23.7.2015

Virkattu apina ja melkein täydellinen päivä

Nousin aamulla tunti ennen lapsia ja sain kaikessa rauhassa juoda kahvin ja viimeistellä virkkaamani apinan. "Minttu" on iloinen ja ehtiväinen apina, joka ensi töikseen kiipesi pyykkinarulle roikkumaan.


Minttu on virkattu puuvilla- ja puuvillabambusekoitelangoista. Apina oli tilaustyö. Sain vapaat kädet toivomuksella mintunvihreä-harmaa-ruskea -värityksestä. Lahtelaisesta Pitsi ja Palmikko -liikkeestä löysin lopulta iloisen ja reippaan mintunvihreän sävyn, joka sopii mielestäni 2-vuotiaalle pojalle. Se saneli sitten loput langat. Ja aika iloinen kaverihan apinasta tuli, vai mitä mieltä sinä olet?


Mintusta tuli isompi kuin olin ajatellut, se on melkein 40 senttiä. Tähtäsin noin 30 senttiin, mutta raidoitus ja vartalon mittasuhteet kasvattivat halikaveria. Toivottavasti apina mahtuu uuden omistajansa sänkyyn eikä jää kokonsa vuoksi kotia vaille. Laihahan se on, joten ei vie liiemmalti tilaa.


Tuntuu aina hyvältä saada joku projekti päätökseen, mutta se ei vielä tee päivästä täydellistä, ei edes melkein. Sen sijaan mökkitien varrelta poimimani kanttarellit ja metsämansikat, oman puutarhan mansikat, takapihan mustikat ja ensimmäinen oma kesäkurpitsa nostattivat hymyn huulille. En tiedä, onko se jotain alkukantaista selviytymis- ja henkiinjäämistaistoa, mutta tällainen "saalis" saa minut iloiseksi.


Vaan mikä olisi tehnyt päivästä täydellisen? Se, että pojat olisivat olleet mukanani keräämässä marjoja, että olisin jaksanut vielä illalla hoitaa päivän tiskivuoren (kyllä, valitsin blogini päivittämisen tiskiharjan sijaan) ja että mies olisi ollut vapaalla töistä ja laittanut ruoat valmiiksi minun kerätessäni satoa koko perheelle. Nyt sohvalle ja puikot käteen!



16.7.2015

Virkattu kännykkäpussi

Virkattu kännykkäpussi. Minulle itselleni! Niitä aurinkoisia kesäpäivä varten, kun päällä on taskuton hellemekko ja puhelin on silti pidettävä mukana, vaikka rannalla kun on uittamassa lapsia.


Ei mitään kummallista, kahden kerroksen raitoja kiinteitä silmukoita Blend Bamboolla. Sen verran väljyyttä, että puhelin on helppo sujauttaa pussiin ja ottaa sieltä pois. Nappipurkista yksi nappi ja sen ympärille lenkki ketjusilmukoilla pussin sulkemista varten. Koristeeksi muutama applikoitu kukkanen, laatikon pohjalta löytyi, mitäköhän varten hankittu.


Taakse ompelin klipsin, jolla pussin saa ripustettua kaulaan joko avainnauhaan tai erilliseen nyöriin (sopiva nyöri on vielä hankkimatta) mutta saapa sen sopivasti kiinnitettyä vaikka kesäkassiinkin.


Aurinkoista heinäkuuta ja herkullista marja-aikaa Sinulle!

10.7.2015

Poikien shortsiyöpuvut

Kesän ensimmäisinä päivinä huomasin, että pojilta puuttuu sopivan kokoiset yöpuvut lyhyillä hihoilla ja lahkeilla. Mikä mainio tekosyy päästä ostamaan kuviollisia trikoita ja ompelemaan vaatteita! Helteet tulivat ja menivät ennenkuin sain valmista, mutta ei haittaa, peiton alla tarkenee lyhyemmissäkin vaatteissa sateisena kesänä!



Esikoisen lempivärit ovat keltainen ja musta, sählyjoukkueensa värit. Hashtag trikoo löytyi PaaPii Design Oy:ltä. Olisin halunnut sen kaveriksi yksiväristä mustaa, mutta sepä oli Eurokankaasta loppu. Jouduin tyytymään mustaharmaaraidalliseen, joka ommellessani muuttui mielessäni jopa paremmaksi vaihtoehdoksi kuin yksivärinen. Lahkeeseen vielä pelinumero ja esikoisen yöpuku oli valmis.


Kuopus valitsi Royalkestoista löytyneen koiratrikoon kaveriksi yksivärisen turkoosin (Eurokankaasta). Minä ehdotin tummansinistä, mutta onneksi kuuntelin kuopusta. Jotta shortsit oikeasti kuuluvat paidan kanssa yhteen, applikoin lahkeeseen yhden koiran. Kuopus on onnellinen uudesta yöpuvustaan.


Resoreita en erikseen ostanut, ompelin kaulukset shortsikankaista. Tämä oli poikkeuksellisesti niitä projekteja, johon mitään ei ole kierrätetty tai kaivettu varastosta, vaan kaikki ompelulankaa myöten on ostettu!


Ompelin yöpuvut ilman kaavoja. Valitsin poikien kaapista sopivat mutta reilut paidat ja shortsit ja niitä apuna käyttäen leikkasin kankaat. Näin väljissä ja hyvin kasvuvaraa sisältävissä ompeluksissa tuo valmiiden vaatteiden kopioiminen onneksi toimii.


Oli kiva ommella vaatteita pojille. Oli palkitsevaa nähdä heidän ilmeensä kun yöpuvut olivat valmiit. Olen vuoden mittaan ehdottanut erilaisia mielestäni kivoja kankaita, mutta mikään ei ole kelvannut heille. Olen jo surkutellut, että enkö enää ikinä saa ommella omille lapsilleni mitään. Onneksi sain, ainakin vielä tämän kerran.

5.7.2015

Lundiaa Long Island -tyyliin

Mökillä on Lundian hylly tv-tasona. Muistaakseni hylly oli alunperin lastenhuoneessa kirjahyllynä. Olen aiemminkin kertonut, kuinka osin avonainen hylly kaipasi ovia, mutta kun Lundia ei valmistanut sopivan kokoisia kuin tilauksesta, jäin odottamaan muuta ratkaisua. Ja onneksi odotin, suoranaisen neronleimauksen ja muutaman sopiva sattumuksen jälkeen tv-taso on valmis.


Siskolta jäi mökkiremontissa tarpeettomaksi noin 35 vuotta vanha reilu kaksi metriä korkea puinen Lundian säleovi. Täydellisen levyinen, joten vähän mielikuvitusta peliin ja ei kun nikkaroimaan. Tässä vaiheessa koko tv-taso oli Long Island -tyylinen vain minun haaveissani. Sahaamista, vanhojen reikien paikkaamista, hiomista, liimaamista.


Valkoinen maali saa ihmeitä aikaan! Vanhat vetimet eivät enää sopineet säleoviin, joten hankin olemassa oleviin laatikoihin ja oviin samanlaiset. Cobellosta löysin mieleiset ja juuri sopivan hintaiset.


Siskolta sain myös hyvinkin paljon kierrätetyt saranat. En ole varma, onko kysymys saranoista itsessään, onko Lundian mitoitus muuttunut vuosien varrella, vai onko ovi niin vanha, että se on kutistunut, mutta jouduin kyllä kikkailemaan, että sain ovet asettumaan kohdilleen. Kaikki nämä kikkaviitoset jäävät onneksi ovien taakse piiloon.


Pohjamaalin lisäksi kolme (vai neljä...)  kerrosta maalia ja silti puun keltaisuus meinaa paistaa läpi. Tai ehkä se vain tuntuu siltä, laatikot kun olivat alunperinkin valkoiset ja niiden rinnalla maalattu puu vaikuttaa eriväriseltä. Taso oli aiemmin kahdesta Lundian pöytälevystä tehty. Vaihdoin ne yhtenäiseen liimapuulevyyn (sekin siskolta keirrätetty ;) ) ja koko kalusteen ilme rauhoittui entisestään.


Kyse on "vain" ovista, ja olen lopputulokseen tyytyväinen, mutta kyllähän tähän kierrätystuunaukseen meni aikaa. Siskolle suuri kiitos ovista, levystä ja saranoista vielä tätäkin kautta! Rahaa projektiin ei niinkään mennyt, mutta aikaa. Vaan oli se hauskaakin! Vielä haluaisin virkata korin mustasta tai tumman harmaasta juuttilangasta kaukosäätimille. Sitten tämä nurkka olisi oikeasti valmis.


Mustikat alkavat olla mukavan sinisiä. Aurinkoista heinäkuuta Sinulle!