Villasukka x.3

Olen kutonut esikoiselle niin monta paria sukkia, että en tiedä, monennetko nyt ovat esittelyssä. Muistan ihan ensimmäiset, vauvalangasta kudotut pienen pienet valkoiset, muistan joitakin matkan varrelta, mutta suurin osa on ollut ja mennyt ja hävinnyt muistin uumeniin. Nämä sukat tulen muistamaan pitkään, koska ne ovat nimensä mukaisesti versio numero kolme samasta sukasta.

Neljä vuotta sitten kudoin perussukat Novitan Peippo (?) langasta.

Kaksi vuotta sitten sukat jäivät pieneksi ja jatkoin niitä yksivärisellä oranssilla.

Nyt sukat olivat taas liian pienet. Kun kysyin esikoiselta, minkälaiset sukat hän haluaisi, oli vastaus ykskantaan: "Samanlaiset". En edes yrittänyt löytää samaa lankaa netistä tai kirppareilta, lupasin yrittää käyttää vanhaa lankaa. Sukat olivat niin nukkaantuneet, ettei niistä pystynyt hyödyntämään kuin varret. Koska silmukatkaan eivät enää riittäneet, leikkasin varret irti, poistin pahimmat nypyt, purin langan ja pesin sen. Täydensin harmaalla ja oranssilla ja sain kuin sainkin villasukat x.3 tehtyä esikoiselle. Näin kaiketi entisaikaan toimittiin aina, nykyisin ei vaan taida olla kovin yleistä, vaikka tosiasiahan on, että varret eivät juurikaan kulu. Itselle muistiin, varressa silmukoita 56, terässä 54.

Ja kun olin "säästänyt" langoissa, saatoin hankkia uusia kankaita, neljä täysin erilaista kuosia on esipesty ja odottaa leikkuupöydälle pääsyä! Toivon ehtiväni edes aloittaa viikonloppuna, mutta ulkona on niin kaunista, että ulkoilu olisi kyllä parempi vaihtoehto!

 Kaunista viikonloppua Sinulle!

Sorsastuskausi alkoi

Sorsastuskausi alkoi! Ainakin meidän perheessä. Koiramme on villasukkien perään. Oikeastaan kaikkien villajuttujen, myös lankakerien. Netin ihmeellistä maailmaa tutkiessani ymmärsin. että koirat pitävät villan tuntumasta suussa, se on lämmin ja luonnollinen, pehmeä. Ja kaiketi sen tuoksukin on miellyttävä (samaa mieltä!). Siispä tuumasta toimeen ja kutomaan huovutettavaa vinkulelua! Taka-ajatuksena tietenkin oli, että jos mä en koske koiran villaleluihin niin koira ei koske mun villajuttuihin...

Täältä löysin ohjeen, jota osin muokkaamalla tein ensimmäiset sorsat. Ensin tein yhden sinisorsa uroksen, mutta koska se oli kovin yksinäinen, tein sille puolison.

Ja sitten pari tipua...

Ja hups, kohtahan lintuja oli kokonainen parvi.

Enpä ole koskaan ennen tehnyt huovutettua vinkulelua, mutta ihan varmasti teen toistekin! Koiramme tykkää niin paljon, että tästä ei voi luopua edes päiväunien aikana! Voi olla, että joku koirakaveri saa tällaisen lahjaksikin, koska kyllä yksi lintu per koira pitäisi riittää.

Loistava lelu lintukoiralle ;) Ja mikä parasta, mitä enemmän tätä pureskelee ja mutustaa tai kuljettaa suussa, sitä tiiviimmäksi se huopuu. Hyvää viikonloppua!

Harry Potter kännykkäpussit mallia Rohkelikko ja Korpinkynsi

Kummipoika täytti vuosia ja toiveena oli jälleen yksi Harry Potter kirja. Pelkkä kirja olisi mielestäni ollut tylsä lahja - vaikkakin toki toiveiden mukainen, mutta jotenkin persoonaton. Kuulin hänen saaneen uuden kännykän, ja siitä se ajatus sitten lähti: tein hänelle lisäksi kännykkäpussin Rohkelikon väreissä.

Tylypahkassa ei tietenkään ole kännyköitä ollenkaan, kaikki viestintä tapahtuu ajatuksen voimalla tai pöllöpostin välityksellä. Siksi elokuvista ei saanut vihiä, millainen kännykkäpussin pitäisi olla. Rohkelikon värit ovat selvät ja kun kyseessä on viides kirja, noudatin tuota tuplaraidoitusta, joka on leffoissakin kolmannesta eteenpäin. Kiinteitä silmukoita rivi toisensa perään. Ei kovin ihmeellistä, mutta onnistunut lopputulos!

Päivänsankarin pikkuveli aloitti koulun ja sai niinikään oman puhelimen. Halusin muistaa häntäkin, tein toisen kännykkäpussin. Poikien mielestä hän olisi ilman muuta Korpinkynsi, joten niillä väreillä mentiin. Eri puhelimet, erikokoiset kännykkäpussit. Värit olivat ratkaisevassa asemassa, siksi toinen villalangasta ja toinen bambupuuvillasekoitelangasta. Napit nappipurkin pohjalta.

Pussien taakse ompelin metalliset klipsit kiinni, jotta pussit saa kiinnitettyä reppuun, vyölenkkiin tai avainnauhaan.

Nämä olisivat tietysti olleet vielä kivemmat, jos näihin olisi hankkinut kunnon kangasmerkit, mutta sitten päätin, että joskus vähemmän on enemmän. Ne tietävät ja tunnistavat, mistä on kyse, jotka arvostavat Harry Potterin maailmaa riittävästi.