Kierrätystä ja kulutusta

Raitasukat työn alla. Niin perusvillasukat kuin vain voi olla. Koko noin 41 ja värit sen mukaisia, mitä 7V lankalaatikostani löytyi. Tykkään näistä, mutta samaan aikaan huomaan miettiväni, ovatko nämä jo menneen talven lumia? Sosiaalinen media on täynnä toinen toistaan ihanampia kirjoneulesukkia kudottuna erilaisista uutuuslangoista. Lankoja ja ohjeita tulee aina uuden sesongin väreissä ja malleissa, ihan niinkuin pikamuotiakin. Jatkuvasti luodaan haluja saada uusin kuvio työn alle, uusimmat sävyt puikoille. Kun kaverillakin on. Novitan toimitusjohtaja totesi Yhteishyvälle antamassaan haastattelussa, että ennen neulottiin tarpeeseen, nykyisin huvin vuoksi. Kutominen on hyvästä ja itse tehty on aina itse tehty, mutta ylikuluttamisen vaara on langoissakin (enköhän minä sen nimenomaan tiedä).

Viime viikon minulla on ollut kirpputoripöytä itsepalvelukirpputorilla ja jonkun verran minulla oli lasten villasukkia ja lapasia myynnissä (eivät menneet kaupaksi). Muutama pieneksi jäänyt, mutta suurimmaksi osaksi tarpeettomia, ylimääräisiä, kun minusta on ollut kiva kutoa lapsille. Aaaargh.

Kaiken kaikkiaan sain myytyä lähes sata tavaraa. Minusta se on hyvin, mutta toki niitä jäi myymättäkin ja toki niitä on kotona edelleen vaikka kuinka. Minua ahdistaa se järjetön tavaramäärä kirpputoreilla (ja tietysti kotona). Kaikki tavarat (uskallanko sanoa suurin osa tavaroista?) ei tule ikinä pääsemään käyttöön vaan joutuu jätteeksi. Niin paljon turhaa. Jätteen määrää lisää se, että jokaiseen tuotteeseen pitää kiinnittää hintalappu. Minä kiinnitin ne lasten koulukirjojen päällystämisestä ylijääneillä kontaktimuovin soiroilla. Edes pientä uudelleen käyttöä ja teipin kulutuksen väehntämistä.

Tämäkin viikko on ollut vaatteiden huolto -viikko. Olen paikannut miehen tumput, korjannut kuopuksen (kaupan huonolaatuiset) sormikkaat, lyhentänyt miehen soft shell -takin (ihan pieni homma vetoketjun siirtämisineen päivineen), korjannut esikoisen takin puhki revenneet taskut. Tällainen näkymätön työ vie ihan kamalasti aikaa, mutta on varsinkin ostolakon aikana äärimmäisen tärkeää. Tavarat saavat lisää käyttöikää ja seuraavan hankinta siirtyy eteenpäin. Tällaisen huoltamisen pitäisi olla itsestäänselvää kaikille, mutta sitä se ei ole.

Tein siskontytölle sängynpäädyn. Siskollani on ihan mahtavia kierrätysideoita aina silloin tällöin, olisinpa itse yhtä idearikas. Päällystin vanhan patjan puolikkaan ensin vanhalla lakanalla ja sitten uudella puuvillakankaalla. Muutama koristenappi antamaan ilmettä (vastapuolen napit nekin kierrätetty) ja valmista tuli. Yksinkertaisen kaunista ja erittäin toimivaa!

Tilaustyönä tein samettirahin. Asiakas oli päällystyttänyt vanhan nojatuolin ja siitä oli jäänyt kangasta yli. Hyvin runsaasti, ihmettelen miten verhoilija laskenut menekin niin yläkanttiin? Ylijäänyt kangas on ylikulutusta sekin. Rahin sisäosa on tehty superlonista (osa vanhaa asiakkaalta, osa minun varastostani, osa uutta) ja vuoritettu asiakkaan vanhalla lasten lakanalla. Tästä tuli mielestäni kaunis ja tyylikäs. Päällepäin ei uskoisi, että puolet materiaaleista on kierrätetty.

Ihmisiltä löytyy paljoan materiaalia, mitä voi hyödyntää ja uudelleenkäyttää, mutta sitä täytyy osata pyytää. On erittäin palkitsevaa onnistua siinä. Sen sijaan on vaikea onnistua käyttämään huulirasvaa loppuun asti. Miksi ihmeessä purkit suunnitellaan niin, että tuotetta ei voi käyttää loppuun asti? Ei ainakaan ilman veitsen kärkeä apuvälineenä? Helposti ainakin kuudes-seitsemäsosa tuotteesta jää kokonaan käyttämättä tuotesuunnittelun virheen takia. Raivostuttavaa.

Kaikkein eniten minua tällä viikolla ilahdutti silmiini osunut kirjoitus, jonka mukaan hevoskastanjoita voi käyttää pyykinpesussa. Niissä on jotain samaa ainetta kuin pesupähkinöissä. Lähistöllämme kasvaa muutama hieno hevoskastanja, joten kävin jo valmiiksi keräämässä kastanjoita. Vielä täytyy perehtyä asiaan tarkemmin, mutta kyllä, tämän jutun haluan kokeilla!