pääsin kotiin ja sienet pakkaseen!
Ihanaa elokuuta kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)