Lumiukkoja

Olen tehnyt lumiukkoja. Ensimmäisen tein Lumiukko elokuva mielessäni. Tehdessäni hyräilin Walking in the air, huomasin hymyileväni.

Lumiukon porkkananenä on siis edellisen postauksen arvoituksen ratkaisu. Useampi nenä, tai siinä vaiheessa vielä oranssiin maalin dipattu grillitikun pää, oli sokerikulhossa kuivumassa. Niinkuin niin usein ennenkin, eihän se lumiukko yhteen jäänyt. Tein perheen teineille kuulokepäiset lumiukot. Voipi olla, että nämä koristavat meidän joulupöytää tänä aattona.

Pian lumiukkoja oli kokonainen armeija. Pipopäisiä, silinterihattuisia. Kaikilla porkkananenä ja "hiilestä" tehdyt silmät ja suut.

Tämä oli hauska kierrätysprojekti. Miehen loppuun pelaamat golf pallot saivat uuden elämän (toki kunnon pesun ja pari kerrosta maaliakin). Käytin loppuun lasten kuivumassa olleista pienoismallimaaleista taas yhden purkin. Erilaisia nauhoja huiveiksi, jämälankoja kaulaiinoiksi ja pipoiksi, löytyipä laatikostani mustaa huopaakin silinterihatuksi. Entäpä olkihatut? Ne tein säkkikankaasta ja kuohuviinipullon korkista. Kuka ukoista on sinun suosikkisi?

Jatkoin kierrätysteemalla (eli kodin raivaamisella). En tiedä, mistä meille on jäänyt viisi puista verhorengasta. Todella kummallinen määrä. Mietin pitkään, että olisin vain polttanut ne takassa, mutta sitten keksin tehdä niistä purulelut vauvalle. Nyt pitäisi vielä löytää jostain vauva tai vauvat, jotka tarvitsevat puruleluja. Miksi en keksinyt tätä silloin kun omat lapseni olivat vauvoja? Nyt taisin joutua ojasta allikkoon...

Seuraava projekti ei oikeastaan liity raivaamiseen, tämä oli puhdas päähänpisto. Tai ei nyt ihan puhdas, koska aikaisempina vuosina minulta on myyjäisissä kysytty kissojen leluja. Mutta siis tein huovutettuja kissanleluja, pikkuisia kaloja joiden sisällä on kulkunen. Inspiraatiota hain netin syövereistä mutta malli ja toteutus on taas omasta päästäni. Tähän sain hyvin käytettyä pikkuisia langan pätkiä. Olen säästänyt niitä ajatuksena joskus käyttää niitä huovutettavien lapasten raitoihin, mutta tämä oli ehdottomasti kivempi käyttötarkoitus.

Sukkalankojen jämistä tein palkkiraitasukkia, koska kaikki muutkin tekevät niitä nyt. Näistä tuli pienet, vain noin kokoa 30. Pinkit onnistuivat mielestäni hyvin, sinisävyisissä värit ovat liian lähellä toisiaan erottuakseen kunnolla.

Ja koska minulla oli yksi ylimääräinen Tylypahka -kangasmerkki, tein Tylypahka sukat. Perusharmaat sukat, mutta teräosaan kudoin kaikkien tupien raidat. Tämä olisi erinomainen lahjaidea sellaiselle Harry Potter fanille, joka ei vielä ole varma, mihin tupaan kuuluu.

Aiemmin syksyllä tein koirashampoota, nyt paketoin ne. Ruskeaa paperia, niini nauhaa ja painettu tassun jälki koristeeksi. Yksinkertaista mutta kaunista. Näitä voisi antaa koirakavereille lahjaksi.

Se on ensimmäinen adventti viikonloppuna. Alle kuukausi jouluun. Minä olen ensi viikonloppuna Riihimäellä ja Kellokoskella joulumyyjäisissä. Tervetuloa, jos olet yhtään samalla suunnalla.

Ärsyttävää

Olen ollut ostolakossa yli 100 päivää. Yhden stiplun olen tehnyt - ostin sukkapuikot - mutta muuten olen selvinnyt ilman suurempia mielitekoja tai tahtojen taisteluja. En ole vielä saavuttanut sisäistä tai ulkoista mielenrauhaa tai saanut mitään ahaa-elämyksiä kuluttamattomuudesta. Se johtunee siitä, että kotonamme on edelleen aivan liikaa tavaraa, minulla on edelleen aivan liian monta projektia rästissä ja minulla on tykötarpeita tehdä vaikka ja mitä. Toisaalta kasvavat lapset ja lahjottava lähipiiri ovat pitäneet huolen siitä, että en minä ostamattakaan ole ollut (muistutuksena, että lahjat ja lasten tarpeet eivät ole ostolakkoni piirissä).

Ulkona on harmaata ja se ärsyttää monia, mutta ei minua. Minä jopa pidän harmaasta marraskuusta, kun saa hyvällä omatunnolla käpertyä sohvan nurkkaan viltin alle juomaan teetä ja kun ulkona ei tarvitse olla tuntitolkulla nauttimassa hyvästä kelistä. Marraskuussa saa luvan kanssa alkaa miettiä joulujuttuja ja kaiken vähäisenkin energian voi keskittää punaisiin ajatuksiin. Sain valmiiksi tontun, jonka olin aloittanut jo vuosi sitten. Kudoin sen sukat ja paidan kuopuksen puretusta piposta (purettu lanka ei yksistään riittänyt, onneksi sitä oli vielä tallella, että pystyin jatkamaan), kaikki muut materiaalit löytyivät varastoista. Tämä on Taavetti-tonttu ja se tuo hymyn ainakin minun huulilleni. Ei ärsytä marraskuu eikä harmaus, kun punainen lakki vilahtaa ohi, hih.

 
Olen yrittänyt tuoda valoa ja luoda tunnelmaa sillä, mitä minulla on, mutta se ei tule minulta luontaisesti. Osaan polttaa kynttilöitä, mutta en todellakaan osaa sommitella asetelmia, jotka vangitsevat katseen. Nämä sembramännyn kävyt keräsin mökkitien varrelta jo kesällä, tähtivalot ovat hankinta muutaman vuoden takaa. Jotain tämä kaipaa ympärilleen, ehkä keksin sen ennen joulua, ehkä en.

Ärsyttää oma osaamattomuuteni, tai ei ehkä ärsytä, mutta harmittaa. Sen sijaan minua ärsyttää potenssiin miljoona jokaisesta mahdollisesta tuutista tulevat mainokset. Radio, telkkari, insta, kadun varret... Kaikki tuputtavat jotakin, mitä ilman minun elämäni ei mukamas ole kunnollinen, mitä ilman meidän perheen joulu ei ehkä ole joulu ollenkaan. Olen niin ärsyyntynyt, että mainokset kääntyvät tällä hetkellä itseään vastaan, en todellakaan halua mitään. Kun puhelinmyyjä eilen soitti ja lupasi pienentää meidän sähkölaskua, taisin tiuskaista hänelle vähän liian painokkaasti kiitos mutta ei kiitos. Kaikkein ärsyttävin tähän asti on ehkä kuitenkin Punaisen Ristin lähettämä muoviin kääritty joulukalenteri, jonka mukana on lasku, jos haluan ostaa kalenterin. Ei, en todellakaan halua. En vielä tiedä, heitänkö sen roskiin (mikä olisi harmi, koska se on kuitenkin ihan kaunis kalenteri) vai pidänkö sen muistuttamassa pakkomyynnistä ja tuputtamisesta. Aika näyttää.

Harmautta vastaan voi hyvin taistella myös kutomalla mahdollisimman värikkäitä ja kirjavia sukkia. Näissä anopin lahjasukissa ei ole harmaata ensinkään! Mutta ärsytys kuitenkin, lanka loppui juuri terän kohdalla. Kaivoin sukkia aloittaessani kaikki mahdolliset valkoiset jämäkeräni, niitä sai paksuudesta riippumatta hyvin upotettua varren kuvioihin, mutta teräosaan nekään eivät riittäneet. Noh, valkoiselle Nallelle löytyy varmasti aina käyttöä.

Olen käyttänyt käsitiskien pesussa oliiviöljysaippuaa jo kohta vuoden. Kun edellinen saippua oli loppumaisillaan, halusin tehdä itse seuraavan kastilian saippuani (käytin tyhjää maitotölkkiä muottina). Mutta mutta, koska saippuan pitää antaa tekeytyä 4-6 viikkoa, jouduin ostamaan vielä yhden saippuan (joka on tietysti kivemman väristä ja jossa on hienot kirjoitukset, mutta tiskien pesuun kummallakaan asialla ei ole mitään vaikutusta).

Ärsytyksen ärsytys, vaikka en sitä ostolakkoni säännöissä ollutkaan rajannut pois, katson, että minulla on oikeus ostaa saippuaa, hammastahnaa ja deodoranttia, vaan olisinpa osannut suunnitella tämän ja varautua vähän aikaisemmin. Nyt jouduin kuskaamaan kotiin ihan turhaa muovia, josta en ole edes varma, meneekö se muovin keräykseen vai sekajätteeseen, kun ainakin puolet siitä on tarran peitossa. Käytin loppuun viimeisen kotoamme löytyneen nestemäisen hoitoaineen. Ei ärsytä yhtään, että kyseinen kemikaalipommi on nyt käytetty, mutta pelkkä yksi tyhjä hoitoainepullo painaa 30 grammaa. Se on ärsyttävä lisä kuukausittaiseen muovimääräämme!

Vaan ei niin ärsyttävää viikkoa, etteikö jotain hyvää ja positiivistakin. Kävin kaupassa poikkeuksellisen aikaisin yhtenä aamuna ja paistopisteellä huomasin ständin, jossa kutsuttiin hävikkitalkoisiin. Hävikkitalkoot -pussiin sai valita kolme eilispäivän tuotetta ja niistä piti maksaa 3 euroa. Ärsyttävää, että ikkunallisiin paperipusseihin pakatut leivät piti pakata vielä kerran paperipussiin, mutta ajatus ja hinnoittelu olivat minusta kohdillaan. Yritän oppia ajattelemaan, että pakkaus on vain murto-osa tuotteen hiilijalanjäljestä ja tuottamisen vaatimasta energiasta ja että ruokahävikin välttäminen olisi se tärkein juttu. Kolmella eurolla sain pitkän patongin, maalaisleivän, ison ruislimpun ja erittäin hyvän mielen. Hävikkipussin taittelin kauppakassiin toivoen, että voin käyttää sitä joskus uudestaan.

Ärsyttävän rentouttavaa ja ihanaa viikonloppua Sinulle ❤💛💚

Syysloma

Syysloma. Suurin osa siitä oltiin mökillä nauttimassa kauneimmasta ruskasta, mitä minä muistan. 

Olisin halunnut kanervia kuistille, mutta en tietenkään ostanut. Muutamassa paikassa mökin läheisyydessä kasvaa niitä, mutta ne eivät olleet enää "kelvollisia". Päätin käyttää sitä mitä luonto tarjoaa ja sehän tarjosi parastaan. Vaahteranlehdistä tein kimppuja terassinpöydälle.

Keräsin mustikan- ja puolukanvarpuja, tarkoituksena tehdä kransseja. Keräsin myös käpyjä ja lehtikuusenoksia askartelutarpeiksi. Reilu pari kuukautta jouluun, haluan alkaa valmistautua! Kun pakkasimme autoa kotimatkaa varten, pelkäsin jo miehen hermostuvan kun tuon koko metsän autoon, mutta onneksi hän on oppinut kärsivälliseksi kanssani.

Sain vihdoin valmiiksi verhon mökin eteiseen ulko-oven eteen. Paksuhko villakangas ja vuorina untuvakangas. Helmikuussa ompelin verhon kertaalleen, mutta sen nostomekanismi osoittautui käytössä toimimattomaksi. Nyt tein siitä laskosverhon ja se toimii erinomaisesti. Täydellinen lisäeriste yksinkertaiselle ulko-ovelle. Samoin sain viritettyä kiinnitysmekanismin eteisessä säilytettäville tikkaille. Nyt tikkaat ovat seinää vasten ja pienessä eteisessä on reilusti enemmän tilaa. Miksi ihmeessä tämän idean toteuttaminen on kestänyt iäisyyden? Saman ajan olen ärsyyntynyt, kun tikkaat ovat aina tiellä.

Olin tyytyväinen tämän rästityön tekemiseen, se on stressannut mina jatkuvasti. Ihan niinkuin muutama vuosi sitten juuttilangasta kaukosäätimille virkkaamani korikin. Kori on lerpattanut vähän joka suuntaan. Tämän syysloman aikana sain sen kovetettua vesiliimaseoksella ja miten paljon toimivampi ja kauniimpi siitä tuli! Kun aloitin ostolakkoni, minulla oli 44 projektia to do -listallani. Nyt niitä on "enää" 33.

Kuopus sai toivomansa purjehduspipon ja voi miten iloiseksi hän tuli. Pipo jäi samantien päähän, vain ruokapöydässä hän suostui riisumaan sen. Yhtään valitusta ei kuulunut, että villasukista purkamani Nalle-lanka olisi ollut liian karkeaa. Minulla itselläni vain on petturi-olo. Aiemmin olen ostanut erikoispehmeitä merino ja cashmere-lankoja, jotta poikien asusteet olisivat mahdollisimman mukavia käyttää. Tuntuu kuin olisin lyönyt avokämmenellä vasten kasvoja ja "pakotan" käyttämään karkeahkoa sukkalankaa. No, en tietenkään pakota. Lapsi on tyytyväinen ja niin pitäisi minunkin olla. Sain tehtyä jotain toivottua kierrätetystä materiaalista ilman, että piti käydä ostamassa mitään uutta.

Otsaa vastaan on edes vähän pehmeämpää Vuorelman Vetoa. Sininen purettu lanka ei olisi yksistään riittänyt, siksi kudoin taitteen alle piiloon jäävään kohtaan mustan raidan esikoisen piposta ylijääneellä langalla. Pienet nöttöset jäi molemmista vielä yli odottamaan seuraavaa projektia.

Tämä pipo ei ollut millään projektilistalla, se oli vain kuopuksen ex tempore toivomus kun näki esikoisen pipon. Sitähän elämä on, aina tulee väliin jotain muuta. Samaa sarjaa on esikoisen lempivillasukkien pidentäminen. Huomasin niiden jääneen pari kokoa liian pieniksi. Tarjouduin kutomaan kokonaan uudet sukat, koska nämä sukat ovat jo kolmas versio alunperin tekemistäni sukista. Kaksi vuotta sitten kudoin sukat nykyiseen malliinsa. Edelleenkin esikoinen halusi vain ja ainoastaan nämä sukat. Purin kärjen ja kudoin väliin muutaman kerroksen lisää.

Neljä kertaa yhden ja saman langan käyttäminen saa riittää. Kun nämä aikanaan kuluvat puhki, haluan keksiä jotain muuta.

Hanhiparvi

Olisin halunnut meidän pikkuvessaan Mailegin hanhen, mutta en löytänyt sopivan väristä oikeassa koossa. Näin niin selvästi hanhen rumassa, tyhjässä kulmassa, että päätin ommella sellaisen itse. Hanhi on Mailegin inspiroima, mutta ei missään tapauksessa sen kopio. Kolmas prototyyppi onnistui ja sain kuin sainkin hanhen tuijottamaan pöntöllä istujaa ja valvomaan käsien pesua.

Hanhiteema vessassa ei ehkä ole se kaikkein tavallisin, mutta sopii sinne mielestäni ihan hyvin. Se alkoi eteläisestä Ruotsista kauan sitten mukaan tarttuneesta hotellin mainosjulisteesta, jossa on hanhia. Hanhitaulun kaveriksi on aikaa sitten löytynyt massasta tehty rusettikaulainen hanhi.

Ja nyt teemaa jatkaa yksi pellavainen pehmohanhi! En ollut ihan varma, minkä värisen hanhen haluaisin. Ryhdyin penkomaan kangasvarastoani ja löysin erilaisia sopivia jämäpaloja, joista ompelin erinäköisiä hanhia.

Olen useamman vuoden pähkäillyt, että mitä teen mm. 4,5 cm leveällä terracotan värisellä pellavasuikaleella, ja miksi edes säilytän sellaista. Enää ei tarvitse miettiä, koska siitä syntyi räpylät ja nokka muutamalle hanhelle.

Huomasin innostuiksissani ommelleeni kokonaisen hanhiparven! Paitsi että kuopuksen mielestä joukossa on pari joutsenta ja miehen mielestä siellä on ankkoja. Kaikki nämä hanhet eivät jää meille, osa näistä päätyy pääsiäisen aikaan lahjaksi.

Kävin tämän projektin myötä koko kangasvarastoni läpi. Suurimman osan kankaista muistin, mutta löytyipä sieltä jotain sellaisia lastenkankaita, joista aika on omien lasteni osalta ajanut pahasti ohi. Muutama projekti on jo työn alla, ja hyvä niin, koska kankaita on aika paljon!

Jouluvalmisteluja

Joulu lähestyy hurjaa vauhtia - minun mielestäni. Jos lapsilta kysytään, jouluun on vielä ainakin miljoona iäisyyttä. Paljon lahjoja on valmistunut, mutta ne täytyy vielä pitää ihan hys hys tasolla. Yhden sentään uskallan esitellä. Kummipojalle, suurelle Potter -fanille, tein Rohkelikko-pipon (kaveriksi viime vuonna saamalleen Rohkelikko-kaulaliinalle). Langat Maijaa, sisällä etuosassa fleece-vuori, malli omasta päästä. Gryffindor -merkki erottaa pipon ihan perusraitapiposta.

Joulua odotellessa olen ostanut yhden hyasintin, joka kuihtui jo kolmantena päivänä, ja yhden amarylliksen, jonka nuput kuivuivat ennen aukeamistaan. Näistä pettyneenä kävelin mökin metsässä ja keräsin kimpun havunoksia, puolukan ja mustikan varpuja. Lisäsin kimppuun karkkikeppejä ja tähtivalot. Ei kovin hienostunut, mutta juuri sen takia tykkään tästä!

Tänä vuonna muistan ystäviäni ruokalahjoilla. Lasten opettajat esimerkiksi saavat maustekakut, joillekin leivoin keksejä. Sellofaania ja kaunista nauhaa tekee monesta vaatimattomastakin lahjasta herkullisen näköisen.

Valkoisesta taikataikinasta tehdyt koristeet antavat lisäilmettä ruokalahjoihin ja halutessaan vastaanottaja voi ottaa koristeet talteen muistoksi.

Koiramme antaa karvakavereilleen (eli siis me muistamme koiran kautta tulleita uusia tuttavuuksia) koirankekseillä, jotka on tietysti itse tehty ja koristeltu aiheeseen sopivalla tavalla.

Seitsemän yötä jouluun...

Pupuarmeija

Maaliskuu alkoi iäisyys sitten ja pääsiäinen on ihan kohta täällä! Kevätaurinko on hellinnyt useampana päivänä ja ulkona pärjää jo tennareilla. Ihana kevät! Ehkäpä juuri kevät sai valikoimaan lankakorista vaaleita pastellisävyjä ja virkkaamaan pääsiäispupuja.

Samaisia pupuja tein vuosi sittenkin, mutta ei kai näihin pikkuisiin suloisuuksiin voi kyllästyä.

Vaaleanpunaisesta vaaleansiniseen ja beigeen. BlendBamboosta löytyy värejä mistä valita ;)

Lopulta pupuja syntyi pienen armeijan verran.

Aurinkoista viikonloppua!

Mintunvihreä viirinauha

Sain pyynnön tehdä nimikoidun viirinauhan pojan 1-vuotissynttäreille. Toiveina oli vaalean-/mintunvihreää, harmaata ja beigeä, värikästä mutta samalla harmonista. Ihana tilaus, en ole pitkään aikaan tehnyt yhtään viirinauhaa!

Vaaleanvihreä täsmentyi kangasmallien myötä lähinnä poissuljennalla mintunvihreäksi. Mintunvihreä taas osoittautui vaikeaksi kankaaksi löytää. Eurokankaassa ei ollut mitään mintunvihreää. Eri sävyisiä turkooseja, kivoja mutta liian kirkkaita vihreitä, vaaleansinisiä, mutta ei mitään mintunvihreää. GreenGaten mallistosta löytyi kauniita mintunvihreitä kuoseja, ja kotoa löytyi mintunvihreää pellavaa (kangas, jonka ostin viime toukokuussa tarkoituksena ommella itselleni mekko).

Viirinauhassa ei tarvitse olla paljon väriä kun se jo leimautuu tietyn väriseksi. Lopputulos onnistui mielestäni hyvin: mintunvihreää, beigeä ja harmaata, värikäs mutta harmoninen. Sopiva 1-vuotiaalle pojalle olematta liian hempeä. Minulle tämä viirinauha toi keväisen mielen!

Sydämellistä ystävänpäiväviikonloppua!

Enkelin siipien havinaa

Tein enkelin. Ihan vain siksi, etten ole sellaista pitkään aikaan tehnyt ja enkelit nyt vaan ovat suloisia. Tarkoituksena oli tehdä pieni enkeli, mutta siitä tuli yllättävän iso, 28 cm pitkä.

Villapaita ja -sukat ovat pehmeää norjalaista vauvalankaa, hame pellavaa, ja sitä koristaa isotätini perintöpitsi. Edestä enkeli näyttää pieneltä lumiprinsessalta, mutta kyllä sillä on ihan oikeat siivet.

Mietin, tekisinkö enkelille pipon tai sädekehän, mutta päädyin siihen, että kauniit pellavaiset hiukset letitettynä riittävät.

Iloista viikonloppua Sinulle!

Hei tonttu-ukot hyppikää...

Punaisia ja harmaita lankoja ei tarvitse enää piilotella, koska kuukauden kuluttua on joulukalenterin toinenkin luukku avattu! Nyt saa joulun odotusta alkaa ihan oikeastikin hehkuttamaan, saahan? Lähestyvästä joulun odotuksesta innostuneena olen ommellut tonttuja!

Tonttu-ukot saivat villapaidat ihanan pehmeästä norjalaisesta vauvalangasta (vyöte ehti kyllä jo hävitä). Housut ompelin poikien käytössä pehmeiksi kuluneista sammareista. Minun mielestäni tonttuja pitää olla mukava halata tai pitää sylissä!

Tyttötontut saivat mekot, alareunaan ompelin pitsiä ;) Letit ovat pellavalankaa ja solmittu kauniilla nauhoilla.

Kaikilla tontuilla on jalassaan villasukat, kuinkas muutenkaan?

Näitä tonttuja oli ihana tehdä, vaan kyllä niissä riitti näpertelemistä. Niillä on mittaa lakin kärkeen mitattuna melkein 47 senttiä. Nämä tontut menevät lahjoina hyvin joulurakkaisiin koteihin!

Joko sinä kuulet tonttujen kuiskeen?