Kodin raivaamista ennen joulusiivousta

Mihin meni lokakuu?!?!! Marraskuu on jo puolivälissä ja yhtäkkiä huomaan, että ei ole ollenkaan liian aikaista aloittaa kynttiläkautta. Jouluvalmisteluista puhumattakaan. Tein viime vuoden kynttiläjämistä (kiitos isosisko omiesi lahjoittamisesta) yhden räsymattokynttilän. Tästä tuli kovin hempeä, keväinen suorastaan, mutta nyt on kynttilänjämäpurkissa taas tilaa uusille jämille. Tein tämän kynttilän kadulta löytämääni hiukan rutistettuun Pringles-purkkiin, joten ihan tasainen se ei ole, mutta se on vain yksi tarina lisää kerrottavaksi kynttilän valoa ihaillessa.

Olen yrittänyt raivata kotiamme entisestään. Joukko trikoovaatteita ei löytänyt uutta kotia edes kirpputorilta, osa oli niin rikkinäisiä, ettei niitä kannattanut korjata. En kuitenkaan halunnut heittää niitä pois joten ompelin niistä kestositeitä Vaaka ry:lle. Parit yöpuvun housut, muutama paita ja yksi vanha pyyhe pääsivät näin toiselle kierrokselle.
 

Näihin olisi voinut ostaa painonapit tai ommella nepparit, mutta kun hyvän tekemisen lisäksi tarkoitus oli tyhjentää omia varastoja, en ostanut niitä vaan ompelin tarranauhat varastostani löytyvistä materiaaleista. Kosteussulun ostin uutena, mutta sen käytin kokonaan eikä se jäänyt pyörimään kaappiin.

Meillä on pyörinyt muutaman vuoden apteekista saatu kynä-kumi-viivotin-setti. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta kukaan ei ole tullut käyttäneeksi sitä. Päätin ommella sen ympärille penaalin, koska Vaaka ry kerää täytettyjä penaaleja jaettavaksi eteenpäin tarvitseville. Penaaliin piti laittaa myös heijastin (laitoin kaksi kappaletta, olin ostanut joskus aikoinaan lapsilleni, mutta jääneet kokonaan käyttämättä) ja terotin (pesin ja jynssäsin kuopuksen vanhan terottimen, mitä hän ei ole käyttänyt enää vuosiin). Penaalin kankaat ja vetoketju löytyivät omista varastoistani. Minulla olisi ollut materiaalia useampaankin penaaliin, mutta sisällöt olisi pitänyt ostaa, joten tämä yksi riittäköön tällä erää.

Hidasta tämä kodin siivoaminen ja raivaaminen, kun yrittää etsiä jokaiselle tavaralle uuden käyttötarkoituksen tai kodin. Mutta tavara kerrallaan, ei auta hätiköiminen. Voiko tämän raivaamisen laskea joulusiivoukseksi? Jos voi, niin olen aloittanut kerrankin hyvissä ajoin, hih.

Kuopus hukkasi toisen sormikkaansa, kudoin yhden uuden vanhalle kaveriksi. Alkuperäisessä taisi olla mohair-langan kaverina Nallea, mutta kun sitä ei enää ollut varastossani mutta kaapista, julmasti erotettuna kaikista muista langoista, löytyi kerä Vilmaa, käytin sitä. Kuopus ei huomaa eroa, ja jos huomaa, voin sanoa, että toinen on vain käytössä kulunut pehmeämmäksi.

Olen kutonut jos jonkunlaisia jämäsukkia olemassaolevilla langoillani. Osa on onnistunut paremmin, osa huonommin, kaikki ne ovat yhtälailla päättelemättä. Huoh, enkö ikinä opi, että uusia silmukoita ei saa luoda ennenkuin edelliset on päätelty? Ilmeisesti en.

Pohjolan kutsu neulepaitanikin etenee, vaikka siitä ei kuvia tähän hätään olekaan. Sain viikonloppuna pääteltyä toisen hihan. Jos hyvin käy, saan paidan valmiiksi ennen joulua. Se olisikin erinomainen joululahja itselleni. Muuten en ole keksinyt ensimmäistäkään lahjaa, joten lahjasumaa puikoillani ei ainakaan toistaiseksi ole.

Tein saippuaa. Uutin kesällä nokkosia oliiviöljyyn, koska ymmärsin, että niin voisi saada vihreää saippuaa. Lisäsin saippuaan vielä kuivattua voikukkaa, koska sekin värjäisi saippuan vihreäksi. Noh, ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Saippua tuoksuu hyvälle ja on varmasti hyvää ja toimivaa, mutta ei se kovin vihreää ole. Saa nähdä jäävätkö nämä omaan käyttöön vai menevätkö lahjaksi.

Joulukaktukseni sentään kasvaa kuin Strömsössä! Maaliskuussa saamani pistokkaat ovat jo näin isoja. Elämän suuria pieniä iloja!

Valmistautuminen joululmyyjäisiin on vienyt paljon aikaani. Ensimmäiset ovat jo 24.11. Oulunkylässä, Marttojen Iloiset kädet myyjäiset. Silloin pitäisi tietysti kaiken olla valmista. Vaan arvaatko, mitä minulla on työn alla? Mitä alla olevassa työvaihekuvassa on tuloillaan?