Keskeneräistä ja läksyt tekemättä

Puikoilla on ruuhkaa. Monta keskeneräistä työtä minkä välillä valita. Tajunnanvirta2 sukat etenevät annetussa tahdissa. Huomenna kudon näihin kantapäät - paitsi jos ensin puran kaksi viimeisintä ohjetta. Tiedä sitten johtuuko kireähköstä käsialastani vai lankavalinnoista, mutta varsi vetää ikävästi nilkan kohdalta. Ehkäpä kokeilen kostuttaa niitä ennen jatkamista ja vasta sitten päätän, puranko vai jatkanko suoraan. Mukavaa jämälankojen kulutusta.

Instan puolella minua seuraavat tietävätkin, että minä sorruin. Annoin pirulle pikkusormen ja ostin langat Pohjolan kutsu paitaan. Kutsu oli niin voimakas, että rikoin ostolakkoani, rikoin päätöstäni ostaa vain suomalaisia 100 prosenttisia villalankoja ja rikoin päätöstäni tehdä kaikki vanhat keskeneräiset loppuun ennen minkään uusien materiaalien ostamista. Olen vain ihminen, kuulostaa erittäin huonolta selitykseltä, mutta se on niin totta.

Paita etenee hitaasti mutta varmasti. Ihan sama kuinka kehopositiivisesti yritän ajatella, silmukoita laskiessani en voi kuin miettiä, miten pitkällä olisinkaan jos tekisin kokoa XS koon L sijaan. Toisaalta, sekin nopeuttaisi jos olisi tehnyt läksynsä kunnolla ja suunnitellut värit kertaheitolla loppuun. Alempana ensimmäinen versio, jonka purin liian tunkkaisena.

Minua ei harmita, että vastasin Pohjolan kutsuun. En ole ennen osallistunut tällaisiin isompiin yhteisneulontoihin ja olen iloisesti yllättynyt, miten sosiaalista kutominen somen välityksellä on. En ole ravelryssä ja parhaat höpinät menee minulta ohi, mutta mikä nautinto onkaan seurata muiden työn edistymistä, muiden värivalintoja ja paitojen valmistumista pikku hiljaa. On ilo olla tässä mukana.

Mutta läksyt oli tekemättä ennen lankojen ostamista. Valitsin Filcolanan arwetta classicia erinomaisen värikartan ja miellyttävän tunnun takia perehtymättä lankaan sen enempää. Filcolana on tanskalainen yhtiö, mutta sen nettisivuilla ei kerrota, mistäpäin maailmaa villa tulee, missä se kehrätään, miten se värjätään ja niin edespäin. Vasta eilen minä ymmärsin, miten haitallinen villan superwash menetelmä on ympäristölle (kloorin käyttäminen langan pesussa) ja ihmiselle (langan "päällystäminen " hartsilla eli muovilla). Jatkossa en aio ostaa superwash lankaa. Mutta turha itkeä kaatuneen maidon perään. Otan tästä opikseni. Nyt nautin villapaidan kutomisesta.

Esikoinen tarvitsee uudet lapaset, mustat oli toiveena. Luulin tekeväni ekoteon ostamalla Onion knitin nokkoslankaa. Onko sekään kuitenkaan mitenkään sen ekologisempaa? Villa tuodaan Etelä-Amerikasta ja "tuottaja on ilmoittanut sen olevan luomua". Sukissa käytetyt nokkoset tuodaan Kiinasta ja "tuottaja on vakuuttanut, ettei niissä ole käytetty mitään kasvimyrkkyjä". Langat kehrätään Italiassa ja siksi niitä markkinoidaan Made in Italy. Väriaineet ovat ympäristöystävällisiä. Mitä se tarkoittaa, siihen en kuitenkaan sen enempää perehtynyt. 

Lapaset ovat päättelyä vaille valmiit ja aivan ihanan tuntuiset kädessä. Ihan peruslapaset kiilapeukalolla. Itselle muistiin varressa 56 silmukkaa, kämmenessä 58 ja 3 mm puikot.

Lankalaatikon pohjalla marinoituneen puuvillalangan kudoin tiskirätiksi, kuopuksen pieneksi jääneistä puuvillaisista yöpuvun housuista ompelin kestotiskirättejä. Mukavat pienet välityöt, jotain valmista sentään.

Eikä pidä unohtaa juoksuvyötäni! Sen sijaan että olisin mennyt ostamaan sellaisen, tein sen itse kokonaan kierrätysmateriaaleista. Ompelin sen esikoisen vanhan soft shell takin hupusta (huppu oli joutunut paikkaan nimeltä jemma ja siis erilleen takista, joka on luovutettu seuraavalle käyttäjälle jo aikaa sitten), vetoketju on hyvin vanhoista toppahousuista talteen ottamani, vyönä toimivat kuminauhat ja soljet ovat vielä vanhemmista lasketteluhousuista.

Ei mikään kummallinen, mutta toimii. Tämä toivottavasti vähän tasapainottaa omaa ekologinen  - epäekologinen vaakaani.