Saippuaa, sukkia ja suunnistusta

Vuosi sitten ajattelin ensimmäisen kerran saippuan tekemistä. Lueskelin aiheesta netistä ja ihastelin muiden aikaansaannoksia. Tammikuun alussa tilasin muutaman saippuamuotin ja helmikuussa lipeää. Lainasin kirjastosta erilaisia saippuakirjoja. Maaliskuussa tein ensimmäiset omat saippuani. Se oli kivaa, jännittävää ja koukuttavaa. Noin kuukauden olemme käyttäneet tuota itse tehtyä saippuaa ja olen ollut tyytyväinen. Siksi tein toisen satsin kypsymään.  

Netti on pullollaan toinen toistaan houkuttelevampia tarvikkeita saippuantekoon, mutta pitkälle pääsee ihan kotoa löytyvilläkin asioilla. Enää en ostaisi edes perusmuotteja, koska maitotölkilläkin pärjää ihan hyvin. En ole ostanut enkä tule ostamaan hajusteita ja saippuamassoja, lipeän lisäksi kaikki muu löytyy ruokakaupasta.

Ja olisihan maailmassa kaikkea muutakin kivaa (ja lisää tuotetaan koko ajan). Sukkaplokit. Niitä olen ihastellut useamman vuoden, mutta en ole koskaan osannut päättää, minkä kokoiset ostaisin, ja siksi ne ovat jääneet hankkimatta. Olen  ehkä odottanut, että myyntiin tulisi säädettävä malli, mutta sellaisen puuttuessa olen edelleen ilman sukkaplokkeja. Tai olin vielä eiliseen asti. Tässä minun versioni köyhän miehen sukkaplokista. Pahvilaatikosta leikattu muotti käärittynä muovikelmuun. Ruma kuin mikä, mutta toimii.

Plokkini on kokoa 38, mutta kutomani sukat ovat 39/40. Siksi ne odottavat, että teen lisää plokkeja, ennenkuin pääsevät muotoiltavaksi. Kuopuksen sirossa koon 38 jalassa kuviot eivät pääse oikeuksiinsa. Novitan palmikkosukkien ohje löytyy täältä, minä käytin lankana 7veikkaa. Tykkään näistä, voisin hyvin tehdä toisetkin, ehkä harmaana.

Nämä pienet noin 32 koon sukat odottavat nekin muotoilua. Lankalaatikossani on kummitellut jo muutaman vuoden yksittäinen liila kerä Maijaa. Olen monesti aloittanut sen ja taas purkanut. Nyt sain sen kulutettua näihin sukkiin ja pois kummittelemasta laatikostani. Näistäkin tuli mielestäni kivat sukat, vaikka alku tuntuikin todella epäillyttävälle.

Nämä kummatkaan sukat eivät olleet projektilistallani. Minulla vain oli niihin sopivat langat ja sukkia tarvitaan aina, joten tulipahan tehtyä. Lankavarastoni pienentäminen on hyvästä, mutta se ei ole päällimmäisenä tarkoituksena ostolakossani. Vaikka tämä alkoi ostolakkona (joka pitää edelleen), huomaan ajattelevani kaikkea kulutusta enemmän ja enemmän. Mikä on kohtuullista, mikä tarpeellista, mitä minä haluan. En ole vielä päässyt tilanteeseen, jossa minä hallitsisin projektejani eikä toisinpäin, enkä ole saanut kotiamme sivottua ja raivattua niinkuin olisin osana elämänhallintaa halunnut, mutta olen matkalla. Olen miettinyt ruokailutottumuksiamme, elintarvikkeiden alkuperää, kemikaalikuormaa, lasten vaatteita ja talvikenkiä (vaikka lasten tarvikkeet eivät ostolakkooni kuulukaan). Niin paljon olisi tehtävää, että tuntuu kuin pää olisi välillä pyörällä eikä mistään saa kiinni. Ostamattomuus on helppoa, samoin on helppoa istua sohvan nurkkaan kutomaan. Sen sijaan on vaikeaa löytää tasapaino lapsille maistuvan ja terveellisen, vihreän ruoan välillä. On vaikeaa perustella omia valintojaan ihmisille, jotka ajattelevat asioista aivan päinvastoin. Ja minulle on äärimnmmäisen vaikeaa luopua suklaasta ja korvata kahvimaito kauramaidolla.

Olen itse valinnut tieni ja tiedän, mikä on päämääränä. Päämäärän löytäminen on kuitenkin aikamoista suunnistusta.