Hain takkiin mallia valmiista koirantakeista (valmiita takkeja on tarjolla vaikka kuinka ja osa varmasti erittäin hyviä, mutta en raaskinut maksaa niistä pyydettyä hintaa). Googlasin yhden jos toisenkin diy ohjeen. Lopulta tämä syntyi omasta päästä poimien kaikista näkemistäni parhaat puolet. Yrityksen ja erehdyksen kautta. Ensimmäisessä versiossa mitoitus ei osunut ihan kohdilleen: koiramme kävi takki päällä pissalla ja kun lumeen ei jäänyt jälkeäkään, arvaatte varmasti, mihin kaikki oli mennyt... Niinpä, pesuun, purkuun ja uusi yritys.
Malliltaan takki muistuttaa hevosen loimua, rinnan kohdalla on tarranauhat, joilla takki suljetaan. Lisäksi vatsan alle tulee erillinen läppä. Läpän reunoilla on strapit, joilla takki kiinnitetään selän päältä. Niskassa on kuminauha, jolla kaulusta voi jonkun verran kiristää. Takin päällikangas on miehen vanha tuulitakki, siitä on kierrätetty myös kuminauha kiristimineen sekä tarranauhat. Heijastinnauhat samoin kuin reunojen kanttausnauhat ovat lasten vanhasta turvaliivistä, sträpit ovat esikoisen vanhasta koulurepusta. Vuoreksi halusin jotain muuta kuin fleeceä, joten ostin Eurokankaasta kevyesti huovutettua villakangasta.
Enimmäkseen kierrätysmateriaaleista syntyi mielestäni ihan kelpo takki. Takki pääsi tositestiin, kun olimme tänään 15 asteen pakkasessa tunnin lenkillä. Ei merkkiäkään jähmettymisestä, joka voisi seurata a) kylmyydestä tai b) epämiellyttävästä vaatteesta.
Takkiin täytyy vielä lisätä kuminauhat pujotettavaksi takajalkojen ympärille. Nyt se heiluu puolelta toiselle vähän turhan paljon. Otin talteen kuopuksen vanhoista housuista vyötärön kiristys kumpparit, mutta ne eivät tulleet mukaan mökille.
Nauttikkaa aurinkoisista talvipäivistä, mutta muistakaa pitää itsenne ja lemmikkinne lämpiminä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti