Mustavalkoiset mari-huput

Tuttavapiirissämme on eräs aloitteleva golfin pelaaja, joka pitää mustasta ja valkoisesta ja marimekosta ja joka juhlii pyöreitä vuosia lähiaikoina. Lahjaksi hänelle tein mustavalkoiset marimekko-aiheiset mailahuput.

Netti on pullollaan ihania marisukkia, toiset enemmän toiset vähemmän värikkäitä. Käytin niitä inspiraationa, laskeskelin silmukoita, pyörittelin värejä, sommittelin kuvioita. Kun äiti kelaa -blogissa oli erinomaisia kaavakuvia, joista osaa käytin sellaisenaan, osaa muokkasin enemmän.

Aloitin Unikosta, jatkoin Lokilla ja Muijalla.

Suunnitteluvaiheessa iski runsauden pula. Miten pystyn valitsemaan kaikista mahtavista malleista juuri sopivat? Mitkä toimivat hyvin yhdessä? Joku kuvio toimii hyvin mustalla pohjalla, joku toinen valkoisella pohjalla. En osannut päättää ja päädyin tekemään toisen setin. Kaivo, räsymatto ja tasaraita.

Itse en ole mikään suuri marimekko fani, mutta pakko myöntää, että kuviot ovat hienoja klassikoita, jotka toimivat aina vaan uudestaan ja mitä moninaisimmissa yhteyksissä.

Mustavalkoinen toimii hyvin kuvioneuleessa, mutta suuren kontrastin takia langanjuoksujen sitominen näkyy välillä turhan paljon. Mailahuput on kostutettu, mutta uskon (ja toivon) pinnan tasoittuvan vielä entisestään käytössä.

Mikä kuvio on sinun suosikkisi? Joku edellä mainituista vai joku muu?

Aloita - jatka - valmis!

Eilen aloitin torkkupeiton kutomisen. Lankana ihanaakin ihanampi Lamana Como, jonka ostin Snurresta viime keväänä. Minulla oli selkeä mielikuva siitä, millaisen peiton haluan. Kun olin kutonut puolitoista kerää, mielikuva joutui romukoppaan ja purin koko homman. Takaisin lähtöpisteeseen ja koko malli uusiksi. Onnistuukohan tällä kertaa?

Peiton palmikoita pohtiessani ajattelin kutoa jotain muuta, mutta "huolestuneena" huomasin, ettei minulla ollut mitään keskeneräistä puikoilla. Eikä kyllä koukullakaan. Tai no yksi, ihan perussuora huivi Lamanan Piurasta, mutta kun se luultavasti menee purkuun niin en halunnut tarttua siihen.

Tottakai minulla on monen monta projektia suunnitteilla, ja kun niihin on materiaalit hankittuna, ne odottavat tekemistään, mutta ne eivät oikeastaan ole keskeneräisiä. Ne pitää aloittaa, ennenkuin niitä voi käyttää sopivina keskeneräisinä välitöinä. Tuo aloittamista odottavien projektien lista on pitkä ja varmuudeksi kasvoi taas yhdellä. Näin Eurokankaassa koirakangasta, johon ihastuin ikihyviksi. Onneksi kuopuskin piti kankaasta, koska aion päällystää hänen nojatuolinsa tällä kankaalla. En ole varma, onko lopputulos hitti vai huti, koska kangas on oman tutun ja turvallisen mukavuusalueeni ulkopuolella. Mutta palaan tähän kunhan kerkiän ;)

 
Blogissani on ollut hiljaista viime aikoina, koska olen ahkeroinut tilaustyön kimpussa. Olen kutonut mailahuppuja oikein urakalla, siksi omille käsitöille ei ole jäänyt aikaa. Tämä kuva lähinnä itselleni muistutuksena siitä, mitä onkaan tullut tehtyä viime aikoina.

Mökkiviikonloppu tulossa. Odotan lämmintä takkatulta ja kutomista, Toivon löytäväni myös puolukoita. Rentouttavaa viikonloppua sinulle!

Sinisen jälkeen harmaata ja punaista

Kiitos kaikille edellisen postauksen tyynyjä kehuneille. Ne olivat kesän sinisen kauteni viimeinen työ. Niitä ennen valmistui siniset mailahuput, jotka kudoin tilauksesta, New England Patriots -hengessä.

Ja näille sinisille kaveriksi harmaat mailahuput. Näistä se taisi alkaa, harmaa kauteni.

Harmaan kauteni aikana olen maalannut mökillä olevan isotätini vanhan vaatekaapin - harmaaksi. Se oli aiemmin maalattu valkoiseksi, mutta ilmeisen epäsopivalla maalilla, koska se hilseili pois. Ehkä siksi kaappi oli "piilossa" lasten huoneessa. Useamman tunnin hiomisen jälkeen mietin, että kaappi olisi ihan kaunis sellaisenaankin, osin paljaalla puupinnalla, osin vanhalla pohjamaalilla ja kitillä.

Päädyin kuitenkin maalaamaan kaapin kokonaisuudessaan. Pohjamaaliksi Otex ja sitten kolme kerrosta Laura Ashleyn Pale French Grey -maalia. Tykkään lopputuloksesta. Nyt kaappi pääsi meidän makuuhuoneeseen arvoiselleen paikalle.

Vetimet löysin Juvilta. Antiikkimessinkisiin vetimiin ja mattapintaiseen harmaaseen sopii hyvin siskoni minulle tekemä pellavasydän. Siinäkin ripaus punaista.

Punaiset hillot on keitetty, mutta odottavat vielä kauniita etikettejä. Joka vuosi olen niitä kovasti aikonut tehdä, toivottavasti tänä vuonna saan toteutettua nuo aikeet.

Nämä suorastaan jouluiset langat ostin pari viikkoa sitten, mutta saavat odottaa vielä hetken vuoroaan.

Kesä jatkuu, vaikka lomat ovatkin vaihtuneet arjeksi. Nautitaan siitä, päivät eivät ole vielä rutinoituneet, lasten koulukirjatkin hohtavat uutuuttaan suorine kulmineen. Nyt villaa puikoille!

Punainen väliraportti

Alle kuukausi jouluun. Mahtavaa! Punaista saa alkaa kaivaa esiin ihan tosissaan! Paljon on keskeneräistä tässä vaiheessa joulun odotusta, mutta onneksi jotain valmista ja melkein valmistakin. Punaista on GreenGaten kankaissa, joita tilasin, ja joista ensi hätään ompelin pikkuisia ripustettavia kuusia. Vielä en ehtinyt sydämiin, tähtiin ja possuihin, mutta varmasti teen niitäkin.

Olen aloittanut lumihiutaleiden virkkaamisen. Mitä niistä tulee, sen kerron joskus myöhemmin. Minulle hiutaleiden on oltava ehdottomasti valkoisia, mutta punainen Teema muki kahvikuppina uudella Brukan pikkutarjottimella tekee olon ihanan jouluiseksi!

Punainen on erittäin osuvasti myös viimeistelyä vailla oleva tilaustyö: mailasuojat golfmailoille.

Ja punaista on myös Linumin kankaassa, joka odottaa, että ompelen sen tyynyksi. Olen joskus aiemminkin kertonut, että melkein joka joulu hankin yhden tyynynpäällisen lisää. Tänä vuonna siitä tulee raidallinen ja luultavasti teen kulmiin punaiset tupsut! Kankaan päällä olevista 7Veikoista on tarkoitus kutoa joulusukat miehelleni ja itselleni. Voi olla, ettei valmista ole vielä 1.12., mutta ehtiihän tuon myöhemminkin.

Punaista on myös Pellen siskoissa. Kyllä, Pelle sai kuin saikin sisaruksia - Pipsan, Papun ja Pullan. Kuva on valitettavan huono, mutta se on ainoa, minkä ehdin ottaa ennenkuin Pulla pääsi uuteen kotiinsa erään viikon vanhan tytön kaveriksi.

Nämä mäyräkoiran pennut ovat minusta ihania, mutta emme voi pitää niitä kaikkia. Kuopus on selittänyt pentujen emolle ja isälle (ehkä vakuutellut enemmän itseään), että koirat eivät elä koko elämäänsä vanhempiensa kanssa ja siksi niille pitää etsiä uudet kodit. Jos olet kiinnostunut virkatuista mäyräkoiran pennuista tai GreenGaten kankaista ompelemistani koristeista, laita minulle viestiä variksenvillat (ät) gmail (piste) com.

Paljon on jouluisia asioita mielessä. Katsotaan, mitä kaikkea ehdin tehdä. Tärkeintä on kuitenkin nauttia tästä tunnelmallisesta ajasta.