1.1.2020

Aina oikein - yksi nurin

Vuoden ensimmäinen päivä. Uusi vuosikymmen on alkanut. Ajatukset pitäisi olla tulevassa, mutta joulukuu on vielä tuoreena muistissa.

Joulukuussa sain Sisko Sälpäkiven Novitalle suunnitteleman Pohjolan kutsu paitani valmiiksi. Villapaita oli enimmäkseen aina oikein kutomista, koska luin ohjetta ylimalkaisesti ja kudoin kirjoneuleen nurjat silmukat oikein. Ei haittaa. Paidasta tuli mielestäni ihana.


Koon L paitaan kului 423 grammaa Arwetta Filcolanaa. Päättelin 248 langanpätkää. Ihana malli, kiva kutoa. Minulle paidassa oli erinomaiset mittasuhteet. Käytössä paita on asettunut hyvin, mutta sen myötä kaulus on "laskeutunut" ja tuntuu nyt aavistuksen liian lyhyeltä. En aio sille kuitenkaan mitään tehdä.


Lankaa jäi aika reilusti yli, noin 250 grammaa. Avaamattomiakin keriä, mutta Lankamaailma ei ottanut niitä enää vastaan koska vaihto- ja palautusoikeus on voimassa kuukauden. Minusta se on liian lyhyt aika kun ostaa lankaa näin isoon työhön, mutta ei voi mitään. En halunnut kasvattaa lankavarastoani enää yhtään, joten aloin kutoa The Oslo Hat:ia. Ja heti perään toista. Tiedän, olen tämänkin mallin kanssa jälkijunassa, mutta en anna sen haitata. Malli on ihana. Ja niin helppo. Aina oikein silmukoita toisensa perään.


Lankaa oli määrällisesti paljon, mutta ei riittävästi yhdessä värissä. Pienellä kikkailulla sain silti näennäisesti yksiväriset pipot - ja jämälangat hyvin käytettyä. Harmaaseen pipoon kuluin 120 grammaa, turkoosiin 125 grammaa.


Harmaata oli hyvin naftisti ja jouduin kutomaan pipon vähän lyhyempänä kuin ohjeessa. Ja siltikin piilossa oleva vaalea lanka meinaa pilkottaa pipon reunan alta, mutta kukapa katselisi minua yläviistosta? Ja jos katselee - ja huomaa - toivon, että ei kommentoi asiaa ääneen. Pipo on ihana päässä, tulen käyttämään tätä paljon.


Yritin tehdä oikein myös askartelemalla joulukortteja Siskot ja Simot joulukorttikeräykseen. Askarrtelu ei ole vahvimpia puoliani, mutta uskoisin näiden ilahduttaneen kuitenkin kaikkein yksinäisimpiä vanhuksia. Tein viisi korttia, enempään ei varastoistani löytynyt punainen kartonki riittänyt.


Yritin tehdä oikein myös kutomalla peiton SPR:lle. Toki halusin tyhjentää myös lankavarastoani, mutta se ei vähentäne peiton lämpöä yhtään. Käytin tähän omia ja ystävältä saatuja jämälankoja, omia hutiostoksia, yhden puretun pipon ja yhden puretun kaulaliinan langat.


Siitä tuli oikeastaan aika iloisen kirjava. Paksuhko ja todella lämmin, painoa sillä on 686 grammaa. Kudoin aina oikein neliöitä kulmasta kulmaan ja ompelin ne kiinni toisiinsa.


Kudoin neliön kerrallaan, pelkkää aina oikein. Kudoin ja tuijotin jalkojeni päällä nukkuvaa koiraamme. Kudoin oikein, mutta mieleni oli nurin. Kyynelet valuivat. Mietin sitä, mikä oli täysin nurin. Koirallamme on syöpä eikä mitään ole tehtävissä. Aggressiivinen lymfooma. Elämäni karvakasalla on enää päiviä jäljellä. Tänään tein vuotuisen lankainventaarin ja se jaksoi vielä toimia assarina. Minun oli vaikea keskittyä.

   
Minulla on lankaa yhteensä 9 369 grammaa (varsinaiset neulelangat). Se on paljon, mutta pitkästä aikaa määrä on alle 10 kiloa. Tavoitteeni on (toimiikohan se paremmin kun sen sanoo näin julkisesti?), että vuoden kuluttua lankaa on alle 6 kiloa. Nämä pikkuiset jämäkerät puhuttelivat tällä kertaa eniten, saisikohan niistä kudottua lapaset?


Onnellista Uutta Vuotta 2020!

3 kommenttia:

  1. Villapaitasi on todella kaunis! Tekisi mieli itsekin neuloa tuo Pohjolan kutsu, mutta en oikein osaa perustella itselleni miksi tarvitsisin (taas) uuden neuleen. Mutta joskus kun tarvitsen niin sitten!

    Oslo-pipo on kyllä ihana ja lämmin pipo, tein viime talvena itselle ja tyttärelle.

    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
  2. Surullisia uutisia assarista. Voimia teille sinne. <3 Ihania neulomuksia kaikesta huolimatta, niin kaunis Pohjolan kutsu. Ja mää en oo vieläkään Oslo-pipoja neulonut...

    VastaaPoista
  3. Villapaita on todella upea ja pipotkin niin kauniilla käsialalla tehty.

    VastaaPoista