Syysloma

Syysloma. Suurin osa siitä oltiin mökillä nauttimassa kauneimmasta ruskasta, mitä minä muistan. 

Olisin halunnut kanervia kuistille, mutta en tietenkään ostanut. Muutamassa paikassa mökin läheisyydessä kasvaa niitä, mutta ne eivät olleet enää "kelvollisia". Päätin käyttää sitä mitä luonto tarjoaa ja sehän tarjosi parastaan. Vaahteranlehdistä tein kimppuja terassinpöydälle.

Keräsin mustikan- ja puolukanvarpuja, tarkoituksena tehdä kransseja. Keräsin myös käpyjä ja lehtikuusenoksia askartelutarpeiksi. Reilu pari kuukautta jouluun, haluan alkaa valmistautua! Kun pakkasimme autoa kotimatkaa varten, pelkäsin jo miehen hermostuvan kun tuon koko metsän autoon, mutta onneksi hän on oppinut kärsivälliseksi kanssani.

Sain vihdoin valmiiksi verhon mökin eteiseen ulko-oven eteen. Paksuhko villakangas ja vuorina untuvakangas. Helmikuussa ompelin verhon kertaalleen, mutta sen nostomekanismi osoittautui käytössä toimimattomaksi. Nyt tein siitä laskosverhon ja se toimii erinomaisesti. Täydellinen lisäeriste yksinkertaiselle ulko-ovelle. Samoin sain viritettyä kiinnitysmekanismin eteisessä säilytettäville tikkaille. Nyt tikkaat ovat seinää vasten ja pienessä eteisessä on reilusti enemmän tilaa. Miksi ihmeessä tämän idean toteuttaminen on kestänyt iäisyyden? Saman ajan olen ärsyyntynyt, kun tikkaat ovat aina tiellä.

Olin tyytyväinen tämän rästityön tekemiseen, se on stressannut mina jatkuvasti. Ihan niinkuin muutama vuosi sitten juuttilangasta kaukosäätimille virkkaamani korikin. Kori on lerpattanut vähän joka suuntaan. Tämän syysloman aikana sain sen kovetettua vesiliimaseoksella ja miten paljon toimivampi ja kauniimpi siitä tuli! Kun aloitin ostolakkoni, minulla oli 44 projektia to do -listallani. Nyt niitä on "enää" 33.

Kuopus sai toivomansa purjehduspipon ja voi miten iloiseksi hän tuli. Pipo jäi samantien päähän, vain ruokapöydässä hän suostui riisumaan sen. Yhtään valitusta ei kuulunut, että villasukista purkamani Nalle-lanka olisi ollut liian karkeaa. Minulla itselläni vain on petturi-olo. Aiemmin olen ostanut erikoispehmeitä merino ja cashmere-lankoja, jotta poikien asusteet olisivat mahdollisimman mukavia käyttää. Tuntuu kuin olisin lyönyt avokämmenellä vasten kasvoja ja "pakotan" käyttämään karkeahkoa sukkalankaa. No, en tietenkään pakota. Lapsi on tyytyväinen ja niin pitäisi minunkin olla. Sain tehtyä jotain toivottua kierrätetystä materiaalista ilman, että piti käydä ostamassa mitään uutta.

Otsaa vastaan on edes vähän pehmeämpää Vuorelman Vetoa. Sininen purettu lanka ei olisi yksistään riittänyt, siksi kudoin taitteen alle piiloon jäävään kohtaan mustan raidan esikoisen piposta ylijääneellä langalla. Pienet nöttöset jäi molemmista vielä yli odottamaan seuraavaa projektia.

Tämä pipo ei ollut millään projektilistalla, se oli vain kuopuksen ex tempore toivomus kun näki esikoisen pipon. Sitähän elämä on, aina tulee väliin jotain muuta. Samaa sarjaa on esikoisen lempivillasukkien pidentäminen. Huomasin niiden jääneen pari kokoa liian pieniksi. Tarjouduin kutomaan kokonaan uudet sukat, koska nämä sukat ovat jo kolmas versio alunperin tekemistäni sukista. Kaksi vuotta sitten kudoin sukat nykyiseen malliinsa. Edelleenkin esikoinen halusi vain ja ainoastaan nämä sukat. Purin kärjen ja kudoin väliin muutaman kerroksen lisää.

Neljä kertaa yhden ja saman langan käyttäminen saa riittää. Kun nämä aikanaan kuluvat puhki, haluan keksiä jotain muuta.