Syysloma

Syysloma. Suurin osa siitä oltiin mökillä nauttimassa kauneimmasta ruskasta, mitä minä muistan. 

Olisin halunnut kanervia kuistille, mutta en tietenkään ostanut. Muutamassa paikassa mökin läheisyydessä kasvaa niitä, mutta ne eivät olleet enää "kelvollisia". Päätin käyttää sitä mitä luonto tarjoaa ja sehän tarjosi parastaan. Vaahteranlehdistä tein kimppuja terassinpöydälle.

Keräsin mustikan- ja puolukanvarpuja, tarkoituksena tehdä kransseja. Keräsin myös käpyjä ja lehtikuusenoksia askartelutarpeiksi. Reilu pari kuukautta jouluun, haluan alkaa valmistautua! Kun pakkasimme autoa kotimatkaa varten, pelkäsin jo miehen hermostuvan kun tuon koko metsän autoon, mutta onneksi hän on oppinut kärsivälliseksi kanssani.

Sain vihdoin valmiiksi verhon mökin eteiseen ulko-oven eteen. Paksuhko villakangas ja vuorina untuvakangas. Helmikuussa ompelin verhon kertaalleen, mutta sen nostomekanismi osoittautui käytössä toimimattomaksi. Nyt tein siitä laskosverhon ja se toimii erinomaisesti. Täydellinen lisäeriste yksinkertaiselle ulko-ovelle. Samoin sain viritettyä kiinnitysmekanismin eteisessä säilytettäville tikkaille. Nyt tikkaat ovat seinää vasten ja pienessä eteisessä on reilusti enemmän tilaa. Miksi ihmeessä tämän idean toteuttaminen on kestänyt iäisyyden? Saman ajan olen ärsyyntynyt, kun tikkaat ovat aina tiellä.

Olin tyytyväinen tämän rästityön tekemiseen, se on stressannut mina jatkuvasti. Ihan niinkuin muutama vuosi sitten juuttilangasta kaukosäätimille virkkaamani korikin. Kori on lerpattanut vähän joka suuntaan. Tämän syysloman aikana sain sen kovetettua vesiliimaseoksella ja miten paljon toimivampi ja kauniimpi siitä tuli! Kun aloitin ostolakkoni, minulla oli 44 projektia to do -listallani. Nyt niitä on "enää" 33.

Kuopus sai toivomansa purjehduspipon ja voi miten iloiseksi hän tuli. Pipo jäi samantien päähän, vain ruokapöydässä hän suostui riisumaan sen. Yhtään valitusta ei kuulunut, että villasukista purkamani Nalle-lanka olisi ollut liian karkeaa. Minulla itselläni vain on petturi-olo. Aiemmin olen ostanut erikoispehmeitä merino ja cashmere-lankoja, jotta poikien asusteet olisivat mahdollisimman mukavia käyttää. Tuntuu kuin olisin lyönyt avokämmenellä vasten kasvoja ja "pakotan" käyttämään karkeahkoa sukkalankaa. No, en tietenkään pakota. Lapsi on tyytyväinen ja niin pitäisi minunkin olla. Sain tehtyä jotain toivottua kierrätetystä materiaalista ilman, että piti käydä ostamassa mitään uutta.

Otsaa vastaan on edes vähän pehmeämpää Vuorelman Vetoa. Sininen purettu lanka ei olisi yksistään riittänyt, siksi kudoin taitteen alle piiloon jäävään kohtaan mustan raidan esikoisen piposta ylijääneellä langalla. Pienet nöttöset jäi molemmista vielä yli odottamaan seuraavaa projektia.

Tämä pipo ei ollut millään projektilistalla, se oli vain kuopuksen ex tempore toivomus kun näki esikoisen pipon. Sitähän elämä on, aina tulee väliin jotain muuta. Samaa sarjaa on esikoisen lempivillasukkien pidentäminen. Huomasin niiden jääneen pari kokoa liian pieniksi. Tarjouduin kutomaan kokonaan uudet sukat, koska nämä sukat ovat jo kolmas versio alunperin tekemistäni sukista. Kaksi vuotta sitten kudoin sukat nykyiseen malliinsa. Edelleenkin esikoinen halusi vain ja ainoastaan nämä sukat. Purin kärjen ja kudoin väliin muutaman kerroksen lisää.

Neljä kertaa yhden ja saman langan käyttäminen saa riittää. Kun nämä aikanaan kuluvat puhki, haluan keksiä jotain muuta.

Vuodenaikahaaste: kesä

Kesä on parhaimmillaan ja lämpöä riittää vaikka muille jakaa. Ampiaiset ovat kiukkuisia kuin mitkä ja rakentavat pesiään aivan vääriin paikkoihin. Siksi halusin kokeilla tehdä valeampiaispesiä. Monet vannovat valepesien nimeen, joten kokeiltavahan se on.

Malleja ja toteutustapoja valepesiin on vaikka kuinka, minä sovelsin tämän omasta päästä. Harmaata 7veikkaa 3,5 koukulla. Kiinteitä silmukoita aina takareunaan, jotta sain nuo raidat - ne kuuluvat minusta olennaisena osana ampiaisenpesään. Täytteeksi vanhoja langanpätkiä.

Tein heti alkuunsa kolme pesää paikkoihin, joista tänä vuonna on pudotettu jo ainakin yhdet pesät. Tietysti pelkät harmaat pötkylätkin olisivat riittääneet, mutta halusin tehdään jokaiseen pesään vielä kaksi ampparia. Pienen kepin päälle kieputin ensin mustaa lankaa ja sitten keltaista lankaa. Ei kovin aidon näköistä, mutta ei varmaan myöskään kutsu ampiaisia sen enempää paikalle. Tänään kävin ripustamassa pesät paikoilleen. Mielenkiinnolla ja peukut pystyssä odotan, miten hyvin nämä karkoittavat nuo pienet pirulaiset. Kuopuksen mielestä nämä näyttävät killisilmäisiltä hiiriltä, hmm.

Heinäkuun viimeinen päivä, joten on korkea aika osallistua Tavaroiden taikamaailman vuodenaikahaasteeseen. Kesä ja ampiaiset kuuluvat yhteen, siksi tämä on mielestäni täydellinen kesäkäsityö ja osallistun haasteeseen tällä.

Muuten kesä on ollut hyvin vaihtelevainen, aivan kuten mielenikin. Mustikoita on ollut huonosti, vadelmia ja punaherukoita runsaasti. Kukat ja kasvit kuihtuvat, mutta uimavedet ovat olleet kutsuvan lämpimiä. Olen tehnyt käsitöitä, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa niistä tänne blogiin. Instagram tuntuu jotenkin helpommalta tällä hetkellä. Jos haluat seurata kuulumisiani instan puolella, löydät minut sieltä @katripes .

Tunnelmallista elokuuta!

Aironaulakko

Pidän soutamisesta, olen aina pitänyt. Se sopii sekä mielelleni että ruumiilleni. Soutaessa voi rentoutua, nauttia, tai purkaa kaikkea ylimääräistä painolastia. Ehkä juuri siksi minuun kolahti Country White -liikkeessä näkemäni koristemaalattu airo. En muista, oliko se Riviera Maisonin vai kenen, mutta se jäi positiivisesti alitajuntaani. Kun kesän alussa löysin mökiltämme kaksi vanhaa hyvin eriparista airoa, tiesin, että haluan tehdä niistä pojille koristemaalatut aironaulakot mökille.

Ennen kuvaa en muistanut / ehtinyt alkuhuumassa ottaa.  Toinen airoista kaipasi lähinnä pesua, toinen tarvitsi reilun hionnan, jotta kaikki hilseilevä lakka lähti pois. Jouduin lyhentämään molempia airoja 35 senttiä, mutta tarkoituksella säilytin airojen pituuseron.

Airojen koristemaalaukset ovat tarpeeksi samanlaiset mutta riittävän erilaiset. Pojat toivoivat omia nimikirjaimia lapoihin. Siihen toiveeseen oli helppo suostua, olinhan itse ajatellut kirjaimia ja numeroita. Halusin säilyttää mahdollisimman paljon kaunista, harmaantunutta puupintaa. Juuri tähän projektiin tarvitsin Juvilta pienet antiikkimessinkiset koukut.

Päädyin poraamaan airoihin reiät ja ruuvaamaan airot suoraan seinään kiinni. Joku toinen kiinnitystapa olisi ehkä ollut ammattimaisempi, mutta näin sain naulakoista riittävän tukevat eikä nuo kaksi ruuvia käytössä juurikaan erotu. Airojen alareuna on jalkalistan päällä, jotta imurointi olisi jatkossa helpompaa.

Ihanaa, taas yksi valmis projekti! Mutta ei minulta projektit kesken lopu. Laskeskelin, että minulla on 31 lanka/kangasprojektia, jotka vain odottavat tekijäänsä. Jotkut isompia, toiset pienempiä, mutta 31 ompelu/kutomistyötä kirjasin ylös. Kaikkiin 31:een on materiaalit olemassa, osa on ollut keskeneräisiä pidempään, osa on vielä kokonaan aloittamatta (lasketaanko ne silloin keskeneräisiksi???), ja lisäähän tulee jatkuvasti. Silti, otan tavoitteeksi, että vuoden loppuun mennessä tällä listalla on enintään 10 työtä. Montako työtä sinulla on listalla? Ahkeraa heinäkuun jatkoa!  

Sinisen jälkeen harmaata ja punaista

Kiitos kaikille edellisen postauksen tyynyjä kehuneille. Ne olivat kesän sinisen kauteni viimeinen työ. Niitä ennen valmistui siniset mailahuput, jotka kudoin tilauksesta, New England Patriots -hengessä.

Ja näille sinisille kaveriksi harmaat mailahuput. Näistä se taisi alkaa, harmaa kauteni.

Harmaan kauteni aikana olen maalannut mökillä olevan isotätini vanhan vaatekaapin - harmaaksi. Se oli aiemmin maalattu valkoiseksi, mutta ilmeisen epäsopivalla maalilla, koska se hilseili pois. Ehkä siksi kaappi oli "piilossa" lasten huoneessa. Useamman tunnin hiomisen jälkeen mietin, että kaappi olisi ihan kaunis sellaisenaankin, osin paljaalla puupinnalla, osin vanhalla pohjamaalilla ja kitillä.

Päädyin kuitenkin maalaamaan kaapin kokonaisuudessaan. Pohjamaaliksi Otex ja sitten kolme kerrosta Laura Ashleyn Pale French Grey -maalia. Tykkään lopputuloksesta. Nyt kaappi pääsi meidän makuuhuoneeseen arvoiselleen paikalle.

Vetimet löysin Juvilta. Antiikkimessinkisiin vetimiin ja mattapintaiseen harmaaseen sopii hyvin siskoni minulle tekemä pellavasydän. Siinäkin ripaus punaista.

Punaiset hillot on keitetty, mutta odottavat vielä kauniita etikettejä. Joka vuosi olen niitä kovasti aikonut tehdä, toivottavasti tänä vuonna saan toteutettua nuo aikeet.

Nämä suorastaan jouluiset langat ostin pari viikkoa sitten, mutta saavat odottaa vielä hetken vuoroaan.

Kesä jatkuu, vaikka lomat ovatkin vaihtuneet arjeksi. Nautitaan siitä, päivät eivät ole vielä rutinoituneet, lasten koulukirjatkin hohtavat uutuuttaan suorine kulmineen. Nyt villaa puikoille!

Sinivalkoiset vuodesohvat

Siskoni osti tori.fi:stä mökilleen vuodesohvan, joka kaipasi kipeästi uutta verhoilua. Lupasin auttaa. Ikean sinivalkoruudullista kangasta oli kiva työstää, parin päivän aherruksen jälkeen sohva sai uuden ilmeen.

Vanha verhoilu oli rehellisesti sanottuna aivan kamala, niin kamala, että revin sen irti ennenkuin otin edes kuvaa sohvasta. Sellaista se on, kun vauhtiin pääsee, Päällystin vanhat napit sinisellä pellavakankaalla, ne tuovat kivasti ryhtiä sohvaan ja varmasti pitävät kankaat paremmin paikoillaan.

Selkänoja on taitettava. Tai siis avattava, riippuen siitä, käytetäänkö sitä patjana vai selkänojana. Tämän kanssa sai pähkäillä, miten ja missä järjestyksessä ompelu tulee tehdä. Viimeiset saumat ompelin käsin, päällinen ei ole irrotettava, koska sisko ei halunnut vetoketjuja.

Liekö suvussamme vuodesohvabuumi menossa vai mikä, mutta kun olin saanut siskoni ruutusohvan valmiiksi, osti serkkuni niinikään tori.fi:stä vuodesohvan. Ja pyysi minua päällystämään sen uudestaan. Sohvan päällinen oli suorastaan kuvottava, se oli rikkinäinen ja likainen. Joten ei "ennen" -kuvaa serkkunikaan sohvasta. Tässä sen sijaan lopputulos.

Tämän sohvan uudelleen päällystäminen oli hankalampi. Istuinosa on taitettava patja, mutta sellaisenaan liian lyhyt nukkumiseen. Selkänoja on sekin kaksiosainen, istuttaessa paksu ja pehmeä mutta nukuttaessa yksinkertaisena ja yksiosaisena riittävä. Ihana itävaltalaishenkinen edelweiss -kangas ei riittänyt yksistään, joten kaikki piiloon jäävät osat on päällystetty tukevalla puuvillakankaalla. Riittävästi pähkäilemistä tässäkin, sopivaa aivojumppaa sateisina kesäpäivinä. Selkänojan / viimeisen patjaosan ratkaisin ompelemalla toiseen tyynyyn taskun, jonne patjaosa laitetaan "piiloon".

Sinivalkoinen teema jatkuu meidänkin mökillä. Ei, kolmatta sohvaa en sentään yhtenä kesänä päällystänyt. Meillä on ruokailuryhmänä vanha jugendkalusto. Tuolit ovat kovat ja osin kuluneet niin, että istuminen ei ollut enää mukavaa. Linumin puuvillakankaasta ompelin irralliset istuintyynyt, pehmusteena vanulevyä. Yksinkertaista, lähinnä mekaanista ompelua, paitsi että ostin kangasta liian vähän ja jouduin osin jatkamaan paloja ja käyttämään toisella puolella jotain muuta kangasta. Samoin kävi kiinnitysnauhojen kanssa. Mutta ne ovat asioita, jotka vain minä huomaan.

Vielä on yksi sinivalkoinen projekti keskeneräisenä, esittelen sen heti kun saan sen valmiiksi. Sen jälkeen on muiden värien vuoro. Mustikoita olen kerännyt ahkerasti, vadelmia on enemmän kuin ehdin poimia. Punaisten vadelmien myötä minulla ajatukset harhailevat joulussa. Ihan älytöntä, varsinkin kun lämmin kesä on vihdoin täällä.

Lundiaa Long Island -tyyliin

Mökillä on Lundian hylly tv-tasona. Muistaakseni hylly oli alunperin lastenhuoneessa kirjahyllynä. Olen aiemminkin kertonut, kuinka osin avonainen hylly kaipasi ovia, mutta kun Lundia ei valmistanut sopivan kokoisia kuin tilauksesta, jäin odottamaan muuta ratkaisua. Ja onneksi odotin, suoranaisen neronleimauksen ja muutaman sopiva sattumuksen jälkeen tv-taso on valmis.

Siskolta jäi mökkiremontissa tarpeettomaksi noin 35 vuotta vanha reilu kaksi metriä korkea puinen Lundian säleovi. Täydellisen levyinen, joten vähän mielikuvitusta peliin ja ei kun nikkaroimaan. Tässä vaiheessa koko tv-taso oli Long Island -tyylinen vain minun haaveissani. Sahaamista, vanhojen reikien paikkaamista, hiomista, liimaamista.

Valkoinen maali saa ihmeitä aikaan! Vanhat vetimet eivät enää sopineet säleoviin, joten hankin olemassa oleviin laatikoihin ja oviin samanlaiset. Cobellosta löysin mieleiset ja juuri sopivan hintaiset.

Siskolta sain myös hyvinkin paljon kierrätetyt saranat. En ole varma, onko kysymys saranoista itsessään, onko Lundian mitoitus muuttunut vuosien varrella, vai onko ovi niin vanha, että se on kutistunut, mutta jouduin kyllä kikkailemaan, että sain ovet asettumaan kohdilleen. Kaikki nämä kikkaviitoset jäävät onneksi ovien taakse piiloon.

Pohjamaalin lisäksi kolme (vai neljä...)  kerrosta maalia ja silti puun keltaisuus meinaa paistaa läpi. Tai ehkä se vain tuntuu siltä, laatikot kun olivat alunperinkin valkoiset ja niiden rinnalla maalattu puu vaikuttaa eriväriseltä. Taso oli aiemmin kahdesta Lundian pöytälevystä tehty. Vaihdoin ne yhtenäiseen liimapuulevyyn (sekin siskolta keirrätetty ;) ) ja koko kalusteen ilme rauhoittui entisestään.

Kyse on "vain" ovista, ja olen lopputulokseen tyytyväinen, mutta kyllähän tähän kierrätystuunaukseen meni aikaa. Siskolle suuri kiitos ovista, levystä ja saranoista vielä tätäkin kautta! Rahaa projektiin ei niinkään mennyt, mutta aikaa. Vaan oli se hauskaakin! Vielä haluaisin virkata korin mustasta tai tumman harmaasta juuttilangasta kaukosäätimille. Sitten tämä nurkka olisi oikeasti valmis.

Mustikat alkavat olla mukavan sinisiä. Aurinkoista heinäkuuta Sinulle!

Sininen penkki

Aiemmin keväällä löysin naapurin jätelavalta kaksi valkoista terassituolia. Tuolit on nyt paikattu, hiottu ja maalattu. Ne löysivät paikkansa saunan terassilta.

Tuolit ovat täydelliset kaverit kolme vuotta sitten kuopuksen kerhon parkkipaikalla olleelta jätelavalta löydetylle siniselle penkille.

Tuolit ja penkki ovat niin samanoloiset, että uskon niiden olevan saman valmistajan tuotantoa. Kolme vuotta siihen meni, ennenkuin hassu sininen penkki löysi paikkansa ja pääsi työn alle. Mutta nyt on valmista. Pehmusteetkin! Kangas on jäänyt yli lasten huoneen verhoista noin kahdeksan vuoden takaa. Ja pehmusteet itsessään ovat lasten ensimmäisiä tyynyjä vähän pienennettynä, heh.

Maalia ja hiekkapaperia jouduin ostamaan, muuten kaikki on löydettyä, kierrätettyä tai omaa varastoa. Siihen nähden mielestäni aika hyvä lopputulos.

Mutta miksi ihmeessä puhun koko ajan sinisestä penkistä kun se ilmiselvästi on valkoinen? Siksi, että se oli alunperin sininen. Ja kolme vuotta katselin sinistä penkkiä ja mietin, mihin sininen penkki sopisi ja minkä värisen siitä tekisin. Itselle muistiin vielä kuva vaiheesta, jossa olen hionut kaiken mikä irti lähti ja vaihtanut rikkinäiset osat uusiin. Aikamoinen muodonmuutos, vai mitä?

Tänään oli ensimmäinen oikea kesäpäivä. Nautitaan tiedossa olevasta auringonpaisteesta ja lämmöstä. Minä ainakin luovun villasukista toistaiseksi!

Vanha ja raihnainen

Viime talven kylmimpänä päivänä löysin ja pelastin poikien avustuksella järvestä jäiden keskeltä kansituolin. Kevään mittaan olen vaihtanut kaikki rikkinäiset osat - ja onnistuessani tuntenut itseni hetkellisesti mahtavan taitavaksi puusepäksi. Olen hionut tuolin, pessyt sen taas kertaalleen ja viimeiseksi käsitellyt Valtti puunsuojaöljyllä.

Kesken kunnostuksen mieheni kysyi, että tuleeko tuosta vanhasta ja raihnaisesta hänen tuolinsa. Sanoin, että tästä tulee niin hyvä tuoli, että kaikki haluavat istua siinä. Nimi jäi kuitenkin elämään. Vanha ja raihnainen on täydellinen pari meillä jo kauan olleelle toiselle kansituolille. Ilman paria se on kuitenkin jäänyt hyvin vähäiselle käytölle.

Tuolit ovat erilaiset, kyllä, mutta ei haittaa. Ompelin niihin Ikean pellavasta samanlaiset pehmusteet. Pienet tyynyt tein viimeisistä kankaanpaloista, joita jäi terassin pehmusteista. Nyt ei puutu kuin lämmin kesäilta auringonlaskuineen, pullo kuplivaa jalalliseen shamppanjacooleriin tuolien väliin ja minä mieheni kanssa nauttimassa elämästä.

Kansituoliprojekti on valmis, vaan ei tekeminen tähän lopu. Muutama viikko sitten löysin kuopuksen kanssa naapurin jätelavalta kaksi terassituolia, jotka tietenkin kaipaavat kunnostusta...

... ja onhan se kolme vuotta sitten löytämäni penkkikin vielä työn alla. Kivoja - ja hyödyllisiä - projekteja tiedossa siis. Touhukasta kesäkuuta Sinulle!

Terassin pehmusteet

Sydämellinen kiitos kaikille edellisen postauksen neuletakkiani kehuneille. Tällä kertaa en ehtinyt vastata jokaiseen henkilökohtaisesti, mutta jokaikisen olen lukenut monesti läpi ja ajatellut sen kirjoittajaa lämmöllä.

Neuletakin valmistumisen jälkeen oli kiva viettää aikaa ompelukoneen ääressä. Olen jatkanut pehmusteiden päivitystä, eli ei mitään rakettitiedettä. Mökin pehmusteiden uusimista ja vähän lisäämistä.

Olivades, Ikea ja Pentik ovat kaikki hyvin eri aikoihin ostettuja, kaikki kertaalleen käytettyjä, mutta mielestäni toimivat yhdessä aika kivasti. Ihana raikas ilme on mökin terassilla kun auringon haalistamat ja osin lintujen merkkaamat päälliset on vaihdettu "uusiin". Pentikin kukkakankaan sain käytettyä kokonaan loppuun. Ikeaa ja Olivadesia löytyy vielä pieniä suikaleita, joille niillekin on kohde mietittynä.

Virallisesti nyt on kesä, mutta tuntuu kuin kevät jatkuisi vielä. Omenapuutkin vasta aloittelevat kukintaansa. Lämpö hoi, missä olet, kaipaan sinua! Haluaisin nauttia iltapäiväkahvit terassilla auringon lämmössä.

Uusi vanha pelikaappi

Viikonloppu mökillä. Haravointia, omenapuun siirto, puutarhassa kävelyä ja uuden suunnittelua, perunamaan lannoitus ja kääntö. Ihanaa reipasta ulkoilua raikkaassa kevätsäässä. Mielessä teidän sydämelliset ja mahtavan kannustavat kommentit inspiroimattomuuteeni. Lämmin kiitos kaikista niistä, oloni, ennenkaikkea mieleni, on jo paljon positiivisempi!

Mökillä säilytämme pelejä parvella avohyllyssä, jonka isäni rakensi ehkä noin 35 vuotta sitten äitini pyynnöstä silloiseen mökkikeittiöömme. Hylly ei ole kaunis, täynnä tavaraa lähinnä kaaosmainen. Mutta se on ollut tukeva, toimiva ja täynnä tunnetta. Muistan, kuinka ihailin isääni, että miten kukaan osaa rakentaa tuollaisen hyllyn, miten tietää, mitä pitää tehdä.

Sitten siskoni muutti ja häneltä jäi muuton yhteydessä ylimääräiseksi kaksi Lundian ovea. Päätin piilottaa kaaoksen ovien taakse. Mitat olivat melkein sopivat, vain "pientä" säätöä tarvittaisiin.

Kavensin hyllyt, madalsin päädyt. Periaatteessa simppeli homma, mutta kun hylly ei alunperinkään ollut täysin vaaterissa, haastetta riitti.

Päälle halusin lisätason tuomaan ilmettä ja kaappimaisuutta kalusteelle. Sen tein "sahaa, liimaa, hio, maalaa" -tekniikalla vanhasta hyllynä toimineesta liimapuulevystä. Olen lopputulokseen tyytyväinen (kunhan saan ovet säädettyä vaateriin). Kaapin päälle olisi kiva löytää joku valaisin, mutta luulenpa, että legot täyttävät tason hyvinkin pian: pelaamisen jälkeen parvella leikitään ehdottomasti eniten legoilla ja aina on niitä rakennelmia, mitkä pitää säästää seuraavaan kertaan.

Tämä ei ole missään nimessä täydellinen, mutta vanhasta avohyllystä, vanhoista ovista ja vanhasta liimapuulevystä tehdyksi kierrätyskalusteeksi tämä on mielestäni onnistunut projekti. Pelit ovat kaikki samassa paikassa ja siististi katseilta piilossa!

Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!